LOPETAN

Pelästyitkö? En lopeta pyöräilyä, mutta useista erikseen mainitsemattomista syistä johtuen lopetan blogiini kirjoittelun toistaiseksi. Haluan myös, että minua fanittavat pystyvät tulemaan esille omilla kasvoillaan. =) Minua voi siis edelleen seurata päivittäin Facebookissa ja Twitterissä @SarisMusic.

Nähdään!

Joulumielellä

Treenit Espanjassa on tältä erää tehty. Takana on järjetön määrä työtunteja maantiellä ja velolla. On otettu aikaa ja testattu välityksiä. Ihan huikeat liki kolme viikkoa takana! Kerrankin terveenä koko ajan ja sää suosi suomalaista; ei yhtään sadepäivää. WIN! Tästä lähdetään kohti Suomea ja joulutunnelmaa.

On se vain niin, että etelän lämmössä on vaikea saada joulufiilistä aikaiseksi. Jotenkin utopistiselta tuntuu, että lauantaina on jo jouluaatto... Veikkaan, että huomenillalla fiilis on jo toinen kun ollaan Suomessa kotikotona ;) Jouluvalot takaisin päälle, lahjoja pakkailemaan ja kinkkua paistamaan. Ihanaa! Ei haittaa vesisade eikä tulvat; joulumaa on muutakin kuin ne tunturit ja lunta.... Meikäläinen on niin jouluihminen! Pitkästä aikaa joulu, jolloin saa levätä ja olla hetki ajattelematta urheilua. Takana on nyt niin rautainen treeniputki, että keho jo väkisinkin kaipaa lepoa. Ja ruokaa.... Kulutus on ollut todella kovaa viime aikoina.

Nämä reissut maailmalla on varsin opettavaisia; jotenkin aina tuntuu, että kotiin tullessa on himppusen verran kypsempi kuin lähtiessä. Jännä homma, että aina itsestään oppii jotain uutta. Elämä on kyllä laiffii!

Neljä luukkua on lapsosten joulukalentereista vielä avaamatta. Noita muksujen juttuja seuraillessa tulee mieleen omat lapsuusmuistot ja mikä silloin oli tärkeää ja kiehtovaa joulussa ja mitä asioita odotti ja jännitti. Joulu on lasten juhlaa. Odotan jo sitä, että päästään aattona koristelemaan kuusi, keittämään riisipuuro, paistamaan kinkku, syömään jouluateria ja odottamaan pukkia. Odotan myös sitä, että näen perhettä sekä hyvät ystäväni ja saan jakaa joulukuulumiset heidän kanssaan. Quality time, niin kuin maailmalla sanotaan. :)

Jouluna ladataan akkuja, syödään hyvin ja ollaan läheisten kanssa, niinhän se menee. Tämä vuosi on mennyt aivan älytöntä vauhtia. Ehdottomasti elämäni nopein vuosi. Muistan vielä, kun viime jouluna odotin poikani syntymää, nyt siitä on jo vuosi. Mihin kaikki aika oikein menee??? Tuleva vuosi tulee olemaan jälleen suuri. On suuria odotuksia ja suuria suunnitelmia. Pienempiinkin tapahtumiin ollaan tyytyväisiä tottakai, mutta tavoitteita pitää olla niin töissä, vapaa-ajalla kuin yksityiselämässäkin. Olympiavuosi 2012 lähtee käyntiin 2.1. kisareissulla, josta palataan Suomeen oikeastaan vasta helmikuun puolella. Nähdään maailmaa oikein urakalla; luvassa uusia maanosia ja maita, joissa meikäläinen ei ole vielä nähnyt. Tulee taas uusia kokemuksia ja elämyksiä, uusia ihmisiä. My life! :) Eksoottisen retken takia läppäri jää himaan seuraavalla reissulla, joten päivityksiä tänne blogiin voidaan odotella tammikuun paremmalla puolella. Facebookin kaverit ja Twitterin seuraajat pysyy ajantasalla paremmin. ;)


Haluan toivottaa oikein rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille ja mahtavaa uutta vuotta 2012! Let our dreams come true! :)

Tehoja!

Espanja on vienyt mun sydämen. Luulin, että Italian jälkeen mikään maa ei tähän enää pystyisi. Tosin, Jenkeissä en ole vielä koskaan käynyt ja pelkään, että siellä käytyäni mun sydän on lopullisesti mennyttä... Joka tapauksessa nyt ollaan tässä ja nyt. Joulukuu ja Suomessa myrskyää. Joulukuu ja Espanjassa pääsee ajamaan lyhkäisissä, ei uskoisi. Nyt onkin ajettu niin maan perusteellisesti, että vastaavia tuntimääriä ei Saarelaisen Sarin treenipäiväkirjassa ole aikaisemmin nähty. Ei edes silloin kun luulin jo juurtuneeni kiinni pyörääni joskus about 10 vuotta sitten. ;) Nyt mennään eikä meinata! Tavoitteet on korkealla ja niiden eteen on tehtävä töitä. Tämä työ ei todellakaan ole mistään helpoimmasta päästä. Vaikka täällä löytyisi ajoporukoita joka lenkille, on välillä ihan suotavaa ajaa yksin, sillä esim. 6 tuntia porukan hännillä tai säännöllisesti vetäenkin on niiiiiin paljon helpompaa kuin vetää koko kuusituntinen yksin. Yksin ajaessa tietää tehneensä töitä joka ikisen metrin. Porukan hännillä syke on herkästi alle 90 ja ainakin minulle se on rankempaa vain istua kyytiläisenä kuin vetää itse tuulta vasten. Hermot menee jos ei pääse töihin. Toisaalta, palautteluakin tarvitaan ja esim. silloin nämä porukat on tosi jees.

