Joulufiiliksillä

Joulu on jo ovella! Ihanat hiihtokelit hellivät meitä liikkujia -talvi on nyt todellakin kauneimmillaan.

Vuonna 2013 kannattaa aktivoitua Twitter -seuraajaksi jos haluaa pysyä ajantasalla kuulumisistani. Myös kotisivuilleni päivitetään ajankohtaista tietoa. Blogin kirjoittelu jäänee satunnaiseksi vain kisaviikoille.

Muistutukseksi kaikille jo nyt joulun herkuista ahdistuville; uuden vuoden lupauksien toteuttaminen alkaa kuntotestillä. Tammikuussa avattavaan kuntotestiasemaamme kannattaa tutustua ja varata aika täältä. Kuntoindeksin, rasvaprosentin yms kohtaaminen on monelle kauhistuttava ajatus, mutta mikäli haluaa tuloksia, täytyy tietää mikä on lähtötilanne ja miten tavoitteeseen edetään. ;)

Haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista joulua ja liikunnallista uutta vuotta!

Nyt se on virallista

Tässä tiimistä ensimmäinen tiedote:

YLE
Hevoskuuri

Tiimin julkistaminen

Nyt ollaan lähellä jo tiimin nimen julkistamista. Muutaman päivän sisällä saadaan ensimmäiset tiedotteet julkisiksi ja tiimistä uutta tietoa. :) Tätä on odotettu! Uuden ajoasun vedokset tulivat viime viikolla. Täytyy sanoa, että pistää hiljaiseksi. Sinivalkoinen joukkue, upeaa!!

Ensimmäinen yhteinen tapaaminen koko tiimin kanssa on myös jo tiedossa, siinä vaiheessa myös tiimin virallinen julkistustilaisuus ja ajoasujen julkaisu. Tammikuussa alkaa siis kova tahkoaminen ja helmikuussa sitten ekat kisat Qatarissa. Kaksi kuukautta aikaa!

Syksy kääntyy talveen

Syksyn treenit ovat lähteneet käyntiin ja ensimmäinen lumisadekin on tänne etelään saatu. Pikku hiljaa siirrytään talven puolelle odottelemaan oikein kunnon kinoksia.

Otin käyttöön vuoden 98-99 treenikirjani ja laitoin käytäntöön hieman sovelletusti. Tuona ajanjaksona sain todella hyviä saavutuksia (mm. MM 5, UCI juniori -ranking 3.) Treenit alkavat todellakin näkymään ja tuntumaan kehossa jo ensimmäisten viikkojen jälkeen. Kuntosalilla on tullut käytyä treenailemassa usein ja sen kyllä huomaa lihaksissa ja ryhdissä. Niin ja näkyyhän se tietysti rasvaprosentissa. Punttitreeni on todella koukuttavaa puuhaa, sitä haluaa aina vaan lisää.

Kisafiilisten puolesta elellään hiljaiseloa, vaikkakin ensimmäisten treenileirien ja kisojen ajankohdat onkin jo selvillä. Nyt relataan mieltä ja ollaan hetki vielä kotosalla ennen kuin kausi räjähtää käyntiin. Tänä talvena en tee sitä virhettä, että lähtisin kisailemaan radalle. Keskityn nyt vain kokonaisvaltaisesti treenaamiseen ja hyvinvointiin.

Suomalainen ammattilaistiimi

Lauantaina sain vieraita Italiasta. Uuden tiimini pääjehu Walter tuli tapaamaan minua ja perhettäni Helsinkiin. Tapaamisen pääpointti oli sopia uuden tiimimme kokoonpanosta sekä yleisistä järjestelyistä sekä tietysti oman ammattilaissopimukseni allekirjoitus ja kädenpuristus. Uusi tiimimme on siis suomalais-italialainen, jossa on ajajia mm Sveitsistä, Italiasta, Ruotsista, Canadasta sekä Suomesta. Itseni lisäksi  Suomalaisena mukana on Jutta Nieminen. Tiimin koko kokoonpano ilmoitetaan tiedotustilaisuudessa myöhemmin syksyllä. Nimi on vielä vahvistamatta, mutta yksi pääsponsoreista tulee olemaan Faren. Tiimin edellisvuoden nettisivuilta saa hieman makua tiimin kovasta tasosta.

Kaikenkaikkiaan siis upea juttu! Olen odottanut tätä hetkeä monta vuotta. Siitä lähtien kun aloitin tauon jälkeen uudestaan, on ajatus kotimaisesta tiimistä leijunut mielessä. Nyt aika oli kypsä siihen, että otettiin askel suomalaisen tiimin perustamiseen. Kyseessä ei siis ole kokonaan suomalainen tiimi, vaan suurin osa työntekijöistä tulee Italiasta. Tavoitteena on kasvaa ajajina ja tiiminä seuraavien vuosien aikana. Tämä on siis usean vuoden projekti.

Puhutaan ainutlaatuisesta asiasta. Suomessa on ollut ennen tätä vain yksi ammattilaistalli; Team Lets Go Finland vuonna 2004. Tiimin perusti isäni Pekka Saarelainen. Ja tuona vuonna voitimme tiiminä mm. maailmancupin.

Seuraavien viikkojen aikana julkaistaan tiimin ajoasut ja tiimin "ulkonäkö". Ensimmäinen yhteinen kokoontuminen on tammikuussa ja kisakausi käynnistyy helmikuussa Qatarista. Isoja asioita siis tapahtunut menneillä viikoilla. On tehty Suomen puöräilyhistorian harvinaisia hetkiä! Luvassa on upea, sinivalkoinen pyöräilyvuosi 2013!

Syksy

Syksy ja arki on lähtenyt hyvin käyntiin. Sadetta ja aurinkoa vuorotellen ulkona, mutta siinä onkin riittävästi syytä kehittää aktiviteettiä sisälajeista. Jokavuotinen ilmiö "lihakset jumiin" tuli taas tänäkin vuonna siirtyessäni pyöräilystä muihin lajeihin. Vaikka kuinka varovasti aloittaisin uuden liikunnan, niin aina olen kipeänä seuraavat päivät. Lihaskipu muistuttaa aina siitä, miten tärkeä on vaihdella ärsykettä lihaksille; aina vaan samaa lajia harjoitellessa keho tottuu työhön, eikä kehitys ole enää yhtä ärhäkkää. Tarvitaan vaihtelua liikuntaan ja myös yksittäiseen lajiinkin. Eli ei aina vaan täysiä, eikä myöskään aina vaan hölköttelyä. ;) Kipeäksi olen ehtinyt ihan oikeastikin tulemaan; syysflunssa pakotti lepäämään muutaman päivän.

Blogini taustakuvana on elokuussa Ruotsin Vårgårdassa minusta napattu aivan mahtava kuva. Yksi parhaimpia kuvia, mitä minusta on otettu fillarin päällä. Kuvan on ottanut ruotsalainen Christel Hedberg

Viikonloppuna saan vieraita ulkomailta. Kauden 2013 tiimini pomo tulee paikalle allekirjoituttamaan papereita. Uskon, että ensi viikolla ollaan jo siinä vaiheessa, että voin julkistaa tästä tiimistä lisää tietoa. ;)

Jälkipyykki

Miltä tuntuu urheiljasta kun MM-kisat päättyvät kaatumiseen 2/8 kierroksen kohdalla? - Pahalta. Joku "taitava" kuski sai massakasan aikaan kisareitin leveimmällä kohdalla. Olin juuri nousemassa paremmille paikoille kun kasa tuli. Sille ei voinut mitään. Parikymmentä naista siinä meni nurin ja oltiin yhtenä hampurilaisena läjässä. Kauan meni ennen kuin kaikki yhteen solmiutuneet pyörät ja naiset saatiin eroteltua toisistaan. "Peruskasa" olisi ollut ohi jo paaaaljon aikaisemmin. Luvattomasti lisäaikaa meni vielä ennen kuin sain huoltoapua ohjaustankoni suoristamiseen. Tiesin, että peli on menetetty. Pääjoukko meni menojaan. Nousin kuitenkin ylös ja jatkoin matkaani. Ei ulkoisia haavoja, mutta polvi vihoitteli vastaan.

Yrityksestä huolimatta en saanut pääporukkaa kiinni ja kisat oli sitten siinä. Kun itse kilpailut menevät monen minuutin päässä edellä on tällä tasolla turha jannata mukana jumbosijoista. Missään vaiheessa en päässyt laittamaan itseäni likoon ja osallistumaan kisaan tasavertaisesti muiden kanssa. Harmittaa, että kisat ratkesivat näin typerästi. Yksi kauden päätavoitteistani loppui ennen kuin alkoikaan.

Kisojen ajan asuimme liiton varaamassa hotellissa. Kukaan pyöräilyliitosta ei kisojen aikana soittanut ja kysellyt kuulumisia tai tullut käymään; liiton porukkaa oli kuitenkin samassa kylässä asumassa. Urheilijana olisin toivonut tätä elettä liiton edustajilta. Aika pieni vaiva kuitenkin. Sain kyllä vieraita muista maista ja paljon tuttuja ympäri maailman kävi tervehtimässä kisaviikolla puolin ja toisin. SUomalaisia ei näkynyt. Nettikirjoittelua kyllä osataan ja selkään puukottamista. Onhan se helppoa kun ei tarvitse kasvotusten sanoa mielipiteitään.
Nykyistä puheenjohtajaamme en ole tavannut koskaan aikaisemmin. Hänkään ei vaivautunut tulemaan tervehtimään kertaakaan koko viikon aikana. Olen aina kuitenkin ymmärtänyt että liitto on urheilijoita varten olemassa. Urheilija jätettiin nyt (taas) täysin oman onnensa nojaan. Kaikkea mainitsematta on paljon asioita, joita voisi pelkästään liiton toiminnalla parantaa... Onneksi minulla on kuitenkin kansainvälisiä suhteita, joiden avulla saan asiani hoidettua, mutta kyllä viikon aikana pyörittelin päätäni näille asioille.

Kausi 2012 on nyt siis ohi. Upea kausi toi mukanaan paljon uusia maita ja mahtavia kilpailuja ja ihania ihmisiä. Tasan vuosi sitten alkoi tämä projekti; tasan vuoden olen treenannut lasten syntymien jälkeen. Viime talven sairastelut veivät paljon sekunteja ja sijoja tältä kaudelta, mutta ainakin ollaan menossa oikeaan suuntaan; eteenpäin.

Nyt pidän lomaa. Lämpöä on 30 astetta ja aurinko paistaa. Pyöriä ei ole lähelläkään. Mustelmat on mukana kaudesta, mutta muuten nollataan polla. :) Pääsen myös pian kotiin. Viiden viikon reissuputki on ohi ja alkaa ihana arki. Kotona en ole kauden aikana paria viikkoa kauempaa ollutkaan. Seuraavien viikkojen aikana julkistetaan lisätietoa uudesta tiimistäni. Tästä kannattaa olla kuulolla!!!

Välipäiviä

Toista välipäivää pidellään. Eilen ajoivat miehet aika-ajon ja suuret erot oli huippujen välillä; toisen ja kolmannen 1:45, miesten 29. hävisi nelisen minuuttia. Silti kaikki startanneet ovat maailman kärkeä ja jokaisella on kovat meriitit listallaan. -Samoin kuin meillä naisilla.

Eilen luin uutisen jossa Ranskan ympäriajon voittaja britti Wiggins on valmis panostamaan naisten ammattilaispyöräilyyn. Hänen(kin) mielestä naisten pyöräily on unohdettu laji. Ajamme täällä samoissa kisoissa saman arvoisista titteleistä, mutta palkkiomme ja palkkamme on mitätön miehiin verrattuna. Meillä on Giro, Tour yms mutta vain miesten ajot televisioidaan ja miesten ajot keräävät kaikki sponssit. Upeaa tekstiä!!! Kiitos Pooley ja Armidstedt heidän avattuaan suunsa UCIn surkeasta kohtelusta meitä naisia kohtaan! Ehkä tämäkin sektori lähtee nousuun. Itse olen koko urani ajan kohdannut aliarvioimista ja vähättelyä saavutuksistani. Totisesti me naiset joudumme tekemään yhtä suuren työn kuin miehet, ellei enemmänkin. Kädestä suuhun ja rakkaudesta lajiin.




