Viikko aikaa MM-kisoihin. Kaikki voitava on nyt tehty ja on aika vain odotella H-hetkeä. Matkalaukkuihin pakataan nyt sitten vain maajoukkuevaatteita, MM-kisoissa kun ei ajeta tiimeittäin. Kaunista sinivalkoista siis odotettavissa!

UCIn säännöt ovat kyllä arvokisoissa todella epäreilut: isoista pyöräilymaista saa lähettää maantieajoon täyden kuuden-kahdeksan ajajan joukkueen, pienet maat kuten Suomi saavat lähettää vain kolme. Meitä naisia lähtee kaksi. 

Tällä viikolla onkin ollut tapetilla MM-valinnat. Mitään yhtenäistä valintakaavaa ei ole ollut, ja närää on, ainakin itsessäni, herättänyt se, ettei 18- sarjasta ole kuin yksi ja 23-sarjalaisia ei ole mukana yhtään. Puhutaan, ettei ole näyttöjä tai ei pysytä porukan mukana. Harmillinen asenne. Olen täysin nuorison puolella ja mielestäni tyttöjä ja poikia pitäisi lähettää täydet joukkueet. Olen itsekin ajanut joskus junnusarjassa ja silloin, vaikka olin MM vitonen maantiellä, kohtasin tätä samaa arvostelua kun tuli puhe arvokisoihin lähtemisestä. Underit ja monet 18-sarjalaiset ovat saaneet näyttöjä, liiton pitäisi vain aktiivisemmin olla seuraamassa tuloksia ja sitten rohkeasti anomassa villejä kortteja UCIlta. Tapahtuu, jos on halua.

Nuorena olemisessa on se kurja puoli, että se aika menee nopeasti ohi. Joku vuosi huomaakin, ettei sarjana ole enää juniorit vaan elite. Jotta into treenata ja motivaatio kehittyä säilyisi aikuisiälle asti, tulisi junnuja kannustaa eteenpäin, ei lytätä. Jos ei pääse kv kisoissa maaliin, mutta on maamme parhaimmistoa, so what: on DS:n eli joukkueen johtajan tehtävä asettaa tälle kuskille tehtävä ajoon. Joskus, ja aika usein, voi olla taktisestikin perusteltua, että jonkun ajajan työ päättyy esim 50km jälkeen. Siihen asti tämä ajaja on tehnyt oman työnsä. Joukkueen ykköskuskista pidetään huolta, tuodaan pulloja ja autetaan esim välinerikoissa tms. Isot maat tekevät näin ja siksi ne on valovuoden edellä meitä. Niillä on hiton hyvät valmentajat ja johtajat, jotka tajuavat että pyöräily on joukkuelaji. Ei pyöräilymaa Italiallakaan ole joukkueessa pelkkiä voittajia. Toiset ajajat "uhrataan", jotta tiimikapteeni voittaisi. Se on pyöräilyä parhaimmillaan, ja inhottavimmillaan.

Maantiekisoissa voi myös käydä tuuri: että oletkin mukana siinä oikeassa junassa, joka pääsee irti. Tottakai voi myös olla epäonnea kuten itselläni viime vuonna. Mutta mitään ei tapahdu ennen kuin on oikeasti mukana kisoissa. Kotona voi vain jossitella.

Nuorena joukkueeseen kuuluminen kannustaa myös jatkossakin olemaan porukalla kisoissa. Suomeksi: joukkuehenki kasvaa. Ja kun omaa duunia on arvostettu, ja on oman osuutensa hoitanut mallikkaasti nostaa se itsetuntoa kummasti. Edelleen, pyöräkisat voitetaan ja hävitään joukkueena.

Jos junnuja ei kannusteta eteenpäin, loppuu into. Ihan varmasti. Harmi Suomen junnu-tyttöjä ja poikia kohtaan. Toivon vain että into säilyy ja näytön tahto lisääntyy!!! Pysykää lujina!

Ensi viikon ohjelmasta: tiistaina 24.9 ajan aika-ajon. Ensimmäinen ajaja lähtee klo 14:30 paikallista aikaa. Lauantaina 28.9 maantieajo. Kumpikin ajo tulee Eurosportilta, josta ajoja voi sitten seurata kotisohvilta. Rataprofiilit, aikataulut yms www.toscana2013.it tai www.velofocus.com

Kisakuumeeseen fanitavaraa: fanikortteja, juomapulloja, reppuja yms. voi käydä ostamassa www.kiririnki.fi Samalla tuet koko rahan edestä valmentautumistani kohti ensi kautta!

Kisakalustona tempossa tuttu ja turvallinen Gir's aika-ajopyörä ja Itä-Helsingin Pyörähuollon kiekot. Tällä järjestelmällä voitin SM-kultaa kesäkuussa.

Maantiellä tiimin pyörä Cipollini, ja todennäköisesti kuitenkin omat kiekot alla. Cipollinilla vedetty kovaa kausi 2013: Giro del Trentino 3. sija ja 13. sija sekä Giro d'Italian kuudennen etapin sprinttivoitto. Kalustosta ei siis ole kiinni, nyt vaan toivotaan hyvää jalkaa. Maanantaina päivitetään ensitunnelmia tempon rataan tutustumisen jälkeen ja sitten tietysti tempon jälkeen tiistaina voi lukea miten se nyt sitten lopulta meni.