Muistan joskus muinoin kuin olin leirillä hollantilaisen ammattilaisjoukkueen kanssa. Silloin vedettiin 5 km per pari ja vauhdin piti pysyä yli 35 kmh. Tuuli vastaan tai ei, piste. Se oli hyvää treeniä ja heikoimmat hyytyikin ennen ensimmäistä 50 km. Italiassa kuri on vielä kovempi; siellä heikommat ohjataan kirjaimellisesti kädestä vetämällä niin lähelle toista kuskia, että väkisinkin oppii ajamaan taloudellisesti jättämättä rakoja. Niin monta tyttöä olen minäkin nähnyt itkevän valmentajan "ojentaessa" kuskia. Sormille tulee Italiassa myös, jos pelkää. Silloin serpentiinialamäessa valmentaja työntää mutkassa jos alat jarruttamaan. Pelkääminen ei sovi tähän lajiin. Pitää uskaltaa ajaa alamäkeä, pitää uskaltaa ajaa ryhmässä, pitää uskaltaa ottaa kyynärpääkontaktia, pitää uskaltaa lähteä irti, pitää uskaltaa voittaa ja ennen kaikkea pitää uskaltaa treenata. Vaikka treenimäärät onkin nyt mulla hurjat, pelkästään tällä ei tehdä vielä voittajaa. Moni jaksaa istua pyörän päällä kauan (tosin tietysti palautuminen seuraavaan pitkään lenkkiin on yksilöllistä ja pohjakunnosta kiinni), mutta kun lähdetään oikeasti tekemään kovia treenejä, siinä tulee eroja. Niin moni pelkää treenata kovaa, verenmaku suussa ja oksennus otsassa.

Kovan treenin jälkeen sitä on ihan loppu. Mutta mun tärkein työ alkaa vasta sitten. Mä olen äiti 24/7, eikä lapset ymmärrä jos äiti on väsynyt. Pyydetään puistoon, kauppaan, vaihtamaan vaippaa, pesemään kädet, laittamaan ruokaa. Sitä on likistettävä vielä iltaan asti, kunnes muksut nukkuu. Ja silti valmiustila yöheräämisiä varten on säilytettävä; aivan sama, onko alla 0 vai 8 tuntia treeniä. Ihanaa, sanon minä! Tiedän, että tämä on mun elämän parhaimpia aikoja kun katson taaksepäin sitten  joskus satavuotiaana. ;) Lenkille on kiva lähteä kun saa hetken omaa aikaa, mutta kyllä mulla on lenkeillä kamala ikävä mun pikku-naperoita ja odotan, että pääsen kotiin kuulemaan kuulumiset. Olen onnekas, että saan perheeni mukaan harjoitusleireille ja että mulla on näin vahva tukijoukko takana. Yksin olisin tosi lujilla.

Pitkällä lenkillä on aikaa itselleen ja omille ajatuksille. Usein tulee pohdittua duunijuttuja ja tietty kotiasioita ja tulevaisuutta. Neljässä tunnissakin ehtii käymään läpi yhden jos toisenkin asian. ;) Yleensä parhaimmat ideat syntyy lenkillä. Parhaimmat laulusanat syntyy lenkillä ja siksi muistiinpanot on oltava mukana takataskussa. Thanks to Iphone... Musiikki on mulle tärkeä juttu, siksi yleensä kuuntelen musiikkia koko lenkin ajan. Aika menee nopeammin ja kampi pyörii herkemmin. 

Sitten palautumiseen; kerroin aloittaneeni uuden valmisteen käytön. Tähän päivään mennessä ei ole vielä mitään lihaskipuja tullut, mitä normaalisti kovemman treenin jälkeen. Aamulla kroppa on jo täysin iskussa lähtemään uudestaan fillarin päälle. Lisäksi mun heinäkuusta asti vaivannut ihottuma on kadonnut. Urheilujuoma on ensimmäisen kerran urheilu-urani aikana sellainen, että se selkeästi piristää, eikä se jää liian makeana suuhun maistumaan. Eli tuntuu aikalailla oikealta valmisteelta mun kropalle. Testaus jatkuu.... :)

Näin sitä taas mennään!

Jaahas, huomenna olisi taas lähtö etelään harjoittelemaan. Johan tässä pari viikkoa jo ehdittiinkin olemaan Suomessa. Kylmä on ollut, vaikka moni ei tähän näin harvinaisen leutona talvena yhdy. Mutta kun seilaa + 20 - -5 -asteen välillä, tuntuu lämpötilaerot aina ihan kamalilta. Viimainen tuuli vielä päälle, niin oujea! Vaikka joulun valmistelut voisinkin aloittaa jo syyskuussa, en ole koskaan ollut mitenkään talvi-ihminen. Mä rakastan lämpöä ja aurinkoa.

Joulukortit on askarreltu ja laitettu postiin, tähtitorttuja ja pipareita leivottu ja ensimmäiset joululaulut kuunneltu ja laulettu lasten kanssa. Kyllä joulu on lasten juhla! Ihana seurata lasten touhuamista; joulupukin odottamista, tonttujen etsimistä, joulukalenterin luukkujen avaamista, leipomista. Kaikki pienet joulukoristeet ihmetyttää ja kiehtoo suuresti lapsia ja perinteinen Stokkan joulukatu oli varsinkin esikoiselle aivan fantastinen kokemus! Pikkuveli ei vielä oikein ymmärtänyt ihastua, kun on vielä niin kovin pieni. :)

Tällä viikolla aloitin uuden urheiluvalmisteen testauksen. Tavoitteeni ei ole pelkästään parantaa suorituskykyä vaan myös elämänlaatua ja terveyttä yleensäkin. Kyseinen valmiste tehoaa kehoon "pommin lailla" eli se räjäyttää kuonan liikkeelle ja saa ainenvaihduntaan ihan toisenlaisen vireen. Samalla ravintoaineet ym. imeytyy kehoon kuulemma ihan erilailla kuin kilpailevilla valmisteilla. Noh, jää nähtäväksi. Ainakin näin muutaman päivän käytön jälkeen voin sanoa, että kyllä on nesteet liikkeellä! Ongelma tässä on siinä, että mulle luvattiin valmisteen lisäävän vireystilaa. Näillä mun energioilla voidaan olla vielä liemessä, jos tästä vielä aktiivisemmaksi tullaan... ;D Pari iltaa on ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni, että jännityksellä odotetaan mihin tämä johtaa.