Mitä tekee pyöräilijä välipäivinä? Lepää, käy rataa läpi ja huoltaa lihaksia. Itse vältän hotellikuoleman keksimällä hauskaa tekemistä lasten kanssa. Vähän kuin kotona olisi; on ne arkiset jutut, jotka pitää hoitaa. Ei ehdi turhaan söhlätä tai käydä hermokierroksilla. ;)

TT

Eilen alkoi sitten MM-kisat. Tempo lähti oikein kivasti käyntiin ja sain hyvän rytmin päälle heti alusta. Johdin kisaa ensimmäisellä väliaikapisteellä ensimmäisen nousun jälkeen. Toisella väliaikapaikalla olin kärjessä toisena. Koko ajan tuntui menevän hienosti. Viimeinen mäki, Cauberg meni kyllä hyvin ylös. Maalin tullessani olin kolmantena ja pääsi 'hot seat' nimellä kulkeville tuoleille, jonne ohjataan kolmen kärki. Pitkään sainkin siellä istua. Lopputuloksissa olin 29. Hyvin! Olen tosi tyytyväinen ajoon: teknisesti oikein kauniisti ajettu ja voimien jakaminen onnistui suunnitellusti.




Kauden harjoittelu on keskittynyt täysin maantielle, joten en oikein osannut temposta odottaa oikein mitään. Päämatka maantieajo on sitten lauantaina. Luottavaisesti matkaan. Klo 14.30 paikallista aikaa lähtö. Kisat livenä Eurosportilta.

Tempo

Huomenna on oma vuoroni aloittaa kisailut. Tiistai-iltapäivänä 14:30 ajetaan henkilökohtaiset aika-ajot. Matkaa reilut 24km ja todella rankkamaastoinen reitti; yhteensä 3 nousua, joista kaksi pidempää. Ensimmäinen mäki reilu 2000m ja loppuun reilu 1000m kuuluisaa Cauberg-mäkeä joka nouseekin sitten jo maalisuoralle.

Tänään seurasin 18-sarjan ajoa. Väliaikapisteillä johtaneet eivät kuitenkaan lopussa olleet enää kärkisakissa. Tämä tarkoittanee sitä, että Caubergin nousu on avainasemassa tulosten kannalta. Kuka jaksaa sen nousta, on myös lopputuloksissa hyvin. Junnupoikien voitto meni muuten Norjaan; jälleen yksi hyvä esimerkki kuinka pohjoismaista voi todellakin tulla muitakin kestävyysurheilijoita kuin vain hiihtäjiä. :)

Nyt nostan jalat ylös ja rentoudun kohti huomista ajoa.

MM-kisat 2012 Valkenburg

Huomenna se sitten alkaa. Kisakauden finaali; MM-kisamatka. Viikon reissu Hollantiin, jossa ajetaan siis maantiepyöräilyn maailman mestaruuskisat. Rata on tuttu vuodelta 1998, jolloin ajoin viidenneksi juniorisarjan MM-kisoissa samaisessa Limburgin maakunnassa, Valkenburgin kaupungissa. Caubergin mäkeä noustaan taas ensi viikolla useaan otteeseen; ensin tiistaina aika-ajon yhteydessä sekä lauantaina linja-ajossa. Kisoja voi seurata suorana Eurosportilta molempina päivinä (lähetykset alkavat klo 16.00 Suomen aikaa). Maanantaina saan tietää lähtöaikani tiistain kisaan, joten päivittänen sen sitten tänne ja twitteriin.

Kisojen kotisivut
Eurosport

Taustajoukoista mukaani lähtee melkein koko perhe. -Todella tärkeä juttu minulle. Paikalla on myös tuttu hieroja ja ajoa seuraamassa myös ensi kauden tiimini koko johto ;) Huippuviikko tulossa!

Kauden 2012 kohokohta alkakoon!

Toscanan ympäriajo, Giro della Toscana

Tiistaina joukkueenjohtajamme toi minut Montecatini Terme -nimiseen kaupunkiin. Paikka jaksaa aina ihmetyttää minut kauneudellaan vaikka olen jo monet kerrat täällä käynyt. Vanha, vanha kylpyläkaupunki, Toscana muutenkin muodin keskus ja tietysti ihanan ruoan mekka. Ensi vuoden MM-kisojen aika-ajot ajetaan täällä ja täällä on myös MM-ryhmäajojen lähtö.
Olimme siis koko viikon majoittuneena tänne Montecatiniin. Samassa kaupungissa käydään myös Miss Italia -kisat ja hotellissamme on organisaatiota majoittuneena. Päivällisellä kävi hauskasti kun tarjoilija laittoi minut istumaan Miss Italia -pöytään. Hetken jo kävi mielessä omat takavuosien missikarkelot, mutta kyllä mä nyt kuitenkin jäin odottamaan omaa tiimiäni saapuvaksi. ;) Illalla vietin aikaa entisten tiimikaverieni kanssa. Vaihdeltiin kuulumisia, vaikka Facebookin kautta aika hyvin nykyään pääseekin ajantasalle siitä mitä muille kuuluu.




Muu tiimi tuli paikalle vasta keskiviikkona, joten sain nauttia huoneessa vielä hetken omasta rauhasta. Muita tiimejä tuli tiistain aikana pitkin iltaa.
Keskiviikkona aloitettiin kisat 2,2 km prologilla. Noh, se meni miten meni. Torstaina ensimmäinen varsinainen etappi ja melkolailla tasainen profiili. Tulin maaliin pääjoukossa samalla ajalla voittajan kanssa. Good. Perjantaina olikin sitten kisojen pisin etappi, 138 km, joka lopulta osoittautui 145km pituiseksi. Mukaan mahtui pari lyhyempää mäkeä, sekä 10km nousu ja loppuun vielä 4 km nousu. Itse luulin, että lopussa mennään uudestaan vielä kympin mäki, mutta toisin kävi. Ekalla kerralla olin hyvin kärjen mukana, mutta loppuvaiheessa mäkeä putosin takana tulevaan 12 ajajan porukkaan. Edellä meni 15 ajajan irtiottoporukka, sekä 10 ajajan ryhmä jossa olin ensin mukana. Irtiottoporukka lähti karkuun heti alussa. Tiimimme teki pahan työvirheen eikä mukaan saatu ketään ajajistamme. Olin maalissa 36. Sekä yhteistuloksissa nousin sijalle 34. Siinä pysyinkin sitten loppuun asti.




Sunnuntaina ajettiin viimeinen etappi, vuoden 2013 MM-rataa mukaillen Lucca-Firenze. Oli kyllä niin outo päivä. Heti aamusta aloin kuulemaan huhuja ketkä kaikki lopettavat tähän kauteen. Lopulta tuntui, ettei meitä jää jäljelle ketään. Siinä ihmetellessä sitten kuitenkin starttiin. Kaikki meni ok, jalat tuntui hyviltä kunnes 10km ennen maalia meidät vihelletään seisahtumaan. Mitäs nyt?!
Järjestäjät olivat ohjanneet meidät väärälle tielle!! No siinä sitten hermostui yksi jos toinenkin ja ajajat sanoivat, että tämä kisa oli tässä. Maaliin mentiin show-mielessä ja voittajat lahjoittivat palkintorahat tältä etapilta hyväntekeväisyyteen. Lopputuloksiin ei tullut muutoksia. Eipä ole koskaan urallani näin käynyt. Outoa muutenkin sillä reitti on joka vuosi sama. Joku oli varastanut yhden tieviitan, joten meidät ohjattiin harhaan. Hahaha. Ehkä vähän nolo juttu.
Nyt olen Pisassa, viimeinkin omassa rauhassa, hyvin syöneenä ja kohta nukkumaan menossa. Huomenna ennen paluuta ihanien lasteni luokse kirjoitan sopimuksen uuden tiimini kanssa. Tiimin nimi ja kokoonpano julkistetaan myöhemmin. ;)
Yksi tärkeä osa valmistautumisessani kohti 2012 MM-kisoja on nyt tehty. Kausi on viittä vaille pulkassa. H-hetki lähenee. Tosi hyvä fiilis! :)

Toscana

Täällä sitä istutaan Pisassa, Italiassa. Lensin eilen illalla tänne ja nyt odottelen tiimiä hakemaan minut kisahotellille. Ei taida olla lentoa pyörän kanssa etteikö jotain ongelmia olisi. Nyt meikäläisen nimeä ei näkynyt matkustajaluettelossa. Sain kiertää lentokenttää ristiin rastiin ja kysellä mitä tehdä. Vieraalla kielellä on muutenkin aina hieman orpo olo ongelmatilanteissa, mutta tästäkin selvittiin taas. Pääsin koneeseen ja perille. Koska pyöränkuljetusmaksu oli avoimena, ei minuakaan näkynyt listalla. Kun sain pyörän maksettua, homma alkoi kulkemaan taas normaalisti. Haha, kyllä näitä vaiheita riittää. Onneksi takastulomatkalla tulen ilman pyörää. -Yksi ongelma vähemmän.

Huomenna alkaa siis kisat, 5 päivän etappiajo Giro della Toscana, toiselta nimeltään "premondiale" eli MM-kisojen esikisat. Ollaan jo loppusuoralla kisakautta 2012. Käynnistyy viimeinen kisa ennen MM-kisoja.

Etapit aloittaa 2,2 km prologi, joka ajetaan keskiviikkoillalla katuvalojen loisteessa. Siinä on kyllä ihan oma fiiliksensä ajaa pimeässä. Torstai-sunnuntai ajetaan yhteislähtöinä pitkin poikin Toscanaa. Tämä taitaa olla kolmas tai neljäs kerta kun osallistun tähän Giroon.

World Cup

Viikonloppu meni maailmancupin kisoja ajellessa. Perjantain joukkuetempo meni miten meni. Sekatasoisella joukkueella on mahdotonta saada vauhtia pysymään tasaisena saati menestyä isoja kovatasoisia joukkueita vastaan. Sijoitus Suomelle 13. ihan hyvä näin kirjaimina, mutta käytännössä oltiin viimeisiä. :D

Sunnuntain henkilökohtainen maantieajo (henkilökohtainen tässä tapauksessa kun maajoukkuetiimin tuki ja apu kisan aikana on nolla vrt. kisat oman uci-tiimin kanssa) oli se mitä varten Ruotsiin lähdin ajamaan. Kisa kiersi 11km:n korttelia 12 kertaa. Lenkillä oli pieni mäki, mutta ei riittävän iso jotta voisi sanoa, että rata olisi mulle optimaalinen. Korttelia lähdettiin siis ajamaan.

Toisella kierroksella porukasta irtaantui 13 ajajan ryhmä. Siinä vaiheessa olin todella huonossa paikassa ryhmää ja koko irtiotto meni multa ohi. Moka. Vasta mäessä tajusin että edellä menee ryhmä. Nopean harkinnan jälkeen päätin olla yrittämättä tehdä asialle mitään, sillä koko kauden ajan joka kisassa alkumetreillä irtautuneet ryhmät on ajettu ylös. esim viimeksi Saksan etapeilla. Mutta eikös vain tämä ryhmä pysynytkin irti koko ajon maaliin asti! Itse tulin maaliin helposti pääporukassa, olin koko ajan aktiivisesti keulilla ja viimeisessä mäessä hienosti kolmen kärjessä irtiottoyritysten keskellä. Maalisuoralla taistelin itseni sijalle 15., joka on aika mahtava suoritus tuntien omat vahvuuteni. Lopputuloksissa maailmancupin sija 28.! Upeaa, vaikka nyt itse sanonkin! ;)

Loppukausi näyttää käynnistyneen hienosti ja suunta kunnossa on oikea. Seuraavaksi ajetaan Italiassa esi-MM -kisat; Giro della Toscana ja tämän jälkeen kauden päätös: MM-kisat tempo sekä maantie. :)

Vårgårda

Perillä ollaan Ruotsin Vårgårdassa. Automatka, reilut 400 km, tuntui ihan loputtoman pitkältä, mutta iltapäivällä oltiin siis lopulta perillä. Samantien lähdettiin tyttöjen kanssa ajamaan lenkkiä, jotta ehdittäisiin ennen illallista ja pimeän tuloa.