3 viikkoa jouluun. Joulukalenterit pakataan nyt matkalaukkuun ja lähdetään tutustumaan espanjalaiseen joulunodotukseen. Hasta luego!

11.11.2011 The World is my second home

Viimepäivien uutiset kertovat ammattilaissopimuksestani Italiaan. Tiimi on kova, tuki on kova, olosuhteet on kovat ja nyt vaan treeniä ja ajoja! Mikäs tässä, (kone)musa soimaan iPodiin, pyörä alle ja istumaan maantielle. Tämä on elämää!

Ammattilaissoppari

Eilinen pidettiin sadetta asunnolla. Sadepäivän ehdoton pelastaja on internet. Ehtii näpyttää ja näppäämään ja katsomaan tuoreimmat uutiset yms yms. Ihan eri asia nähdä suomenkieliset uutiset kuin paikalliset. Nykyään on ihan sama missäpäin maailmaa on, nettiyhteys pitää ajantasalla ja kotimaiset tv-ohjelmatkin pääsee katsomaan netti-tv.stä. Aika mahtavaa, ei tällaista ollut silloin kun 16-vuotiaana maailmalle lähdin. Mutta toisaalta, ennen internetiä PITI oppia se kieli, mitä ympäristössä puhuttiin, muuten ei olisi pärjänyt. Sen vuoksi saksa ja italia on nyt hyvin hallussa. =)

Kakkua sen kunniaksi että eilen julkaistiin tieto ensi kauden ammattilaissopimuksestani Italialaisen Chirio Forno d´Asolon kanssa!! Linkki Tosi kiva päästä tuttuun porukkaan taas kilpailemaan. Tiimikavereista mainittakoon hallitseva maailmanmestari Giorgia Bronzini. Eli kovassa porukassa ollaan.

Nyt syyhyää jo kädet ja jalat pääsemään lenkille. Tämä päivä vielä vähän sateisemmissa merkeissä, mutta huomisesta pitäisi jo tulla aurinko esille ja lämpötilan nousta reilusti yli 20 asteen. En malta odottaa.... huomisesta tulossa muutenkin mielenkiintoinen päivä. ;)

Hola Mallorca!

Eilen illalla lähdettiin taas reissuun. Helsinki -Barcelona väli oli reippaasti myöhässä ja moni kanssamatkustaja menetti hermonsa myöhästyttyään jatkolennoltaan. Meillä sentään oli reippaasti aikaa Palman lentoon, joten saatiin ihan rennoin mielin katsoa muiden hiiltymistä. Matka Mallorcalle meni kyllä tosi hienosti. Jälleen kerran molemmat muksut jaksoivat istua nätisti lentojen ajan. On ne sellaisia reissuihmisiä, että! :) Pyörän kuljetus nyt on aina yhtä helvettiä lensi tai meni junalla. Lentoyhtiöt ottaa aika ronskin hinnan pyörän kuljetuksesta; Spanair 50-75 € / suunta, Finnair 40 €. Airberlinillä pääsee halvimmalla; 35 € / suunta. Edellisellä lennolla sain vielä kaupan päällisiksi tuunatun fillarin; aika kovakourasesti oli pyörää kohdeltu, vaikka siitä melkein istumalipun verran maksaa!! No, nyt ostin pyörälle tilaa vain menosuuntaan, sillä pyörä jää nyt tänne määrittelemättömäksi ajaksi. Aika absurdia ajatella, että paluulento tapahtuu ilman fillaria. Uuh, mitä juhlaa! :D

Sade ja tuulinen sää otti meidät vastaan Palman kentällä. Kuulemma ei ole kuukauteen satanut, joten suotakoot tämä sade tällä kertaa. :) Myöhään illalla päästiin kämpille ja pienen iltapalan jälkeen nukkumaan kömpi neljä väsynyttä matkaajaa.

Aamu valkeni lyhyeksi jääneen yön jälkeen. Poika ei tykännyt hikisestä yöstä, vaan kitisi lukemattoman kerran yön aikana. No, eipä siinä mitään. Aamukahvit (tottakai Juhla Mokka) naamariin, pyörä kasaan ja lenkille! Tuli ajeltua vielä ihan kevyt lenkki näin  "kauden aluksi". Sää: + 18 pilvistä. Kelpaa näin marraskuuksi. ;)

Hauskaa pyhäinpäivää Suomeen! Vaikka sieltä vasta eilen lähdettiin, on jo vaikea uskoa, että siellä on lämpöä hädintuskin kymmenen astetta.

Taas mennään!

Lokakuu meni sitten lähes kokonaan sairastaessa. Radan euroopanmestaruuskisat meni päin mäntyä juuri tämän Espanjassa alkaneen flunssan takia. Vasta nyt kuun vaihteessa alkaa olo tuntua paremmalta ja uudet suunnitelmatkin on nyt jo rakennettu. Perjantaina lähden perheeni kanssa takaisin Espanjaan leireilemään. Kisoja ei hetkeen ole nyt luvassa, mikä tarkoittaa sitä, että saan treenata ihan rauhassa ja kunnolla. Tuleva kausi alkaa hahmottumaan kokonaisuudessaan ja voin sanoa, että mielenkiintoisia hetkiä on luvassa vuodelle 2012! ;)

Yli viikon olen nyt ollut Suomessa ja kevyttä ulkoilua olen päässyt tekemään muksujen kanssa. Ostin Oscarilta Burley:n lasten peräkärryn, jonka saa myös työntörattaiksi, jolloin lenkkeily onnistuu myös jalkaisin. Täytyy sanoa, että yhdetkään lastenrattaat ei ole noin herkät pyörimään, kuin Burleyt! Vahvasti luulen, että nyt kun pieninkin osaa jo istua, voidaan meidän muut rattaat (3 kpl!!!) laittaa myyntiin. Nimenomaan jalkalenkkiä nyt olen tehnyt viime päivinä ja aivan mahtavaa on ollut mennä lasten kanssa pitkin Nurmijärven teitä! <3 Kyllä tässä syksyssä on paljon hyviä asioita. Luonto on haikealla tavalla kaunis, mutta on surullista ajatella pois katoavaa kesää. Mutta sitähän marras on. Toisaalta, eipä sitä elämässä kauheasti kannata taaksepäin katsella! Ainakaan haikeudella...

Kisavalmisteluja

Ei ollut Espanjan kämpässä nettiyhteyttä... Yhdellä lauseella kuvaten; matkasta muodostui todellinen taistelutanner. Kaksi ensimmäistä viikkoa olin aivan älyttömän sitkeässä ja voimat nollaan vetäneessä flunssassa. Kotioloissa en olisi ikinä harjoitellut kipeänä, mutta nyt aika oli rajattu ja tulosta piti saada. Kyllähän liikunta flunssassakin onnistuu, mutta kun pitäisi saada huippuaika ja kamppailla sekunnin kymmenyksiä vastaan, ei siitä sairaana tule yhtään mitään. Vasta viimeisellä viikolla sain koottua itseni jonkinmoiseen terään ja pääsin velolla ajassa jo lähelle tavoitetta. Varsinainen työvoitto!

Matkalla on kyllä tosi kurjaa sairastaa! Sitä vaan toivoo, että saisi rauhassa toipua himassa omassa rauhassa. Ilman flunssaa reissu oli kyllä todella upea; +30 asteen helle oli optimaalinen treenaukseen ja sisävelo yksityiskäytössä loi maksimiolosuhteet arvokisoihin valmistautumiseen. Näinhän sen pitää mennä. Kaikinpuolin ammattimainen ote koko leirin ajan. Samoilla linjoilla näytti olevan myös Espanjan ja Saksan maajoukkueet, jotka leireilivät samoilla kulmilla. Sisulla mentiin ja kolmiviikkoinen treenijakso päättyi siis lopulta hyvin. Kotiin päästyäni nukuin seuraavan päivän lähes kokonaan; fyysinen ja henkinen ponnistelu otti veronsa. Rohdot on nielty ja nyt pitäisi jo pystyä hengittämään ilman rohinaa.. :D

Ensi viikolla matkustan Hollantiin Apeldoorniin ratapyöräilyn EM-kisoihin. Tätä kisaa odotan todella innokkaana!! Kyseessä on ensimmäinen arvokisa moneen moneen vuoteen.... Mahtavaa olla kehässä taas! EM -kisojen jälkeen lähden taas leireilemään etelään, mikä näissä Suomen kylmenevissä päivissä tuntuu juurikin ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Syyskuulumisia

Hip hei ja kohta mennään... nimittäin Mallorcalle ja meno tulee olemaan erittäinkin let´s go. Huomenna käynnistyy kolmen viikon treeni/kisaleiri ja samalla kesä saa vielä muutaman viikon jatkoaikaa. Seuraavien viikkojen aikana ratkeaa suurelta osin tulevan talven ja kevään ohjelma eli käytännössä pian selviää pääsenkö ajamaan radalle EM-kisat. Oikeastaan pidemmälle en ole yhtään asiaa lähitulevaisuudessa vielä ajatellutkaan, mutta hyvän ajan ajettuani ja EM-kisoissa pärjättyäni loppusyksyksi ja talveksi sekä kevääksi olisi sitten tarjolla radan MC -kisoja ympäri maapalloa.

Mutta nyt ollaan maanantaissa 19.9. ja kaikki näyttää hyvältä just nyt. Mä elän nyt tässä kolmen viikon jaksossa, päivää nro 1. Kuntotestit kävin tekemässä tiistaina ja fyysisesti mennään tasolla 1998. Kuulostaa antiikilta, mutta voin sanoa, että tuolloin mentiin KOVAA; yksi parhaimmista kausistani ikinä ja tuloksista mainittakoon MM 5 -sija. Henkisesti olen vahvempi ja valmiimpi kuin koskaan. Mukaan reissuun lähtee molemmat muksut, sekä mun vanhemmat. Tässä nähdään taas, miten tärkeä hyvä tukiverkosto on. Ei tästä hommasta tulisi mitään ilman näitä ihmisiä mun ympärillä. Suuren, suuren kiitoksen tuesta saa Hena, joka jää koiran kanssa kotiin ja pitää täällä firman pystyssä. Suuri kunnioitus hänelle! Todellista rakkautta! <3

Malliksella vedetään siis treeniä, treeniä ja treeniä. Treenataan niin vimmatusti. Pari kertaa viikossa ajetaan velolla ja sieltä sitä aikaa sitten lähdetään hakemaan. Mikäli nettiyhteys antaa myöden, pyrin päivittämään blogia matkan aikana. Myös Facebook ja Twitter tullee pysymään ajantasalla.

Eli tässä vaiheessa: Hasta luego!

Ekat maantiekisat

Viikonloppuna ajoin kauden ensimmäisen ja viimeisen (!) maantiekisan Helsingissä, Eläintarhassa, jossa kamppailtiin kortteliajon SM-mitaleista. Punnitsin monta viikkoa lähdenkö ollenkaan viivalle. Kortteliajo ei näet ole koskaan ollut mun juttu, enkä myöskään ole koskaan liiemmin kriteriumeissa pärjännytkään. Noh, treenaamaan olisin mennyt joka tapauksessa, joten ei muuta kuin kisaamaan! Ja onhan se kiva edes kerran kaudessa ajaa ryhmässäkin! ;) Eltsun kaksi pientä nousua tuli vedettyä napakasti ylös eli jonkin tason mäkivetoja tuli tehtyä x 28. Ei huono.... tuskin olisin himassa lähtenyt noin monta mäkeä nykimään. Aika usein kisan aikana musta tuntui, että olin ainoa joka oikeasti veti. Nyt, kun olen nähnyt kisoista otettuja kuvia, uskon oletukseni olevan oikea... :D Loppukiri jäi kolmen ajajan kontolle ja olin lopulta toinen kisassa. Ihan jees.