Paikkahan on tuttu, sillä olin täällä pari vuotta sitten myöskin maajoukkueen kanssa. Asumme samaisessa hotellissa ja kisareitti kulkee suunnilleen samoja teitä kuin aikaisemminkin. Sunnuntain yhteislähtöön on ilmoittautunut 15 joukkuetta, eli n. 90 ajajan ryhmä on lähdössä liikkeelle. Määrä on huomattavasti olympialaisia edeltävää alkukautta vähemmän; muissa kisoissa on ollut järjestäen 100-130 osallistujaa. Pisteiden keruu on loppunut ja moni polkija hengähtää nyt eikä aja kisaa.

Huomenna ajetaan joukkuetempo, matkana reilu 40 km. Alustavan listan mukaan tempoon osallistuvia tiimejä on 13. Toivotaan hyvää ilmaa ja sujuvaa ajoa.

Kisojen kotisivut

Saarelainen vetämässä Forno d`Asolon vaatteissa

Ruotsia kohti

Tällä hetkellä ollaan laivamatkalla Ruotsiin, jossa perjantaina alkaa Vårgårdan maailmancupin osakilpailu. Ajan kisan maajoukkueen kanssa. Samaan aikaan olisi ollut etappiajo Ranskassa tiimini kanssa. Sinne mua kosiskeltiin moneen kertaan mukaan mutta tällä kertaa ehdin jo Ruotsin ajon suunnitella niin pitkälle ettei peruminen ollut enää mahdollista. Harmi, sillä tiimissämme on joukkuevahvistuksena hallitseva maailmanmestari. Olisi ollut kiva reissu ja varmasti hyvin järjestetty ajo ja huolto. Olisin todella mielelläni ajanut sen etapin. Seuraava tiimin kisa on MM-kisojen esikisat, viisipäiväinen Giro della Toscana. Upea kisa sekin.

Tähän Ruotsin reissuun lähdetään täysin ilman liiton tukea/rahaa eli omasta pussista otetaan kaikki. Kunpa liitossa herättäisiin tekemään tälle asialle jotain. Rahat tuntuvat vuodesta toiseen menevän muualle kuin naisten maajoukkueelle. Matkajärjestelyissä on ollut jos jonkinlaista säveltämistä mutta nyt ollaan siis laivalla menossa kohti Tukholmaa. Aikamoinen operaatio tämä 'Sari ajaa, Hena huoltaa' -yhtälö, sillä lasten hoitoon saaminen ei juuri nyt tänä ajankohtana ollut kovinkaan helppo. Ranskan kisa olisi ollut näin perheenkin kannalta helpompi vaihtoehto, kun tiimi huoltaa, järjestää ja maksaa eikä itse tarvitse tehdä muuta kuin ajaa. Mutta näin nyt.

Mielenkiinnolla olen seurannut mediassa huippu-urheilun rahoituksesta käytyä keskustelua. Harkimon ja eteenkin Stubbin ideat ja ehdotukset saavat minulta täydet bojot. Mielenkiinnolla odotan lisää Stubbin heittämästä Team Finland -ideasta. Miten se käytännössä toimii ja miten saadaan yrityksiä mukaan. Loistavaa että johtoportaissa herätään todellisuuteen ja nähdään monien urheilijoiden kohtaama ongelma: miten rahoitan täyspäiväisen urheilemisen varsinkin ennen huipulle pääsyä.

Perjantaina ajetaan joukkuetempo. Henkilökohtaiset tavoitteeni on kuitenkin ehdottomasti sunnuntain yhteislähdössä.

6. etappi ja himaan

Viimeinen etappi loppui lähes samantien kuin alkoikin. Olin jo aamulla ja ennen lähtöä kahden vaiheilla ajanko kisan vai jätänkö ajamatta. Lauantai-iltana alkoi kova kipu selässä sekä pallean alueella, enkä pystynyt hengittämään rennosti syvään. Sunnuntaina ennen lähtöä sama juttu jatkui ja siihen se kisakin sitten kaatui; ei saanut happea. Ilmeisesti kuitenkin tavallista tujumpi lihasjumi; nyt on jo levon avulla helpottanut. Olen yrittänyt tavoitella OMT-apua, mutta heinäkuun lomien takia tämä on aika mahdoton tehtävä. Että silleen....
Mutta kotona siis jo ollaan kaikkien värikkäiden vaiheiden jälkeen. Täytyy sanoa, että Itä-Saksa on kyllä ihan oma maansa! :D Poikkeaa täysin länsipuolesta maisemineen ja ihmisineen. Sunnuntai-maanantai matkalla Altenburgista Berlinin kentälle saatiin kyllä niin huonoa palvelua mihin ikinä pysähdyimmekin. En vastaavaa ole nähnyt. Lentokentälläkin sai pyörien koneeseen saamiseksi juoksemaan muutaman kerran koko Tegelin kentän ympäri. Kukaan ei tiedä mistään mitään, vaan käskevät mennä seuraavalle ja seuraavalle luukulle. Lentoliput tulostetaan itse, sen jälkeen baggage dropiin viemään laukut ja pyörät, jossa saatiin kuulla, että pyörät piti kuljettaa ITSE alakertaan. Sitten piti kävellä takaisin yläkertaan etsimään lipputoimisto, jossa pyörät maksettiin. Tämän jälkeen takaisin baggage dropiin, josta annettiin kaikki matkalaukkujen liput.... USKOMATONTA! Kaukana Helsingin kentän toiminnasta. Ennen kuin päästiin kentälle, meiltä vietiin nenän edestä pari taksia. Oltiin hotelista varattu iso tilataksi klo 5.00 aamuksi, mutta toisin kävi. Matkaan päästiin 5:25 muutaman ärräpään jälkeen. Ennen kuin edes päästiin Berliinin hotelliin, taisteltiin kisahotellissa; hotelli yritti vedättää joukkueilta pantiksi annetut 200€. Siitä saatiin pieni sota aikaiseksi joukkueenjohtajien ja hotellin välille. Järjestäjät saivat kuitenkin lopulta asian hoidettua niin, että kaikki 200€ palautettiin joukkueille. Hotelli oli keksinyt kaikenlaisia siivouspisteitä ja parkkihoitomaksuja yms... Ei ehkä enää ikinä Itä-Saksaan...
Mutta kaiken kaikkiaan reissu oli ihan kiva ja lauantain kisa osoitti, että oikealla mallilla mennään ja samaa rataa kannattaa jatkaa. Nyt ollaan jo heinäkuun lopulla ja loppukautta kohti asetetaan uusia tavoitteita ja suunnitelmia. Reilu kaksi kuukautta enää jäljellä kautta 2012.

5. Etappi

Tänään oli hyvä päivä. Melkein heti neutraalin lähdön jälkeen irtosi porukasta kymmenen hengen porukka jossa olin mukana. Lähes samantien tulimme ylös mutta yhtä nopeasti lähti toinen ryhmä. Olin siinä mukana ja saimme nopeasti etumatkaa pääjoukkoon.

Rako kasvoi kasvamistaan ja meidän 15 ajajan ryhmä hankasi tasaista vauhtia tietä eteenpäin. 30 km jälkeen Suomen huoltoautoa ei oltu vieläkään päästetty taaksemme. Kävin sanomassa asiasta pariin otteeseen tuomarille. Pääjoukko oli siinä vaiheessa yli 5 minuutin päässä ja matkaa oli siis huoltoporukoillakin tulla.

Irtiotto säilyi 87 km eli pikkaisen ennen viimeistä kierrosta. Silloin takaa kuumotti pienempi kymmenen hengen ryhmä. Ajattelin, että siinä olisi hyvä körötellä maaliin asti. Taaempana tuli kuitenkin toinen ryhmä ja vielä perään kolmas. Porukka oli siis jo aika iso. Tässä vaiheessa totesin, että on aivan sama olenko maalissa 50. vai 70. Ja olin sitten lopulta 61.

Voitto oli taas niin himputin lähellä. Toisaalta kova suoritus tämäkin, vaatihan se pokkaa ja kunto olla irtiottoryhmässä tämän tason kahinoissa. Eiköhän se joku päivä siitä napsahda. Kyllä olen tosi tyytyväinen päivään ja panokseeni.

Huomenna viikon vika etappi. Ajettavana jälleen reipas satanen.

Tempo

Tempo meni sitten aivan pyllylleen. Tai paremmin sanottuna tempo kulki ihan suht nätisti, mutta lopussa viimeisellä 200 metrillä ennen maalia kaikki kääntyi päälaelleen kun mukulakiviosuudella viimeisessä käänteessä ketjut putosivat päältä! No eihän siinä voinut muuta kuin nousta pyörän päältä ja säätää ketjut takaisin. Vauhdin ylös saaminen ei sitten mukulalla enää ollutkaan niin helppoa ja tulin maaliin ihan madellen. Aika toivoton olo tuli kun maali jo näkyi mutta mihinkään ei pääse. Teki jo mieli juosta maaliin. Se siitä. Kyllä siinä väkisinkin puoli minuuttia meni hukkaan. Ei pitäisi lähteä vajailla varusteilla tämän tason kisoihin. Mutta minkäs teet...

Olin kuitenkin lopputuloksissa 44. Huomenna toiseksi viimeinen etappi, reilu satanen.

3. Etappi

Tänään oli koko kisan pisin etappi, 128 km. Siihen kun vielä lisätään 13 km neutraalilähtö tuli polkemista yhdelle päivälle ihan riittävästi. Tänä keväänä kisojen matkat on olleetkin tuota luokkaa, joten mitään uutta ei asiassa ollut. Mutta tämä Saksan tuuli alkaa jo käydä hermon päälle... ;) Jälleen kerran mäki kulki nätisti ja poljin kärjen tuntumassa, mutta matka katkesi peltoaukealle johon osui hurja sivari. Oikeasti, tuuli oli riepottelevan kova. Siinä olin sen verran huonossa kohdassa ryhmään, että porukka katkesi. Jäin pieneen ryhmään ajelemaan sitten lopun 30 km. Harmi sinällään, koska olin jo asennoitunut kahteen vikaan mäkeen. Mutta tätä tää urheilu on.

Jutta ajoi jälleen kerran hienosti ja huomenna mennään vetäisemään reilu 20km tempo. Aamulla ajetaan rata läpi ja illalla paukutetaan sitten tempo-Girsillä täysiä.

2. Etappi

Tänään ajettiin toinen etappi, yhteensä 120 km. Järjestäjät muuttivat reittiä kisa-aamuna ja matka piteni parillakymmenellä kilsalla.

Kisapäivä oli aurinkoinen ja todella lämmin. Reitti jälleen kerran mäkinen ja tuulinen. Kropalle kävi juuri niin kuin eilen ennustin eli jalat aukesi eilisen etapin jäljiltä. Pysyin porukan mukana tosi kivasti, ajajia putosi tasaisesti häntäpäästä joka mäen jälkeen, joten aika pienellä pääporukalla tultiin loppua kohti. 15 km ennen maalia koko joukko hajosi pieniksi ryhmiksi. Itse jäin muutaman kuskin joukkoon ja sijoituin maalissa sijalle 53. Jäätiin vain reilu kaksi minuuttia kärjelle. Tiukkaa tahti sai kyllä polkea ja tuijotella edellä ajavan takarengasta. Huima ajo!

Anna yritti vielä saada starttilupaa eilisen kaatumisen jälkeen, mutta harmillisesti sitä ei enää myönnetty. UCI on tarkka järjestö sääntöinensä... Maalin muista suomalaisista pääsi Jutta. Todella hieno suoritus häneltä tänään! Tyttö on vuoden ajanut ja on kyllä todella sisukas ajaja. :)

Huomenna kisojen pisin ajo, yli 128 km.