Tänään piti lähteä Itävaltaan ajamaan Master-sarjan (eli oman ikäluokkani) MM-kisat. Olin jo isäni kanssa ostanut liput ja majoituksen, mutta sunnuntaina saimme selville, ettei elite-sarjalaisella ole mahdollista ajaa mastereissa. Joten jäin kotiin ja isä lähti ajamaan kisaa yksin. Kova mies tuo isäni; 75 v ja vetää treeniä ja kisaa kuin ikäiseni. Nyt jännitetään miten isän käy kisoissa ja pidetään peukkuja!

Matkalaukun pakkaus-purkamisoperaatiosta selvittyäni voin taas kohta kerätä hynttyyt kasaan; edessä on lähes kuukauden harjoitusleiri Mallorcalla. Aika makeeta!! Odotetaan, että nuorimmainen saa passin ja sitten lähdetään! Vielä on epäselvää mennäänkö autolla ja koneella vai kuinka ja kuka menee ja milloin. Kun tätä jengiä on katsos nykyään enemmän... ;)

Muutama viikko sitten tuli ulos pari lehtijuttua Vantaan Sanomista ja Nurmijärven Uutisista. Tästä lukemaan Vantaan Sanomat ja tästä Nurmijärven Uutiset

KULTAA!

Lauantaina kävin polkaisemassa SM -kilpailut Helsingin velodromilla. Takaa-ajon 3 km ajossa menin heti karsinnoissa kovinta tahtia ja lopulta finaalissakin olin nopein ja voitin siis suomenmestaruuden jo toisena vuotena peräkkäin! Karsinnat oli ihan hyvä avaus koko kropalle; finaalissa menin jo heti kovempaa vauhtia. Kiristämisen varaakin jäi vielä, koska finaalissa en enää lopussa rutistanut kaikkea irti huomatessani vastustajani jäävän minulle selkeästi. Kaikin puolin ihan mukiinmenevä suoritus, joskin aika 4:05,85 ei sinänsä anna aihetta hurrata, mutta on kyllä hyvä aika just nyt. Ja riittihän se voittoon!

Meitä oli taas koko kööri menossa mukana lapsista isovanhempiin. Muksut antoivat jopa kolme yötä äidin nukkua täydet yöunet ja kisoissa ihanaiset jaksoi vielä hienosti odottaa ja kannustaa äitiä. Pieninkin alkaa olla jo siinä elämänvaiheessa, että jatkossa mussukan voi jättää jo kotihoitoon; soseet ja korvikkeet helpottavat kummasti niin suuriruokaista poikasta kuin imettävää emoakin. =) Jälleen kerran iso kiitos ja suuri kumarrus tukijoukoilleni! =)

Tavoitteetkin alkavat nyt konkretisoitumaan oman palautumisen ja yhä onnistuneemman treenin myötä ja tästä eteenpäin treenataankin kohti syksyä. Tavoitteena olisi päästä ajamaan lokakuussa euroopanmestaruudesta sekä myöhemmin talvella maailmancupia. Nämä kaikki siis radalla. Seuraavat maantiekisat elokuun puolella.

Tällä viikolla ulkoillaan lauantaina Summer Sound festareilla Helsingin Suvilahdessa! Innolla odotan mahtavaa artistikattausta Judge Jules, Roger Sanchez, Chicane ja Above & Beyond!! Mahtavaa!! Tottakai siellä on myös kotimaisia huippuja läjäpäin kuultavissa. Niistä ainakin Orkidea, Heikki L sekä Lovetone meikäläisen "pakko kuulla-listalla".  =) Viimeksi ollaan murun kanssa käyty ulkona vuoden 2010 helmikuussa Serenassa Pacifique -tapahtumassa. Että olettaisin nyt olevan jo korkea aika hieman irrotella. :D

Kaiken huuman keskellä mieltä on rasittanut todella Norjan surulliset tapahtumat. On hirvittävää edes miettiä mitä jälkeä surmaaja on saanut aikaiseksi... Miten noin julma voi kukaan olla?! Osanottoni kaikkien menehtyneiden omaisille.

Pitäkäämme huolta toisistamme!! Love! ;)

Tämän kesän ehdottomasti kovimmat bileet on Helsingin Suvilahdessa heinäkuun lopulla! Sain kunnian spiikata tapahtuman mainoksen

Itse tulen ehdottomasti olemaan paikalla fiilistelemässä. Nyt tanssijalat vatkaamaan ja liput hankkimaan, hophop! ;) Lisäinfoa: www.summersound.fi

Palautumista treenaamalla

Lehdet on puussa ja luonto hyvinkin vehreä, mutta kesän lämpö on jossain hukuksissa. Muutama kaunis päivä on ollut viime viikkoina, mutta siihen se sitten jäikin. Kun lämpötila huitelee kymmenen asteen alapuolella ja tuuli pureutuu luihin ja ytimiin tulee mulle kyllä aina mieli ottaa oikeasti se askel ja muuttaa maahan, jossa lämpö ja aurinko on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Suomen kesä on niin auttamattoman lyhyt. Vaikka elokuu on nykyään todella kesäisen lämmin, on kesää ihan oikeasti enää jäljellä vain reilu 2 kuukautta! Sitten alkaa jo koulut ja muut syksyjutut, eikä kesä ole vielä edes alkanutkaan!! Tuo pari kuukautta on mitätön määrä kahdestatoista kuusta. Voi morjens, sanon...

Tässä synnytyksen jälkimainingeissa on tullut harrastettua erinäisiä jumppia kummankin muksun kanssa. Yksi parhaista treeneistä on rappunousu. Siihen vielä rintareppu, tai kaksikin, selkään muksujen lukumäärän mukaan ja ei muuta kun jalkaa toisen eteen! Loistava rappunousu löytyy Malminkartanosta:

Monesti olen pt -asiakkailtani kuullut yhtä jos toistakin syytä siihen, miksi painoa on kertynyt kehoon. Mikäli asiakkaanani on nainen, on melkein yksiselitteinen "syy" painonnousuun raskaus. En ole ikinä ymmärtänyt miksi raskausaikana syömistä täytyisi nostaa niin paljon, että ylimääräistä rasvavarastoa kertyy mahdottoman paljon. Jotenkin selitykset vauvakiloista tuntuu vain itsensä huijaamiselta ja laiskuudelta. Tottakai rasvaa kertyy varastoon raskausaikana yksilöllisesti, mutta oikeasti energiantarve lisääntyy vain n. 250-500 kcal raskausviikoista riippuen. Nuo 250 kcal tarkoittaa käytännössä suunnilleen yhtä sämpylää margariinilla, kinkulla, juustosiivulla ja esim. tomaatilla päällystettynä. Tietenkin 250 kcal täyttyy myös esim. Mäkkärin pienestä ranskalaisannoksesta. Tässäkin kohtaa voidaan tehdä hyviä ja vähemmän hyviä valintoja.... Todistetusti 80 g ranskalaisia täyttää vatsaa vähemmän kuin 80 g perunaa. Kuitenkin, energiasuhde tässä parissa on 240 kcal raksut vs. 45 kcal keitetyt perunat. Pistää ajattelemaan, vai mitä?

Odottaessani kohta 7 viikkoista poikaani, oli neljännella kuulla ollessani rasvaprosenttini 9,5 %. Tämä kumoaa kaikki väitteet siitä, ettei nainen voisi tulla raskaaksi, mikäli rasvaprosentti on alle 15%. Tämä kumoaa myös väitteet siitä, ettei naisella voi olla normaali kuukautiskierto, mikäli rasvaprosentti on alle 15%. Tämä kumoaa myös väitteet siitä, ettei äiti voi imettää riittävästi vauvaansa, mikäli rasvaprosentti on alle 15%; tällä hetkellä rasvaprosenttini on tuntuvasti alle 15%. Nuo kaikki väitteet olen kuullut sataan kertaan ja nyt ne on jo toistamiseen kumottu. Tällä hetkellä metabolinen ikäni on 15 ja viskeraalinen rasva-arvo 1. En väitä, että tämä on synnynnäistä tai olen jotenkin parempi tms. potaskaa. Olen tehnyt ihan sikana töitä ja elänyt valintojen viidakossa en pelkästään raskausaikana, vaan myös aikana sitä ennen ja sen jälkeen. Ja juu, osaan ja haluan herkutella ja niin poispäin... Poikani on täysimetyksellä ja painoa hänellä on nyt reilut 6300 g ja pituutta 61 cm, joten keskiarvon ylärajoilla mennään. Korviketta ei todellakaan tarvita; maitoa on lypsettynä pakkanen täynnä. Yhtälön toimivuus rakentuu juuri näihin oikeisiin valintoihin. En todellakaan ole millään laihiksella, tälläkään hetkellä. Painoa tuli molemmissa raskauksissa 12 kg, joista tuoreimmassa raskaudessa 9 kg jäi synnärille ja loput kilot lähti imettäessä synnytyksestä palautellessa alle kuudessa viikossa. Tällä hetkellä itselläni on tilanne, jossa pidän huolen siitä, että syön tarpeeksi rasvoja maidon rasvapitoisuuden ylläpitämiseksi ja juon riittävästi, jotta sitä maitoa tulisi.

Viime vuonna ajoin näihin aikoihin ensimmäisen kilpailuni kuuteen vuoteen. Sen jälkeen lähdinkin melkein samatien Italiaan polkemaan ammattilaiskisoja. Tänä vuonna en ole vielä kilpailuja ajanut, mutta tähän tulee kyllä muutos ennemmin tai myöhemmin. ;)

Tulee sitä salilla käytyä myös äippälomalla, jos ei muuten niin muutamat venytykset tekemässä:

Vappua!

Vappu on juhlittu ja kesä on jälleen askelta lähempänä, vaikka sää lähtikin kylmenemään ihanan lämpimän pääsiäisen jälkeen. Meidän taloudessa vappu meni rauhallisesti kotona ja muutaman ystävän luona käydessä. Alkoholi ei kuulu meidän kotiin normaalistikaan, joten sitä ei nytkään kaivattu. Munkkeja menikin sitten ihan kiitettävä määrä, että ei tarvitse niitäkään sitten vuoteen syödä. =) Jep, jep... meillä on täällä Klaukkalassa niin mahtava leipomo, että siellä tulee kyllä vierailtua useasti oli vappu tai ei. Eli aina löytyy hyvä syy herkutella.... ;D Asiaan päästyäni: 2 kiloa kisapainosta olisi tästä raskaudesta enää jäljellä. Joku saattaa kauhistella tätäkin, mutta eipä niitä kiloja onnistunut vartalooni juurikaan läskin muodossa kertymään tuon 9 kuukauden aikana. Kieltämättä olen tyytyväinen tähän. =)

Töissä on jo kuulemma asiakkaat kyselleet koska mahdan palata töihin. Ihan mielenkiintoista, näin pari viikkoa lapsen syntymän jälkeen ei ole suoraan sanottuna käynyt edes mielessä ajatella milloin alan taas tekemään töitä työmaalla. Harvinaisen pöyristyttävää on se, että nämä kyselijät ovat olleet naisia. Mitenkähän nopeasti he mahtoivat mennä takaisin töihin äitiysvapaaltaan...? Toisaalta, olinhan jo treenaamassa seuraavalla viikolla synnytyksestä, mutta se nyt on ihan eri asia kuin duuni. Ainakin mulle.