1. Etappi

Tänään oli kyllä aika hevi etappi. Jalat oli ihan tönköt ja rytmi ihan hukassa. Kyllä näkyy ja tuntuu se 1,5 kk kisatauko.... :/ Kisan aikana paistoi aurinko, välillä satoi vettä ja välillä pelkästään tie oli märkä. Haastavaa, ja vielä hirvittävä tuuli päälle. Kovasti kärki tykitteli irtiottoja, mutta ei siinä kuitenkaan onnistunut. Sen sijaan häntäpäästä putosi samaa tahtia ajajia...

Mäki nousi ihan kivasti mutta sivutuuli koitui kohtalokseni viimeisellä kympillä, jolloin putosin pääporukasta. Ajelin siinä sitten sen verran maltilla itsekseni maaliin, etten ihan jumiin saisi jalkoja tulevia päiviä varten. Jäin pääporukasta vain 3:50, ihan hyvä lähtötilanne huomiselle etapille.

Muista suomalaisista maaliin pääsi kaksi; Lotta ja Jutta, yli 20 min kärjestä.

Huomenna ajetaan reilu satanen, profiililtaan tätä päivää rankempi etappi.

Prologi

Kisat lähti käyntiin maanantai-iltana ajetulla 3,3 km prologilla. Reitillä oli paljon käännöksiä ja mukulakiveä, sateella olisi kyllä ollut todella liukasta. Onneksi ilma oli lämmin eikä sade osunut kohdalle.

Ajo meni ihan hyvin, käännökset ei menneet täysin käsikirjoituksen mukaan mutta kilsan ylämäki tuntui kulkevan ihan kivasti. Olin lopputuloksissa 48., puolisen minuuttia voittajalle jääneenä.

Prologista ei siis kummempia uutisia, tänään alkaa itse kisa. Ensimmäinen etappi ajetaan ilta-päivällä. Luvassa reilu 110km.

Saksa

Matka alkoi lauantaiaamuna. Saavuttiin lentokentälle turhan aikaisin mutta silti alkoi näyttämään jo uhkaavasti siltä että myöhästytään lennolta. Pyörämaksu piti käydä hoitamassa lippuluukulla jonne oli aivan käsittämätön jono! Pian meille tultiin ilmoittamaan että saamme viedä pyörät ilmaiseksi koska edellä oleva jono oli yhden lennon peruuntumisen takia pitkä. Uskomatonta! Kerrankin kävi näin!




Berliinissä saimme koko Tegelin kentän viimeisen vapaan vuokra-auton, johon mahtui 2 pyörää, 2 matkalaukkua ja 2 henkilöä. Siitä lähdettiin sitten suunnistamaan kohti Altenburgia.

Olen viimeksi käynyt Itä-Saksassa yli 10 vuotta sitten. Silloin näkyi selvästi ero Länsi-Saksaan; kaikki oli vähän rempallaan. Nyt yllätyksekseni tässä kuluneessa ajassa on kehitys ollut huima. Silti vielä kyllä tietää olevansa idässä. Samaa sanoi mieheni vaikka ei ole koskaan täällä käynytkään. Jotenkin sen vain aistii.

Unet maistui oikein hyvin matkan jälkeen ja aamu valkeni aurinkoisena. Muut Suomen tytöt ovat vielä Tanskan puolella ja he tulevat iltasella. Tänään on joukkuejohtajien kokous ja lisenssin jako. Tässä alkaa kisat olla jo tosi lähellä!

Valmiina Saksaan!

Perjantai 13. sujui kyllä ihan varsin mukavissa merkeissä vaikka päiväyksestä saakin vähän jännitystä päivään. Aamu alkoi tuttuun tapaan lenkillä ja ajoin suoraan hakemaan uuden fillarini. Itä-Helsingin Pyörähuollon Oscar teki jälleen kerran kaunista jälkeä. Uusi Girs G Sprint on tajuttoman makean näköinen! Musta, tottakai. Sillä lähdetään huomenna Saksaan ajamaan Thüringen Rundfahrt! Mieheni Hena tulee huoltohommiin, joten samalla pidetään tällainen hieman normaalista poikkeava kahdenkeskinen viikko. :D Hulluja, sanoisi varmaan moni.
Seuraava päivitys siis Saksasta etapeiden lomasta.

Taas soudetaan

Tilanne elää taas ja nyt ollaan siinä pisteessä että päästään oikeasti lähtemään Saksan kisoihin. :D Joukkueemme koostuu viidestä ajajasta ja mukana ovat Lindström Anna, Lepistö Lotta, Nieminen Jutta, Saarelainen Sari ja Törmänen Rosa. Ensi viikon lauantaina lentokoneen nokka kohti Berliniä! :) Aika makeeta että lopulta saatiin porukka kasaan! Huoltamaan lähtee mieheni Henry ja ehkä saadaan hänellekin vielä lisävahvistus.

Thüringen -kisa kestää viikon ja aloituspäivän (16.7.) prologi ajetaan Zwickaussa. Mukana on todella kovia nimiä huippujoukkueineen. Luvassa siis kova kisa jälleen kerran.

Ylä- vai alamäki? :D

Soutaa huopaa

Kyllä on vaikeaa saada Suomesta kuutta ajajaa ulkomaille kisaamaan. Kolme reipasta oli heti valmiina, muut alkoivat arpomaan kukin mitäkin ja lopputulos on nyt se, että maajoukkueella ei Thuringenin ajoon lähdetä. Yritin saada myös oman pro-tiimini kisoihin ja mukaan nämä kaksi innokasta suomalaista: Lepistön Lotan ja Lindströmin Annan. Mutta kun Giroa on jäljellä 3 päivää ja kaikki ajajat ja huoltajat enemmän tai vähemmän väsyneitä, ei vastakaiku lopulta ollut kovin hyvä ja ne kisat jäi nyt sitten kokematta. Voi harmi! Ja niin paljon kuin järjestämisen eteen nähtiin vaivaa.... No, aina pitää yrittää. Ja tulipahan nähtyä että ainakin Annalla ja Lotalla on asenne kohdillaan! Mukaan lähdettiin innokkaasti heti! =)

Helle on tullut Suomeen! Ainakin pariksi päivää... Eilen löysin lenkkitien varrelta metsämansikkapellon. Oikeasti, se oli valtavan kokoinen alue täynnä juuri parhaimmillaan olevia metsämansikoita! Siinä olisi saanut tunnin vierähtämään jos niitä olisi jäänyt syömään. Harmi vaan, että matkaa piti jatkaa ja vain muutama mansikka päätyi omaan suuhun.

Kisajärjestelyjä

Koska Girolle kävi miten kävi, täytyi rueta kehittämään ajoja. Olen tässä viikon verran järjestänyt kisamatkaa Suomen maajoukkueelle Saksan Thuringeniin 14.-23.7. Siellä ajetaan Thuringen Rundfahrt 16.-22.7. Legendaarinen ajo, jossa olen ollut takavuosina monet kerrat mukana. Minulla on järjestäjiin hyvät kontaktit ja sainkin kisakutsun maajoukkueellemme silmänräpäyksessä. Ongelma on se, että meillä ei ole Suomessa varsinaista maajoukkuetta. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, mutta lajissamme ei nähdä naisajajien olevan kansainvälisen kilpailutoiminnan arvoisia. Suomennettuna kaikki vähäisetkin rahat ovat menneet miesten joukkueelle. Näin ollen myöskään mitään rahoitusta ei ole saatavissa, vaan kaikki on kaivettava omasta pussista.

Muutama todella innokas kuski saatiin heti innostumaan, mutta sitten pitikin rueta miettimään ketä saadaan joukkueeseen mukaan, kun 6 kuskia pitää avauspäivänä olla lähtöviivalla. Vähemmällä miehityksellä tulee sanktiota joukkueelle. Yhdessä ajajien kesken sitten suunnitellaan miten mennään täältä Suomesta Saksaan; otetaanko lentokone vai mennäänkö Ruotsin kautta autolla. Hintaero ei ole merkittävä, mutta matkaan menevä aika on. Lentäen voittaa aikaa. Toisaalta autolla mentäessä saataisiin tavaraa enemmän mukaan... Ja sitä tavaraa tässä lajissa riittää. Maantiepyörä, aika-ajopyörä, kiekot, rullat, vaatteet, kypärät, huoltokamat... jne. Ja 6 ajajan lähtiessä liikkeelle on kaluston määrä huikea! Kun liitto tai tiimi ei maksa kuluja on aika moinen työ saada jokaisen budjettiin sopiva hintalappu matkalle. Kyllä se on niin helppoa ammattilaistiimissä kun ei tarvitse itse näitä asioita järjestellä. Tai olisi se nytkin helppoa kun olisi naisten maajoukkueella rahapotti, jotta ottaa nämä kulut. Huhhahhei... saa nähdä päästäänkö matkaan.

Suomessa on ollut viime päivinä aivan loistavat ilmat! Lämmintä ja aurinkoa on riittänyt. Eräs päivä ajelin mukavan lenkin Minun on monesti pitänyt käydä katsomassa tuo polku ja nyt sitten päätin sen tehdä. Hyvä että menin, hienoa oli! Kyllä sitä näköjään yli 20 vuoden uran jälkeenkin löytää uusia polkuja. Heinäkuisilla teillä on mukava mennä kun tiet ovat tyhjät autoista ja saa mennä lähes itsekseen. Ihania maisemia lenkillä.

Parsilanjärvi. Veneet lepäämässä kesäaamuna

 

Kotiin

No niin päättyi Giro ennen kuin se ehti alkaakaan. Lähdin kohti Napolia torstaina ja lento Helsinki-Frankfurt laskeutui myöhässä ukonilman takia. Siinä sitten myöhästyin jatkolennoltani ja seuraava kone Napoliin lähti vasta perjantai-aamuna. Se tarkoitti sitä, että myöhästyin Giron startista ja minun oli täysin hyödytöntä lähteä jatkamaan matkaa. Maailma romahti hetkellisesti tässä vaiheessa. Palasin Suomeen samana iltana, olo oli aika tyhjä. Todella harmillinen tilanne, en olisi ikinä uskonut näin tapahtuvan. Eihän tässä nyt mitään loputonta ole tapahtunut, mutta ottaahan tämä pannuun -nyt ehkä kuitenkin jo vähemmän kuin eilen. Kaikki valmistelut ynnä muut katosivat kuin savuna ilmaan. Nyt on kehitettävä uudet suunnitelmat heinäkuulle.

Perjantaina kävin suutuspäissäni nykäisemässä tempon vakkarireitillä. Täytyy sanoa, että hyvin on ainakin valmistelut Giroa varten onnistuneet, sillä aika oli 25 sekuntia parempi kuin edellisellä kerralla! Onneksi kautta on vielä jäljellä... 

Giro d´Italia

Kuukausi on vierähtänyt nopeasti. Olen saanut olla kotona perheeni kanssa ja siinähän se aika lentääkin ihan siivillä kun muksujen kanssa touhuaa ja tekee kaikkea mukavaa. Keho ja mieli on saanut levätä kevään kovan kisarumban jälkeen. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä koti on maailman paras paikka!

Heinäkuu starttaa aika kuumissa tunnelmissa; ylihuomenna alkaa Italian ympäriajo Napolista, jonne on luvattu huimat 36 astetta! Mahtava kymmenpäiväinen on luvassa Italiaa ympäri ajellen. Lauantain Rooman keskustaa kiertävä aika-ajo tulee varmasti olemaan huikea kokemus! Rooman etapin jälkeen siirrytään Toscanan alueelle ja sieltä hiljalleen päivä kerrallaan lähemmäksi Milanoa; viimeinen etappi sunnuntaina 8.7. tulee maaliin Bergamoon. Varmasti upea kisa tulossa! Nämä on niitä kisoja, joita harva suomalainen pääsee ikinä ajamaan. Minulle 2012 Giro on jo toinen urallani. Giro d´Italia

Giron kulkua ja tunnelmia ja fiiliksiä päivitän tänne blogiin koko seuraavan 10 päivän ajan.