Ensi viikolla juhlitaan äitejä. Itselleni tuleva sunnuntai on jo toinen äitienpäivä ja tänä vuonna erityisen ikimuistoinen; poikamme ristiäispäivä. Kutsukortit lähtivät tänään postiin ja ensi viikolla on luvassa ristiäiskakkujen leipominen. Kakkujen tekeminen on yksi pitkäaikainen intohimoni ja muutaman(sadan) onnistuneen kaakun jälkeen kunnia kaikkien mahdollisten pyhien ja juhlien kondiittorin työ on langennut yllättäen minulle. Eikä siinä mitään, parhaimmillaan tuostakin lajista voi tehdä taidetta ja sehän siitä hauskan tekeekin. Huvittavinta on se, että jopa omat synttärikakkuni saan leipoa itse, koska vieraille ei kelpaa kuulemma mikään muu... :D

Tyttäremme ristiäiskakku 2009

Uusi elämä

Olen tässä pitkin talvea kirjoitellut jostain asiasta joka minulle tapahtuu keväällä 2011. Nyt tämä suuren suuri "asia" on täällä: poikani on syntynyt! Keskiviikkona 6.4. sain kunnian synnyttää maailmaan ihanan pikku-suuren poikalapsen. Kokoa poitsulla oli hurjat 55 cm ja 4565 g! Tämä raskaus tuli vedettyä koko rahan edestä kun poika päätti vatsan olevan niin kiva paikka, ettei sieltä lähdetä ennen valomerkkiä. Pilkku tuli viikoilla 42 + 0. Sanotaan näin, että nuo lasketun ajan yli menneet viikot ja jokainen viikonpäivä oli ihan liikaa ja yhtä tuskaa, enempi kuitenkin henkisellä tasolla. Mökkihöperyys oli viimeisten viikkojen sana. Ympärillä kyselevät ystävät ja tuttavat alkoivat varmaan jo tottua lauseeseen: "Ei ole tullut vielä." Olen kuitenkin niin kiitollinen siitä, että perheessämme on jo toinen terve lapsi ja äitikin säästyi jopa ilman yhtäkään nirhamaa. Way to go! Lapset on ihania, siitä ei pääse mihinkään. Käsittämätöntä on myös se rakkauden määrä, minkä ihminen voi pitää sisällään -ja mitä se voi saada.

ADT kävi siis testaamassa minua talvella. Mikä asiassa oli enemmän kuin koomista oli se, että nämä tärkeilijät tulivat kotiimme kun olin todellakin niiiin raskaana että vatsani tuli heitä ensin ovella vastaan. Mieleni teki sanoa testaajille, että eikös nyt olla jo ihan hullun hommissa kun ADT tuhlaa rahojaan todetakseen minussa olevan raskaushormonia! Senhän näkisi tyhmempikin ilman kalliita testejä. =) Odotin kyllä jotain raporttia asiasta: "Olemme löytäneet verestänne raskaushormonia." No, really???!! Jaa, taitaa olla kaikkien aikojen kallein raskaustesti joka on tehty. :D

Vatsa on nyt pois ja ihana asukas ihanassa maailmassa. Toipuminen synnytyksestä kesti kaksi päivää ja nyt mennään taas vahvempana kuin koskaan! Nyt ei taas tunnu vähään aikaan mikään kipu miltään. ;) Kevät on täällä ja innolla odotan, että loputkin lumet sulaa pois. Olipahan mielenkiintoinen ja ikimuistoinen talvi. Tiedän olevani onnekas kun minulla on näin ihana perhe. Siksi näistä ihanista asioista ei puhuta ennen kuin ne on totta - kel onni on, se onnen kätkeköön! ;)

Lopputalvesta ehdin antaa yhden haastattelun kuntosalialan KF- ja Wellness News -lehdille. Tästä lukemaan: KF-lehti Wellness News

Ihanaa kevään alkua kaikille!

Kevättä rinnassa

On kulunut jo hävettävän pitkä aika siitä kun viimeksi kirjoitin tänne blogiini. Kevät on ehtinyt jo avata silmänsä ja tiukka pakkaskausi on takana. Parin lämpimän päivän jälkeen on varmaan jokainen huomannut millä tahdilla lumi on lähtenyt sulamaan. Kevätauringon ensimmäiset säteet poskella tuntuu melkein yhtä hyvälle kuin pala suklaata karkkilakon jälkeen. =)

Kevät toi mukanaan myös yhden vuoden lisää ikää ja siirtyminen uudelle vuosikymmenelle on nyt sitten meikäläisellä suoritettu. The Juhlat vietetään huhti-toukokuussa. Eikös tässä vaiheessa elämää pitäisi tuntea jonkinlaista kriisiä?! Ei ole toistaiseksi, onneksi, näkynyt meillä... Ehkä kriisi on unohtunut sillä, että elämässäni on tapahtumassa suuria asioita seuraavien viikkojen aikana. Tätä maaliskuuta olen odottanut enemmän kuin mitään maaliskuuta ikinä! Tästä lisää myöhemmin... ;)

Ehdinpä tässä käymään rakennekynsi- ja ripsienpidennyskoulutuksetkin ja olen nyt siis virallisestikin pätevä tekemään kyseisiä hommia. Kynsiähän olen rakentanut ja muotoillut jo parin vuoden ajan, mutta nykyaika vaatii kaikesta todistuksen ja siksi päätin käydä hakemassa kynsi- ja ripsiteknikon diplomit. On sitten dokumenttia iskeä hoitolan seinälle. Kynsiä ja ripsiä teen siis jo heti, vaikka virallinen uusi studio avataan vasta huhti- toukokuun aikana kuntosalimme tiloihin.

Koska kevät on uusiutumisen aikaa, se tarkoittaa omalla kohdallani myös kodin sisustuksen uusimisen aikaa. Ikea on ollut kova sana viime viikoilla ja sieltä on tarttunut mukaan yhtä jos toista sälpettä.

Tänä viikonloppuna olen saanut levätä Henan kanssa ja nauttia lapsivapaista päivistä kun tyttäremme on hoidossa mummilassa. Todella tuottoisa viikonloppu onkin ollut, sillä uusi biisi on valmis! Tänään tulee ensimmäinen vedos pihalle ja se laitetaan heti eteenpäin levylafkoille. Saas nähdä mikä on vastaanotto.

Ikeasta mukaan tarttunut tarra koristaa ruokahuonetta luoden mukavasti keväistä fiilistä.