Vika etappi

Tänään ajettiin sitten Exergytourin viimeinen etappi. Ajo meni multa ihan reisille. Jouduin 100 metriä lähdön jälkeen kolariin, jossa menetin sitten koko ryhmän, joka lähti heti startista täysiä matkaan. Mitään ei ollut tehtävissä, ryhmä meni ja mun kisa jäi siihen. Tulos: keskeytys. Erittäin harmillista kun syynä ei ollut kunto vaan huono tuuri. Harmittaa isosti.

No, mitäs sitä päivittelemään, uusintaa ei voi ottaa. Sen tiedän, että kunto on kova ja se tuli osoitettua näissä kisoissa. Täytyy vain alkaa odottamaan seuraavaa kisaa. Huomenna matka suuntaa kohti Suomea ja täytyy kyllä sanoa, että on ollut järjetön ikävä lapsia näiden kolmen viikon aikana. Kova kisaputki takana ja nyt kroppa ja mieli kaipaa jo lepoa. Seuraavan kisan ajankohdasta en osaa sanoa. Odotan vain että saan muksut syliini pian. Muulla ei juuri nyt ole väliä.

3. ja 4. etappi

Sataa. Se taitaa olla näiden kisojen iskulause. Lauantaina ajettiin 17 km pituinen tempo -vesisateessa. Ajo meni multa ihan plörinäksi useista syistä ja käännepaikan jälkeen aloin säästämään jalkaa tämän päivän etappia varten.

Tänään luvassa oli 12 km mäki ja alamäen jälkeen toinen tiukka 6 km mäki. Kilsoja yhteensä 95. Kisa lähti käyntiin kovalla vauhdilla ja irtiottoyrityksiä tehtiin paljon. Kuitenkin, vasta ensimmäisessä mäessä alkoi tapahtumaan. Joukosta irtosi 5 hengen porukka, mukana tosi kovia ajajia. Näin tilaisuuteni koittaneen ja iskin välittömästi tämän irtiottoporukan perään. Pääsin irti hienosti ja saavutin irtiottoporukan. Siinä sitten köröteltiin peräkanaa, irtiottoporukassa. Ajattelin, että tänään saattaa olla minun päiväni pokata. Takaa tultiin kuitenkin kovaa vauhtia. Puolen minuutin rako väheni ja meidät tultiin ylös. Tein todella kovasti töitä että jaksoin lopun mäestä pääjoukon mukana. Meitä ei ollut enää monta jäljellä. Sitten tuli alamäki ja aika huilata. Huomasin tehneeksi ISON virheen; en ollut syönyt ekan tunnin aikana ja nyt ei enää ollut aikaa. Piti vetäistä nopeasti hiilareita taskusta ja sujauttaa suuhun ennen toista mäkeä. No, toisessa mäessä olin todella hyvin mukana viimeiselle 500 metrille asti, jolloin jalat sanoivat sopimuksensa irti. Jäin porukasta ja 20 km alamäessä ( tottakai vesisateessa) en enää tavoittanut pääporukan. Voi himpula! Tulin kuitenkin maaliin hyvässä ryhmässä.

Sellainen etappi tällä kertaa. Voitto, tai edes kuudes sija oli siis todella lähellä. Jos ei yritä, ei voi mitään myöskään koskaan saada, niinhän se menee. Tänään irtiotto lähti todella kevyesti. Kunto on siis hyvällä mallilla. 25 ajajaa joutui keskeyttämään tänään kisan, koska heillä tuli aikalimiitti täyteen. Toisin sanoen he jäivät meistä niin paljon, että tuomarit eivät päästä heitä enää huomiselle viimeiselle Exergytourin etapille.

Kaikkinensa täytyy sanoa, että tämä kisa on minun tähän astisen urani, 20v., mahtavimmin järjestetty kilpailu! Kaikki on tehty täällä ammattitaitoisesti viimeisen päälle hienosti. Kaikki toimii. Mistään ei myöhästytä eikä mitään puutu. Päinvastoin; olemme lähes joka päivä saaneet tuotepalkintoja yms. Huoltoautojemme (jotka tietysti järjestäjien toimesta) navigaattoreihin oli joka päivä päivitetty reitti lähtöpaikalle, tarvitsee vain etsiä valikosta Exergytour ja Stage 1-5. Aika cool! Giro d' Italia ja Tour De France kalpenevat täysin tämän rinnalla.

Huomenna siis etapin viimeinen rutistus, ehkä onnistaa. Katsotaan miten likan käy!

The Exergytour

Torstai-iltana käynnistyi Exergytour 3km:n pituisella prologilla. Rata kulki pitkin Boisen kaupungin puistokatua, teki pienen lenkin kirkolla ja mutkien kautta takaisin maaliin. Prologi ei ole koskaan ollut vahvuuteni ja en oikein nyt osannut asettaa mitään tavoitteita itselleni. Lähdin tekemään parhaani. Kaarteissa menetin varmasti monta sekuntia mutta muuten aika-ajo sujui ihan hyvin. Olin lopputuloksissa 25. jääden vain vajaat 14 sekuntia voittajasta! Tämä oli todella positiivinen yllätys!

Mukana kisaamassa on jälleen maailman kerma. Olympiavoittajia, maailmanmestareita yms. -kovassa seurassa mennään! Torstain tulos oli sen verran kova, että nousin välittömästi tiimini kapteeniksi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tästä eteenpäin koko tiimi tekee työtä minulle ja sen eteen, että saan tulosta. Suuri kunnianosoitus.

Perjantai käynnistyi harmaana ja sateisena. Lähdössä satoi vettä eikä taivaalla ollut merkkiäkään sinisestä taivaasta. Lisäksi oli aivan järjettömän kylmä. Kyllä, jopa näin suomalaiselle oli aivan liian kylmä. Sormista katosi tunto ensimmäisen vitosen aikana ja asiaa ei helpottanut yhtään se, että märkä asfaltti oli liukas ja piti olla tosi tarkkana ettei mene nurin.

Olin todella helpottunut kun näin että edessä oli pitkä, jyrkkä mäki. Luvassa siis lämpimän kropan lisäksi vähän tungosta. Mäen päällä meitä oli sadasta lähtijästä enää muutaman kymmenen ajajan ryhmä. Yksi ryhmä meni edellä, siitä jäin ihan omaa tyhmyyttäni. Kierroksen aikana porukka ajoi meidät ylös ja ennen seuraavaa mäkeä olimme jo lähellä Irtiottoporukkaa. Porukastamme putosi taas väkeä pois ja jäimme kuuden ajajan ryhmään. Saimme ajettua lopulta edellä ajaneen irtiottoporukan irti ja kirimme rakoa pääporukkaan lähes kaksi minuuttia. Olin varma, että tällä ryhmällä mennään maaliin. Toisin kuitenkin kävi, sillä pääporukka tuli meidät ylös kymppi ennen maalia. Aivan käsittämättömän tyhmä temppu, sillä pääporukassa Specialized- joukkue teki töitä ajaakseen meidät ylös. Uskomatonta, sillä irtiottoporukassamme oli kaksi heidän tiiminsä ajajaa! Todella hölmö moka tuon tason tiimiltä. No niinhän siinä mentiin sitten maaliin isolla pääporukalla ja massakirihän siinä tuli, kun mäkeä ei enää ollut. Onneksi sentään sade oli jo lakannut ja tie kuivunut. Maailmanmestari Bronzini kaatui muutaman muun kanssa loppukirissä, -kova on taistelu. Olin kirin 44., en ottanut riskejä. Lopputuloksissa nousin pari pykälää ja olen nyt 23. vain 17 sekuntia johtajasta jäljessä. Kaikki on siis vielä mahdollista.

Huomenna ajetaan 15 km:n aika-ajo. Luvassa siis todella kova taistelu sekunneista. Nyt ei auta muu kuin huilata ja tankata hyvin loppupäivän.

Kisoja voi seurata livenä kotikatsomosta! Ohjeet kotivuilta

Ottawa-Chicago-San Francisco-Boise

Maanantain yhteislähtö meni ihan hyvin; olin pääjoukon loppukirissä 38. Pieni nyppylä oli reilun 10 km:n reitillä ja 13 kierrosta ajettiin. Ei vielä mitään sellaista maastoa, mikä olisi juuri se mun juttu, mutta helle 38 astetta alkoi näyttää jo sitä puolta mistä pidän; mitä kuumempi, sen parempi.

Tiistaina matka jatkui USAn puolelle. Lensimme Ottawasta ensin Chicagoon ja sieltä San Franciscoon, jossa alkoikin sitten tapahtua. Meillä ei ollut tiimikaverini kanssa vielä matkalippuja eteenpäin Boiseen, joten jouduimme menemään uudestaan Checkin-tiskille. Onneksi matkatavarat menivät suoraan perille, joten niiden kanssa ei tarvinnut taiteilla ensin pois laukkuhihnalta ja sieltä turvatarkastukseen jne. Näin kävi tullessamme viime viikolla ja melkein myöhästyimme jatkolennolta. No mutta, saimme liput ja tyytyväisinä menimme syömään odotellessamme lentoa. Portilla meille sitten ilmoitettiin ettemme mahdu koneeseen! Miten kiva! Sanoivat vain, että kone on ylibuukattu ja jos vapaaehtoisia lennolta poisjääviä ei ole, joudumme jäämään San Franciscoon yöksi. Sinänsä ihan ok, tulisipa sekin kylä nähtyä, mutta näin kisojen alla idea ei kuulostanut lainkaan hyvältä. Minuutti ennen koneen lähtöä saimme tietää, että kolme matkustajaa ei ole ilmestynyt paikalle, joten saimme heidän menettämänsä paikat. Olo oli kuin lottovoittajalla!

Koneessa vieressäni istui herrasmies Boisesta, joka hyvin perinteiseen jenkkiläiseen tyyliin oli varsin taitava smalltalkaaja. Hän oli kovin kiinnostunut mistä olemme ja mitä teemme. Hän oli käynyt Suomessa ja kertoi olleensa erittäin positiivisesti yllättynyt huomatessaan että ihmiset ovat hauskoja, auttavaisia ja iloisia. Hän oli ensin luullut, että olemme kuin venäläiset.... Hmmm... Ok. Lopuksi herra esitti kysymyksen: - Why do you call your country Suomi? What does it mean? And Why do we call it Finland? Tulipa tenkkapoo! Valitettavasti jouduin pahoittelemaan ja sanomaan etten kyllä osaa auttaa tuossa kysymyksessä. Tänään oli aivan pakko googlettaa: Suomi

Myöhään tiistai-iltana saavuimme Boisen lentokentälle jossa kisajärjestäjät olivat meitä jo vastassa. Kuljetus hotellille kesti vain n. 15 min, joten pääsimme hyvissä ajoin nukkumaan. Asumme sviitissä, jossa kuulemma oleskelivat myös miesammattilaiset viime viikolla. Meillä on todella hulppeat oltavat ja kyllähän sitä tällä tasolla jo odottaakin jotain muuta kuin savimajaa. Puitteet ovat ihan loistoluokkaa. Minkään ulkopuolisen tekijän ei pitäisi nyt haitata kisoja. -koputtaapuuta-

Saimme jo kolme sopimusta allekirjoitettaviksi. Vetäydytään pois kaikista velvollisuuksista ja vastuusta, ja turvataan omat oikeudet. That's America! Mutta näin ensimmäisen päivän jälkeen on tästä maasta ja kisojen järjestäjistä oikein hyvä maku suussa.

Tänään sitten alkaa Exergytour. Illalla klo 18:30 starttaa ensimmäinen 3km:n prologiin. Siitä saadaan kellotettua ensimmäinen järjestys ajajille ja ensimmäinen varsinainen etappi ajetaan sitten perjantaina. Sivut

Go Suomi!

Gatineu, Ottawa

Ensimmäinen päivä: -7 tunnin aikaerossa Suomesta, -12 Kiinasta. Voin sanoa, että painoi silmäluomia jokseenkin paljon. Kävimme pyörillä tutustumassa lauantain aika-ajon reittiin; luvassa pari tiukkaa mäkeä, muuten ihan tasaista. Erot tullaan tekemään mäissä, mutta kyllä pitää olla tasaisellekin potkua jotta jaksaa isoilla tuumilla sotkea. Haastavaa.

Lauantaina sitten polkaistiin 18 km aika-ajo. Starttilista oli aika mahtava; mukana Jenkkien ja Canadan parhaimmisto, olympiavoittajia ja maailmanmestareita. Kuumaa! Lähdettiin neljässä eri ryhmässä, joista ensimmäinen starttasi klo 9:00 ja viimeinen klo 13:00. Olin tokavikassa ryhmässä Ja lähdin matkaan puoliltapäivin. Sain tehtyä verryttelyt oikein hyvin ja olin tyytyväinen siihen että sää helli auringolla ja +30 asteella.

Tasaisella minulla oli vaikeuksia kiihdyttää vauhtia, mutta mäet meni oikein hyvin. Myös teknisesti hyvin ajettu, mutta en oikein ollut tyytyväinen aikaani 26 min ja osia. Lähdin hakemaan ainakin minuutin kovempaa aikaa, johon treenien mukaan pitäisi olla hyvät mahikset. Noh, urheilua parhaimmillaan. Olin lopputuloksissa 18. ja erittäin tyytyväinen. Hain sijoitusta 20. parhaan joukkoon. Jäin Pekingin olympialaisten kultamitalistista vain 18 sek. Nyt ollaan jo lähellä kärkeä.


Kisojen kotisivut

Milano-New York-Ottawa

Aamu alkoi Milanossa hyvällä aamupalalla hotellissa. En pidä ollenkaan kiireisistä aamuista, siksi herään mieluummin hyvissä ajoin, jotta saan valmistella kaiken rauhassa. Hiljalleen lähdin 5 km päähän kentälle, aikaa oli todella hyvin eikä minun tarvinnut jonottaa check-in tiskille. Kun vihdoin sain liput Kanadaan käteeni aloin jo uskoa, että tässähän tosiaan päästään matkaan! Wau! Muusta tiimistä ei ollut kuulunut pihaustakaan, tunnetusti italialaiset jättävät asiat viimetinkaan. Tunti ennen koneen nousua soi puhelin ensimmäisen kerran -tiimi oli saapunut kentälle.

Vielä aamulla niistin viimeisiä oireita siitepölyallergiasta pois. Aivan mahdoton allergiakevät tänä vuonna Suomessa! Sinänsä todella hyvä juttu, että sain olla tämän kuukauden poissa siitepölystä. Kaikella on hyvät ja huonot puolensa, niinhän se menee.

Matka New Yorkiin oli puuduttavaksi pitkä, 9 tuntia. Nyt kyllä saisi riittää tämä koneessa istuminen! Sain onneksi nukuttua koneessa, joten olo oli ihan ok kun päästiin New Yorkiin. Ja WAU! Lentokentän ikkunoista näkyi New Yorkin pilvenpiirtäjät!! Mahtavaa! Kaikkien turvatarkastusten ja haastattelujen yms. jälkeen ehdittiin nipin napin jatkolennolle Ottawaan ja koneesta avautui huimat näkymät: vapauden patsas, koko poskettoman iso New York kaikkine pilvenpiirtäjineen, kaikki kaupungin talot ja korttelit -viivasuorassa linjassa. Upea näky! Mä haluan nähdä sen kaupungin uudestaan ja paremmalla ajalla.

Lento Ottawaan kesti vaivaiset 1,5 tuntia. Meitä oltiin vastassa järjestäjien taholta ja hotelliin päästiin alle puolessa tunnissa. Lähdettiin vielä iltamyöhäisellä etsimään ravintolaa ja ihan kiva pikku kapakka löydettiinkin. Sitten unta kuulaan ja odottamaan seuraavaa päivää.

Helsinki-Milano

Tästä alkaa tiukka kaksiviikkoinen. Edessä on viimeiset mahdollisuudet kerätä pisteitä olympialaisia varten. Toukokuun lopussa pistetilit sulkeutuvat ja kaikki mahdollinen on sitten tehty. On loppukirin aika.

Kevät oli edennyt Suomessa viikon aikana todella pitkälle. Ehdinpä hengähtää päivän kotona Kiinan matkan jälkeen ennen kuin taas piti pakata laukku ja lähteä. Kiire on ollut viimeisen 8 kuukauden avainsana ja nyt ollaan kiireen huipussa. Jaksaa, jaksaa!

Täällä siis ollaan, Italiassa Milanon lentokenttähotellissa, odottamassa aamua ja lentoa Kanadaan. Muu tiimi tulee aamulla kentälle ja ensimmäinen lento vie meidät Newarkiin. Kiinan tavoin tästäkin reissusta tulee todella mielenkiintoinen, sillä en ole ikinä käynyt Kanadassa, saati Yhdysvalloissa, johon siirrymme sitten kisailemaan ensi viikolla. Avoimin mielin matkassa ja koska olen aivan älyttömästi halunnut päästä käymään Jenkeissä, odotan matkalta aika paljon uusia elämyksiä. Ja tietenkin UCI- pisteitä.

Kiina

Kiina Matkustaminen on kyllä aina yhtä rankkaa puuhaa. Pelkät Euroopan sisäiset lennot syövät voimia, ja niistä palautuminen kestää aikansa. Maanantaiaamuna minulla oli lento Lontooseen, josta jatkoin tiimiin mukana Shanghaihin. Lento Heathrown kentälle kesti 3 tuntia, odottelu kentällä 5 tuntia ja Kiinan lento 12 tuntia. Hullun hommaa, sanon minä. En voi kyllä väittää, että koneessa saisi nukuttua. Pienillä penkeillä ei saa itseänsä suoraksi ja koko kroppaa kolottaa paikallaan nököttäminen. Jotain pientä tirsaa yritin lennolla ottaa, mutta kyllä olo oli jumissa koko matkan ajan. Mielessäni näin ne business-luokan tuolit, jotka saa makuuasentoon... Voi hitsi! Tulipahan katsottua kuitenkin hyvä leffa - Mission Impossible Ghost Protocol- jossa siis Suomen oma poika Samuli Edelmann. Paluulennolle suunnitellin katsovani Black Swanin ja Jerry Maguiren. Jos ei muuten ehdi leffateatteriin, niin on käytettävä tällaiset hetket hyväkseen!

Kentällä meitä oli vastassa järjestäjien taholta 7 henkeä ja saimme ihanan kukkakimpun heiltä! Aikamoista huomaavaisuutta! Kentältä meidät kyyditettiin bussilla parin tunnin ajomatkan. Mitään havaintoa ei ole siitä minne mentiin, sillä koko tiimi nukkui koko bussimatkan ajan. :D Aikaero teki myös omat oikkunsa ja olo oli ensimmäisenä päivänä ihan pyörryksissä koko porukalla -kyllä sänky tuntui hyvälle ensimmäisenä päivänä! Silmiä ei tarvinnut edes laittaa kiinni, kun huomasi jo nukkuneensa tunnin päikkärit.

Ollaan siis Chongming Island -nimisessä paikassa. Kyseessä on tosiaan saari, Kiinan kolmanneksi suurin saari, jonne pääsee Shanghaista Yangtze-joen alitse menevää tunnelia pitkin ja sen jälkeen Changxing- saarelta lähtevän pitkän sillan yli. Saari on korkeudeltaan 90% 3,21 - 4.20 metriä merenpinnan yläpuolella. Näin mäkiajajan kauhuksi yhtään mäkeä ei ole saarella! Ollaan pohjoisosassa subtrooppista vyöhykettä ja keskilämpötila vuoden aikana on yli 15 astetta. Kiinan matkaan lähdin erittäin avoimin mielin, sillä en ole koskaan kyseisessä maassa käynyt. Kaikki oli uutta. Ihanan jännittynyt olo oli matkaan lähtiessäni. Täytyy myöntää, että ennakkoluulojakin oli, mutta ensimmäisen päivän aikana kovin kuori pehmeni hieman. Hotelli oli todella hieno ja vaikka en Suomessa kiinalaisesta ruoasta pidä, täällä ruokakin oli yllätyksekseni hyvää. Tietenkin, paljon riisiä löytyy ruokalistalta. Ensivaikutelma Kiinasta oli siis hyvä.

Löydettiin lenkillä upea temppeli.

Keskiviikkona alkoi etappiajo, 75 km. Osallistujia oli satakunta ja lämpö (+28) helli meitä ajajia. Koska rata oli profiililtaan tasaista, ei itselläni ollut juurikaan henkilökohtaisia tavoitteita. Isommat tiimithän koko ajoa pyörittivät ja itselläni ainakin painoi vielä lentäminen jaloissa. Tulin maaliin pääjoukon mukana, juuri ja juuri loppusuoran kasan vältettyäni ja olin 51. Loppupäivän saimme levätä ja ohjelmaan kuului skypettelyä kotiin. Outoa katsoa kuinka muksut syö aamupalaa kun itse on jo kisaillut ja lounaankin syönyt. :) Aikaero on hassu juttu. Skype sentään toimii Kiinassa, valitettavasti Twitter, Facebook, Blogger yms. eivät, joten sosiaalinen media sai pakollisen käyttötauon. Kyllä se on ihanaa, että Suomessa meillä on vapaammat kädet päättää omista asioistamme!

Seuraavalle päivälle toivoin kropan olevan jo yhteistyöhaluisempi. Luvassa oli 120km, tosin edelleen tasaista maastoa. Suurin huolenaihe oli pysyä pystyssä, sillä mukana oli aikamoisia huojujia. Muutamaan irtiottoyritykseen lähdin mukaan ja yhdessä ehdin jo luulla, että päästiin karkuun. Joukossa oli kaikki isot tiimit ja olin todella yllättynyt että vetohaluja ei löytynyt keltään. No ylöshän siinä tultiin. Homma jäi sitten loppukiriin, ja niin kuin edellisenä päivänä, kasa tuli nytkin muutama sata metriä ennen maalia. Siihen jäin sitten ihmettelemään ja harmitti niin pirusti, olin nimittäin todella hyvällä paikalla ja varma, että pääsen 20 joukkoon. Ei voi mitään. Mutta pääasia, että tiimikaveri ja kämppäkaveri Flavia on 15 joukossa kokonaistuloksissa. Tämän parempaa treeniä ei voisi saada, mutta en malta odottaa seuraavalla viikolla alkavaa Kanada-USA -kisasarjaa. Mä kaipaan jo mäkiä!

Tour of Chongming Island -ajon viimeinen etappi ajettiin 7km pituisella kaupunkiradalla. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että tiimin tärkein tehtävä oli pitää Flavia 20 parhaan joukossa. Ja me onnistuttiin siinä. Joskus on tehtävä töitä muille tiimiläisille, sitä varten olemme tiimi. Tällä kertaa rata suosi muita ajajia paremmin kuin itseäni. Perjantain etapilla olin 41. ja yhteistuloksissa 46. Ihan jees. Perjantai-iltana yritimme löytää Shanghain keskustan pientä shoppailuretkeä varten. Mutta, kävikin niin että Shanghai osoittautuikin pikkasen Milanoa suuremmaksi, joten jäi näkemättä. Näimme kuitenkin hahmon lasitornista ja eksyessämme törmäsimme aika karuun näkymään köyhistä ja heidän asumuksistaan. Rikkaat ja köyhät sekaisin: toisella puolella katua pestään pyykit kadulla, toisella puolella ylijäänyttä ruokaa heitetään roskiin -mikä maailma! Yksi asia osui näin äitinä silmään: toisin kuin Suomessa, taaperoilla ei ole täällä vaippoja, vaan halkio housuissa. Muksut tekevät tarpeensa sitten minne sattuu kun hätä tulee! Hygieenista?!