Unet

Tällä viikolla ei ole ollut vielä aamua ilman sekoilua. Eilen heräsimme rytinään, joka lähti katolta putoavan lumimassan liikeistä. Herätyskello soi klo 7.00, mutta onnellisesti käperryin mieheni kanssa peiton alle takaisin tutimaan siinä toivossa, että iPhonen torkkutoiminto antaisi edes hetken armoa. Saman tien hirvittävä rysähdys, kuin katto olisi sortunut alas. Kerrankin konsti, jolla saa mieheni ylös sängystä kerralla ilman sataa eri torkkua ja herätystä!! Toimii. Tosin, pidemmällä aikavälillä saattaa tulla jonkin tason sydänongelmia jatkuvan pelästyttelyn takia. Tai sitten siihenkin tottuu...

Kuka muuten muistaa vielä takavuosien herätyskellot, joiden soidessa tärisi koko sänky ja jotka ainakin omalla kohdallani saivat sydämen pomppaamaan kurkkuun asti? Sen pärinän jälkeen ei kyllä nukkunut enää naapuritkaan. Itse onnistuin koodaamaan kehoni sellaiseen tilaan, että heräsin lopulta joka aamu n. 5 min ennen kellon soittoa. Ääni oli niin kuvottava, että kai siinä joku oma puolustusmekanismi kehittyi väkisinkin reagoimaan etukäteen. :D No, sitten tuli kännykät lukuisine herätysäänineen. Muistan vielä ajan, kun nokialaisiin saatiin äänitystoiminto. Hifi-mieheni oli tietysti aivan pakko äänittää sinne herätysääni, joka ei jäänyt paljoakaan aataminaikaisesta pärinästä. "Hei dorka, herää! On aamu! Hei dorka, herää! On aamu" -ääni herätti kaikki muut paitsi sen ainoan, jonka piti seitsemäksi töihin lähteä.... :/

Onneksi meillä ei herätyskelloa suuremmin enää tarvita, mutta joskus tulee meillekin päiviä, jolloin ylös pitää päästä aikaisin. Tsadaa: joulupukki toi kirkasvalolampun, johon saa herätyksen. Woaaaah... Taas askel eteenpäin: luontoäänet. Tänä aamuna kokeiltiin ensimmäisen kerran kyseistä härpäkettä. Kirkasvalo oli lähtenyt 30 min ennen herätystä päälle (pakkauksessa mainostettiin valon lisäävän virkeyttä) Ei mitään tehoa. Asetettuna aikana lähti luontoääni päälle. Jotain linnun sirkutusta, joka tuli lopulta mun uneen. Olin unessani kuuntelemassa Petri Leikolan (älä kysy kuka) performanssia. Performanssissa soi herätyskellomme sirkutus ja totesinpa vain, että olipas harvinaisen huono esitys. Jossain vaiheessa heräsin ja huomasin, ettei se kirkasvalolamppuherätyskelloyhdistelmä ollut järin virkistävä tässä taloudessa. Mies veti sikeitä vieressä ja oli kuulemma juuri ollut sademetsässä kuuntelemassa sirkutusta. :D Jos joku joskus kehittää koneen, jolla voi nauhottaa unia, ostaisin sellaisen kyllä heti. Näin jälkikäteen mietittynä tämänkin jutun olisi voinut kertoa hauskemmin näyttämällä vain koko unen.

Hyvää Vuotta 2011!

Uusi vuosi on pärähtänyt käyntiin. Talvi on ollut erittäin luminen ja pakkasta on riittänyt välillä jopa liiaksikin asti. Kateellisena olen seurannut vierestä kun jengi lappaa Luukkiin sivakoimaan; omalta osaltani hiihto on tänä talvena valitettavasti poissuljettu juttu. Harmittaa, mutta onneksi on kaikkea muuta mitä voi tehdä. Esimerkiksi lumitöitä.... blaah. Tänä aamuna heräsimme siihen hirveään rytinään kun lumet lähtivät liikkeelle katolta. Taas se aika vuodesta... Lunta tuli alas ihan älyttömästi ja meteli oli sen mukainen.

Lähdin koiran (joka luuli meteliä vähintäänkin maailmanlopuksi) ja tyttären kanssa ulkoilemaan ja varmuuden vuoksi kiersimme terassin räystäät sivukautta tippuvan lumen vuoksi. Lumen alle oltaisiin jäätykin, sillä samalla kun kaivoimme pulkan autotallista esille, tuli katolta iso kasa lunta oven eteen. Niice... 30 min pulkkailua ja takaisin päästyämme tie kotiovelle oli jo muurautunut umpeen ihanan märästä nuoskalumesta. Lapio käteen ja tietä auraamaan. Ei muuten painanut paljon mitään, eipä!

Sinänsä mielenkiintoista, että viime vuonna lumet löjähti alas vasta helmikuun lopulla ja loput lumesta vastaanotettiin niskaan vielä myöhemmin. Nyt ensimmäisiä plussakelejä ja heti liikkuu lumi. Tällä hetkellä mm. ruokahuoneen ikkunasta ei näy enää muuta kuin iso kasa lunta. Kysymys; kuka tekee lumityöt?

Vielä viikko sitten ruokahuoneen ikkunasta näkyi kaunis talvimaisema

Tänään lumet tuli katolta ja maisema ikkunasta on peitetty kevääseen asti.

Mitä tulee töihin; salillemme avattiin viikonloppuna wellness -osasto. Osastolta löytyy infrapunasauna, Bemer -hoito ja suolahuone. Hankimme myös uudet MyRide sisäpyöräilykonsolit. Salimme on nyt ensimmäinen, jossa nämä hienoudet on Suomessa. Konsolit tulevat enemmän kuin tarpeeseen; olen pitkään etsinyt kyseistä laitetta ja nyt jäädessäni pitkälle lomalle, aion korvata omat spinning -tuntiohjaukseni näillä laitteilla. Eli käytännössä laadin laitteelle spinning -ohjelmia, joita asiakkaat voivat milloin vain tulla polkemaan. Tästä kerron vielä lisää myöhemmin. Huomenna tiistaina meillä tehdään alan lehteen artikkeli MyRidesta, salistamme sekä minusta (kun kuulemma jotain yhteyksiä on pyöräilyn kanssa..) ;) Haastiksesta myös lisää myöhemmin. MyRidesta kuva Fysiolinen sivuilla Tässä