Lauantaina oli vapaapäivä ja aika kerätä voimia sunnuntain maailman cupin kilpailua varten. Perjantaina ajoimme kisareitin läpi, siltaa lukuunottamatta kovin tasaiselta taas vaikutti.... Kovasti toivottiin ettei sunnuntaiksi povattu sade kuitenkaan tulisi.
Niinhän siinä sitten kävi, että sunnuntain mc -kisa ajettiin sateessa. Noin puoli tuntia lähdön jälkeen alkoi satamaan vettä ja vasta 10 km ennen maalia saatiin ajaa kuivalla tiellä. Kaikki tiimit ottivat varman päälle, eikä kukaan riskeerannut sateessa. Keskinopeus oli kyllä todella hidas ja ratkaisu jäi sitten loppukiriin. Urani hitain maailman cup. Mutta, kaikki totesivat että Kiinasta täytyy selvitä ehjänä koneeseen kohti seuraavia kisoja. Olin pääporukan mukana maalissa ja sijoitus 61. Aika mäntti kisa sinänsä, että rata oli liian helppo. Jos mukana olisi ollut mäkiä, olisi erojakin tullut.

Lähtöalueen "kannustusarmeija"

No, Kiinan kisaviikko on nyt takana ja on aika suunnata kohti uutta viikkoa. Tätä kirjoittaessani istun lentokoneessa jossain Siperian yläpuolella matkalla kohti Lontoota yrittäen taas sopeutua faktaan että kello on tällä hetkellä vähemmän kuin se oli koneen lähtiessä. Outoa, eikös?! Miten ihanaa päästä kotiin! Eilen oli äitienpäivä ja oli aika haikeata olla pois lasten luota.... Saan muksut syliin tänään kun ovat minua vastassa kentällä. En malta odottaa! Ehdin kuitenkin olla kotona vain pari päivää ennen kuin lähden taas reissuun. Torstaina lähtee kone kohti Kanadaa ja odotettavissa parin viikon matka, jonka aikana ollaan viikko myös Jenkeissä. Jälleen katsastamaan uusia maita ja maanosia! Aika huikea kuukausi! Sitten ollaankin jo kesäkuun korvalla ja on aika hengähtää hetki. Seuraavina viikkoina yritän päivittää blogia useammin.

Kiinalainen cappuccino...

Yhteistyö

Tänään minulla on ilo ilmoittaa yhteistyöstäni Giro d' Espoon kanssa!! Toimin ns. kisojen kasvona ja olen osaltani mukana kilpailun kehityksessä ensi vuoden osalta. Giro on jo nyt heti ensimmäisenä vuotenaan kerännyt huiman osallistujamäärän ja voittajalle on luvassa palkinnoksi huikeat 1000€! En itse valitettavasti pääse tänä vuonna osallistumaan kilpailuun, sillä Kanadan ja USAn reissu ajoittuu harmillisesti samalle ajankohdalle. Muutama valmennettani tosin lähtee ajamaan Espoon Giron. Kisareitti on aivan loistava ja kulkee minulle tuttuja treenipolkuja ja kotiseutuani pitkin. Suosittelen! Matkakin on näppärät 130km.
Yhteistyöstä on tulossa pian lisää infoa....

Ensi kautta silmällä pitäen: aloitan syksyllä Let´s Go Centerin pyöräklinikan valmennusryhmän. Talven aikana tehdään eri treenimuotoja ja tosiaan valmentaudutaan vuoden 2013 Giro d' Espooseen. Paketista tulee kattava testeineen ja harjoitusohjelmineen sekä valmennustapaamisineen. Kiinnostuneet saavat lisätietoa minulta.

Maanantaina minua odottaa pitkä lento, kohteena Shanghai. Ajan Kiinassa etappiajon keskiviikosta perjantaihin ja sunnuntaina kisataan maailmancupin osakilpailu.

Crema a Crema

Muutaman välipäivän jälkeen kisailtiin taas. Keskiviikkona ajettiin Italian Cremassa. Crema on n. 100km Milanosta itään. 25.4. on Italiassa kansallinen juhlapäivä, Festa della Liberazione, jonka mukaan tämänpäiväinen kisakin on nimetty: GP Liberazione. Kisa oli UCI:n ykköskategorian kilpailu ja se merkitsi sitä, että mukana oli taas sankoin joukoin maailman kärkiajajia. Kisan profiili oli kovin tasaista kaupunkirataa. 10 kilometrin lenkki kierrettäväksi 12 kertaa. Matkan varrella oli todella paha pyörätien levyinen osuus, jossa ensimmäisellä kierroksella sattui todella pahannäköinen kolari, jossa pari tyttöä lensi pää edellä vieressä kulkevaan puroon! Todella hurjaa! Jäin itse tämän suman taakse ja meni hetki ennenkuin sain taas ryhmän kiinni. Kaatumiset ja kolarit on kyllä tämän lajin ikävimpiä puolia.

Tiimimme tarkoitus oli saada edes yksi kuski johonkin irtiottoporukkaan. Se tarkoitti käytännössä sitä, että oli vastattava koko ajan irtiottoihin ja kokeilla tehdä niitä myös itse. Tallikaverini Svetlana onnistui pääsemään mukaan hyvään ryhmään, johon olin itsekin vähällä nousta vielä myöhemmin. Tämä 19 naisen ryhmä säilyi maaliin asti karussa ja saimme tallille sijoituksen, Svetlanan 15. sija. Itse tulin kivasti pääporukan mukana maaliin ja olin lopputuloksissa 47. Olen tosi tyytyväinen.

Nyt loikoillaan Milanon kentällä hotlassa ja odotellaan aamupäivän lentoa Helsinkiin. Ihana nähdä taas omaa perhettä ja pikkuisia murusiani, jotka kuulemma jo odottavat tuliaisia (!!!) Eli no panic, lentokentän tax free odottaa.... Ensi viikon lepään mieltä ja kehoa kotona Suomessa ennen toukokuun hurjaa rupeamaa. Edessä on melkoinen matkustuskuukausi; Kiina, Kanada ja USA.

Perjantaina minulla on edessä tärkeä palaveri. Eli: viikon loppupuolella kannattaa seurata sosiaalista mediaa tarkkana! Luvassa on lisätietoa isosta yhteistyöstä.

Toinen sija Ranskassa!

Tovi on taas vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Aika on mennyt treenileirillä ja arkea pyöritellessä. Treenileiriltä palattuani viime keskiviikkona, odotti kotona jo valmiiksi pakattu matkalaukku. Heti perjantaina edessä oli matka Italiaan. Piemonten alueella asustellaan pari päivää tässä kisojen välillä. Sunnuntaina herättiin aikaisin ja lähdettiin kisoihin Ranskaan. Kisat ajettiin Pelussin-kylässä, jota lähin suuri kaupunki on Lyon.

Ajomatka kämpiltä kesti pysähdyksineen nelisen tuntia. Kisarytmi on pidettävä yllä ja siksi kisoja on haettava välillä rajojen ulkopuolelta. Kyseessä ei ollut mikään suuren suuri kisa, mutta mukana oli kovia ranskalaisia kuskeja, mm. moninkertainen maailmanmestari, legendaarinen Jeannie Longo. Kisarata oli mäkinen, mutta ilma oli melkoisen viileä. Italian rajan ylitettäessämme satoi jopa lunta! Tiimimme aloitti kisan rohkeasti, repien porukkaa hajalle. Ratkaisun hetket tehtiin tokavikalla kierroksella kun tallikaverini Liettuan Svetlana Pauliukaite ampaisi irtioton vieden mukanaan yhden ranskalaisen. Näytti jo siltä, että tytöt ajetaan ylös - silloin päätin itse nykäistä irti ja sainkin pian karkulaiset kiinni. Saimme heti rakoa pääporukkaan, mutta ranskalainen yritti olla ovela ja taktikoi itsensä ulos vetovuoroista. No, sen tiesi että tämä lepäilijä tulee yrittämään irtiottoa ja niinhän siinä sitten kävi viimeisellä kierroksella. En päässyt mukaan ja Svetlana putoi minunkin kyydistäni. Siinä hangattiin sitten kukin itseksemme maaliin asti. Ranskalaiset veti kotiin päin päästämällä huoltoauton kuskinsa taakse, minun taakse en saanut koskaan omaa autoamme... Matkantekoa olisi helpottanut myös se, jos väliaikoja olisi joku viitsinyt huudella. Mutta näin Ranskassa.

Anyway, olen todella tyytyväinen toiseen sijaan. Parin treenipäivän päästä kisataan UCI - kisa Italian Cremassa. Profiili näyttää olevan ihan tasaista. Tämä kisa menee hyvästä treenistä toukokuun armotonta kisaputkea silmällä pitäen. Ensi kuusta on tulossa todella tiukka kisakuukausi, sillä jo kuukauden päästä on kaikki UCI:n olympiapisteet jaettu maittain.

MC Cittiglio

Maailman cupin osakilpailu Italian Cittigliossa onnistuneesti ajettu! Saavuimme paikalle hotelliin jo perjantaina ja lauantaiaamuna saimme rauhassa käydä tutustumassa reittiin. Cittiglio on pieni kylä lähellä Varesea, Italian pohjoisosassa. Kisa-alue kuhisi toimittajia ja järjestäjiä ja tunnelma oli jo lauantaina mahtava. Ilmassa oli suuren urheilutapahtuman tuntua! =) Kovasti puhuttiin, kuinka tämä Cittiglion kisa olisin mc-kisoista kaikista rankin radaltaan.... en ihmettele; sunnuntaiksi riittikin tekemistä; 7 km mäki ja siihen perään vielä useampi kierros lyhyempää kierrosta, jossa tiukka serppa, n. 3-4 km. Lauantaina kävimme läpi täysin väärän mäen ja tämänpäiväinen nousu tuli täytenä yllätyksenä! Mutta hyvä niin, kovat mäet on mulle hyvä juttu.

Viime vuonna ensimmäinen mäki hajotti porukan pienempiin ryhmiin ja ratkaisut tehtiinkin juuri siinä ensimmäisessä mäessä. Töitä sai kyllä tehdä tosissaan, jotta pysyin kärkiryhmän mukana. Ryhmä repesi ihan täysin mäkien aikana ja lähes 170 osallistujasta yli puolet joutui keskeyttämään kisan!! Hurjaa, varsinkin kun mukana oli kaikki maailman kärkinimet! Namedropping -lista olisi tässä nyt valtava. Oma sijoitukseni, 46. oli siis todella hieno saavutus ja olen erittäin tyytyväinen tähän päivään.

Tulokset

Tällä hetkellä olen hotellissa Milanossa ja odottelen huomista lentoa Helsinkiin. Matka jatkuu....

Cittiglio lähenee

Huomenna lähdetään kohti pohjoista. Ensin aamulla Torinoon ja sieltä yhdeksi yöksi tiimin majapaikkaan Astiin. Lauantaina liikutaan Milanoon ja siitä n. 35km Vareseen päin, jossa on sunnuntain maailman cupin kisapaikka Cittiglio. Moni joukkue onkin jo sinne huhupuheiden mukaan saapunut. =)

Tänään alkoi siis pakkaus (ja kysymys, minne mä työnnän kaikki tuliaiset??!!). Yksi etappi alkaa nyt olemaan viittä vaille kuitattu...

Kirjoittelen blogia viikonloppuna jos vain suinkin aikaa ja nettiyhteyksiä riittää. Viimeistään sunnuntai-iltana musta kuullaan ainakin jossain sosiaalisen median pyörteissä. =)

Tältä erää, ciao!

Keskiviikko

Uuteen paikkaan mennessä ensimmäinen päivä menee yleensä ihan vaan totutellessa kaikkeen uuteen, tutustuessa uusiin ihmisiin ja etsiessä omaa paikkaa ja uusia rutiineja. Toisena päivänä tietää jo hieman mitä tekee ja minne mennä. Lenkilläkin on jo ehkä löytänyt suunnan, mihin kolmantena päivänä osaakin sitten jo automaattisesti kurvata. Nyt alkaa viikko täyttymään tällä reissulla ja olen ehtinyt ajaa jos jonkinlaisia teitä ja kiivetä erilaisia mäkiä täällä Piemonten ympäristössä.

Keväinen Piemonte

Italiassa autoilukulttuuri on jotain ihan järjetöntä... No, pahempiakin liikennekulttuureja maailmassa on, mutta periaatteessa täällä ei ole mitään liikennesääntöjä. Tai ainakaan niitä ei kukaan noudata. Koko ajan pitää itse olla sillä linjalla, että on valmis väistämään. Autoilijat ohittavat sata lasissa todella läheltä ja välillä mennään kolme autoa rinnakkain + pyöräilijä. Hullua. Kaikkeen tosin tottuu. Ja kaikkeen voi tottua niin, että ajaa lopulta itsekin kuin nämä sekopäät. Näin kävi minulle ensimmäisinä vuosina asuessani Italiassa. Tulin Suomeen ja ajoin kuin italialainen. :D Nyt muutaman vuoden viisaampana olen kuskina ehkä jotain siltä väliltä... ;)

Mutta ei pelkästään autoilijat, vaan myös jalankulkijat söheltävät miten sattuu. Tänään nauroin lenkillä moneen kertaan kun jalankulkijat vain astuvat suojatielle. Täysin katsomatta ensin tuleeko autoja! Siis aivan järjetöntä hommaa! Siinä on kyllä äärimmäisen kova luotto omaan tuuriin, kannattais melkein lotota. Mutta jokainen tyylillään... Torinossa käväistessäni huomioni vei tapa parkkeerata. Siinä kaupungissa ei kyllä ole näitä Suomessa joka paikassa väijyviä yksityisiä sakottajia, tai jos olisi niin työmaata riittäisi! :D Eräällä Torinon isohkolla tiellä oli autot jätetty keskiviivalle jonoon parkkiin! Siihen niin vaan tak, tak, tak... perätysten. Kyllä pisti hymyilyttämään. Eikä kukaan välitä! :D È normale, sanovat. Se on normaalia, niinpä....

Alban seutu tai lähinnä koko Piemonte on kyllä näin pikaisen ensivisiitin (ensivisiitti Albaan, Astissa olin jo 2 vuotta sitten) perusteella ihan ok paikka pyöräillä. Plussaa siitä, että alueelta löytyy tasaista sekä mäkiä. Mäkiäkin eri pituisia. Plussaa tietysti ilmastosta ja hyvästä ruoasta ja monista fillariliikkeistä. Miinusta täällä kuten missä tahansa Italiassa liikenteestä, joka on sekamelskaa ja jota on paljon. Miinusta myös siitä, että ajajia (lue lenkkiseuraa) on vähän. Tässä ei Italiassa taida olla Toscanaa ja Emilia Romagnaa voittanutta.... Kaikin puolin fillaroijan näkökulmasta katsottuna antaisin paikalle arvosanan 3 asteikolla 1-5, joista 5 paras. Toscana on arvosanalla 4. Siellä mulla on muuten mäkitempoennätys Vincin kylän vieressä. Enpä usko että sitä on rikottu (pitääpä kyllä käydä tarkistamassa asia paikan päällä). Emilia Romagna: ehdoton 5. Emilia Romagnasta alkoi mun ura Italiassa ja siellä on mun tän hetkiset "huippumuistot". Emilia Romagnaan veisin myös mielelläni perheeni, siellä riittää tekemistä. Rimini, Riccione.... :P

Nyt tarkkana mitä näkyy! Alpit hyppäsivät eteen!

Torinosta juttua täältä

Alba

On kiva puhua paikallista kieltä ja oppia tuntemaan italialaisia; se on parhain tapa saada tietoa, jota ei välttämättä itse osaisi hakea. Tässä tuli juttua Albasta ja sain aika mielenkiintoista tietoa... Kerronpas hieman tästä kaupungista, jossa tällä hetkellä oleskelen....

Alba on pieni kaupunki Italian Piemontessa lähellä Torinoa. Asukkaita on reilu 30000.... muutama enemmän kuin Klaukkalassa... Paikka on kuuluisa tryffeleistään, pähkinöistään ja viinistään. Itselleni tuli yllätyksenä, että paikan suurimpia työllistäjiä on Ferreron tehdas. Ferrero tekee siis suklaata ja karamellejä mm. Kinder -munia, Ferrero Rocher, Mon Chèri, Tic Tac -minttupastilleja... Ja monen rakastama Nutella on syntynyt juurikin täällä Albassa! Yhtiö ei ole listautunut pörssiin, vaan on edelleenkin perheyritys. Melkoista! Melkein kaikki tässä kaupungissa pyörii Ferreron ympärillä. Tämä on siis pääsiäismunien luvattu maa.... NAM! Sunnuntaisella kävelylenkillä kävimme metsässä, jossa oli tryffeleitä. Harmin paikka, että kamera jäi kämpille tuolta metsäreissulta... :/ Ollaan siis maailman tryffelipääkaupungissa, josta löytyy harvinaista valkotryffeliä. Kuvitelkaa, että kilosta tuota herkkua voidaan maksaa jopa 5000 euroa!!!

Totuushan on se, että tie miehen ja lasten sydämiin käy vatsan kautta. No, niinhän siinä kävi, että Saarelaisen Sari "eksyi" suklaapuotiin, ja mitäs siinä sitten ihmettelemään...

Kinderlandia

Tämän isompia suklaamunia en saa ehjänä kotiin asti. Valikoimassa olisi ollut metrin korkuisiakin! :D

Suut makiaksi!

 Ja koska mun tyttö on (tullut äitiinsä) aivan hulluna grissineihin, eli omien sanojensa mukaan keppeihin... Sitä saa mitä tilaa....

Tänään ajoin hieman tiukemman lenkin ja jaloissa alkoi jo tuntua sille, että vatsatauti on selätetty! JEI! Menin sellaisen about 10 km mäenkin siinä ajankuluksi. Alas tullessani oli aika jännä fiilis huomata, että etujarru ei toimi... muhhahhaaa... Ei muuta kuin via ja pelko pois! :D Kaiken lisäksi kämpillä huomattiin, että ohjaustangossa on ongelmia, joten nyt on sitten pyöräremppa edessä illalla.. Kiireessä kasattu. Onneksi ollaan vasta tiistaissa, ehditään vielä tekemään ihmeitä. Ja mitään väliä ei ole niin kauan kun viat löytyvät pyörästä, ei ajajasta. ;)

Niin maanantai, niin maanantai!

Nyt on kyllä huumori kaukana; eilen iltapäivällä alkoi tuntua huonolle ja ei mennyt aikaakaan kun vatsa meni lakkoon. Mitä voi muuta sanoa, kuin bloody monday! Voi vimpula, toinen vatsatauti tänä talvena! Ei nyt olisi tätä tarvinnut enää... Isäntäperheessä myös samanlaisia oireita, joten ruokamyrkytyksestä varmaankin kyse... :( Kurja juttu! Nyt vaan toivotaan, että tervehdyn pikaisesti, jotta sunnuntaina voi ajaa kovaa. Onneksi mukana on aina iso kasa Cambridge -tuotteita, joita käytän päivittäin tuomaan lisää energiaa. Tällaisina hetkinä kiitän itseäni, että jaksan niitä pusseja raahata matkoillekin mukaan. Nyt saan kaiken minkä tarvitsen nopeasti imeytyvässä muodossa ja samalla vielä nestevajeen korjattua. Vatsa kiittää!

Cambridgestä tulikin mieleeni... Ajatelkaas, että Cambridge -ohjelmassa voi myös kilpailla! Suomen karsintojen ja finaalin voitettua pääsee taistelemaan laihdutuksen MM-kisoihin! :) Itselläni on ainakin yksi valmennettava lähdössä kokeilemaan siipiään kisaan. Tulee olemaan mielenkiintoinen kesä myös tuolla saralla. ;)

Tämä päivä meni siis enemmän tai vähemmän toipilaana. Kävin kyllä vähän ulkoilemassa, vaikka täytyy myöntää että tyhjillä jaloilla ajaminen oli aika lailla köröttelyä... Pienen naurunhörähdyksen sai lenkillä aikaan tämä, kun törmäsin kovin kotoisalta kuulostavaan kylään:

Kylä "Terve" olisi ollut tänään se, johon olisin tietyistä syistä johtuen toivonut saapuvani. ;)

Eilen iltapäivällä käytiin kävelemässä isäntäperheen dobberin kanssa. On se kyllä samanlainen touhottaja kuin oma Starani! :D Veijareilla ihan samat jutut. Samalla kävin tutustumassa paikalliseen kuntosaliin. Yrittäjänä on oltava aistit avoimena maailmalla liikuessa; uusia juttuja voi napata ihan mistä vaan, milloin vaan! Samaa hauiskääntöä ne miehet kuitenkin tälläkin salilla väänsivät. ;)

Italialaiset tykkäävät puhua politiikasta ja urheilusta. Tällä hetkellä keskustelu käy kovinkin kiivaana maailman taloudellisesta tilanteesta ja siitä, mihin on ajauduttu jo nyt. Täällä sanovat, että näin isoa taloudellista kriisiä ei ole aikaisemmin nähty. Työtä joutuu nyt tekemään kahta kauheammin saavuttaaksen sen mitä esim. 10 vuotta sitten. Kova juttu. Kovasti pelätään mihin ollaan menossa ja mistä kaikesta joudutaan luopumaan kun jo tässä vaiheessa ollaan kuopassa.

Yksin reissatessa jää aikaa tehdä kaikki rästiin jääneet työhommat, mihin kotona ei ole riittänyt aika. Tuntuu välillä ihan oudolta, että vuorokaudessa on aikaa vain istua ja käydä omia ajatuksiaan läpi. Kotona juoksen kuin pieni eläin töiden ja pienten lasten perässä; sinne toivoisin välillä lisää tunteja vuorokauteen. Nykyaika mahdollistaa sen, että siellä missä on netti, on myös mun työt. Hyvä homma! Skype taas on aika kova juttu koti-ikävän lieventämiseen: on ihana jutella lasten kanssa "kasvotusten" ja nähdä mitä heille kuuluu. =)

Palauttava päivä

Tänään vietin palauttavan päivän kisojen jälkeen. Heräsin vasta puoli kymmenen, join aamukahvit rauhassa, selasin nettiä ja fiilistelin eilistä nappiin mennyttä ajoa. Hyvä fiilis! Tiet oli tänään sopivan tyhjät ja sain ajella rauhassa. Jaloissa tuntui, että eilen on vedetty tiukempi setti, mutta ei kummempaa jumia. Olisi tehnyt mieli ajaa vähän pidempään, mutta järki malttoi palautella.... Kotiin päästyäni söin ja istuskelin hetken netin ääressä hyvää musaa kuunnellen ja lasteni sekä Henan kanssa Skypetellen.
Italiassa käydessäni roudaan aina himaan erilaisia pastoja, koska valikoima on täällä aivan mahtava. Varsinkin keittoihin sopivat pastat on mun listan pop, ja nytkin mukaan lähti lähikaupasta aitoa Barillaa.

Missä Barilla siellä koti

Huomenna alkaa valmistautuminen "kevään MM-kilpailuihin", eli sunnuntaina poljettaviin Trofeo Binda -kisoihin. Kyseessä siis maailman cupin osakilpailu Italian Cittigliossa. Mukana suunnilleen sama porukka kuin eilen, kaikki maailman huiput siis. Rata on vaativa ja mäkinen, joten odotan kisasta mulle sopivaa. Tänään on uutisoitu Suomessa komeasti eilistä kisaani.

Tiimimme ajoasut on aivan ihanat päällä! Materiaali on huippulaadukasta ja uusinta uutta pyöräilymarkkinoilla. Esimerkiksi ajohousun lahkeensuu ei kiristä ollenkaan reittä, niin kuin vanhanmallisissa housuissa. Satulasäämiskä on hyvin muotoiltu ja estää hiertymiä. Ajopaita on hengittävää materiaalia ja kyljissä on "ilmaraot", joka auttaa pääsemään sen tiukimmankin serpan ylös ilman turhaa kuumotusta kainaloissa... ;) Hihoissa resori samaa matskua kuin punteissa. Kokomatkalta aukeava vetoketju edessä ja hyvä istuvuus... Kaikki mitä ajopaidalta voi vaan vaatia! Irtopunteissa on vetoketju nilkan kohdalta, joka helpottaa huomattavasti pukemista, ja varsinkin riisumista. Innokkaat voi tiedustella näitä minulta.. :)

Kiva kuva lauantain kisojen presentaatiosta täältä: Sari ajajista toinen oikealta

Irtopuntti ja ajohousut