Uni. "On kuin laittaisi rahaa pankkiin kun lapsi nukkuu." Niin toteaa usein äitini lapsenlapsistaan. Samoin voisi sanoa urheilijasta. Levossa kehittyy. Ei pelkästään lepopäivinä vaan myös nukkuessa. Itse tarvitsen unta vähintään 8 tuntia, mielellään 9-10 tuntia voidakseni treenata kovaa ja pyörittää arkea. Toisille riittää vähemmän. Pienten lasten vanhemmat ei aina saa nukkua, jossei lapsetkaan. Silloin täytyy keskittää lihashuollon ja palautumisen muita osa-alueita... ja viedä lapsia välillä yökylään mummille. Tai ottaa päikkäreitä! Milloin viimeksi otit päikkärit? Päikkäreiden teholle ei pärjää edes tripla-espresso!

No mitä se nyt höpisee? Tänään on ollut aika uninen päivä siinä mielessä, että ulkona on sateisen väsyttävä ilma ja sen näköjään huomaa.... Uni on selvästi ollut pinnalla koko päivän; olen tehnyt tiukan treenijakson, kyllä tuntuu. Nyt aletaan olla sillä tasolla, että tästähän pitäisi oikeasti tienata jo enemmän kuin päätyöstä jos verrataan viikkotunteja. Blaah.... Mutta kyllä nyt toistaiseksi vielä ollaan ammattimaisesti harrastavia... ;) Niin kauan kun tilanne kentällä muuttuu ja UCI:kin alkaa oikeasti parantamaan pyöräilyn tasa-arvoa.

Treenimäärät on kasvanut valtavasti siitä, mistä aloitin tauon jälkeen 2008. Tasaista kasvua koko ajan ja vasta nyt alan olemaan tyytyväinen työn määrään ja ennen kaikkea laatuun. Eipä siinä mitään, nuorena likkana on se pohjatyö tehty ja siitä on ollut helppo jatkaa. Ei sitä "vanhana" oppisi pyörää ajamaan kilpaa saati ehtisi kasvattaa kuntoa. Pitäisi olla ihan superlahjakkuus jos kolmikymppisenä aloittaisi pyöräilyn ja siinä kansainvälisesti menestyisi. Superlahjakkuus ja superisti treenannut jotain muuta lajia eli superkuntoinen. :D Tjaah.... eli nuorena on vitsa väännettävä.

Iltapäiväksi menin nautiskelemaan pitkään hierontaan. Vitsi, hieronta tekee hyvää! Hierojissa on kyllä hirveästi eroja... Itse olen tottunut kovempaan käsittelyyn, joten ns rasvanlevittelijät eivät valitettavasti minua auta. Mallorcalla käyn mielelläni Barcelo Pueblo Parkin hierojilla -hyvää työtä tekevät.

On aika pakata laukku ja lähteä Suomeen. Ensi viikolla juhlitaan vappua, meidän perheessä siihen liittyy myös suuri merkkipäivä, joten torvet soimaan! Ensi viikko pyörii kisoihin valmistavien harjoitusten merkeissä ja viikonloppuna kisaan Helsingissä. Tervetuloa kannustamaan minua Baanalle ja tietysti matkan varrelle koko skaban 3.-5.5. ajan. Kisojen tunnelmia päivittelen tänne sekä sosiaalisen median väyliin.


- Sari

Kesä jatkuu! Tänä aamuna nappasin eväät takataskuun ja suuntasin rantatielle pyörittelemään. Tavoitteet ja suunnitelmat oli, mutta Felanitxiin päästyäni ne unohtui. Päätin siis tasamaan sijaan ajaa mäkeä ja Sant Salvador siellä huuteli mua koko matkan luokseen. Sinne siis!




Toinen lempparimäistäni, Sant Salvador on reilun 6% nousu, n. 5 km. Hyvin samanlaista siis kuin Orientissa ja Curalla. Napakkaa nousua, joissa saa hyvän rytmin pidettyä polkimissa. Me like! Mäessä meni taas jos jonkinmoista polkijaa kuin murkut muurahaispesässä. Ihan tosi hienoa, että ihmiset pitää itsestään huolta! Täällä näkee aivan hirvittävän hyväkuntoista porukkaa! Mahtavaa, että terveelliset elintavat on pop ja jengi harrastaa!




Mäen päällä on aina mahtavat näköalat, mutta ei niitä ehdi jäämään pitkäksi aikaa ihmettelemään. Tulee kylmä! Liivi niskaan ja alas. Myötätuuli takaisintullessa tuli kuin tilauksesta!


Liikunta-ala nyt jostain syystä kiinnostaa, joten tuli bongattua täältä ulkopunttis! Kuvan punttari on Ses Salines-kylästä, jonka läpi pyrähdin tänään matkalla Felanitxiin. Aika monessa paikassa näitä ulkosaleja tällä saarella on, mutta kertaakaan en ole nähnyt ketään jumppaamassa. Ei taitaisi olla tämä kovin kannattava sijoituskohde lumisessa Suomessa...




Lenkin jälkeinen vireystila oli kyllä melkoinen ja päätin suunnata energian työntekemiseen. Iltapäivä vierähti nopeasti uusien harjoitusohjelmien ja ravintoasioiden parissa. Kilpailuun valmistavan, kilpailunaikaisen ja varsinkin palautumista edistävällä ravinnolla on kyllä huomattava merkitys kestävyysurheilussa. Paljon harjoittelevien päivän aikana tarvittava hiilareiden määrä on huima ja se saattaa monelle kokemattomalle "tankkaajalle" olla opettelemista vaativa asia. Vatsa ja henkinen kantti ei välttämättä heti hyväksy suurta hiilarimäärää. Kestävyysurheilijan ruokavalio on kaikkea muuta kuin näinä aikoina pinnalla olevat trendikkäät vähähiilariset dieetit. Ennenkaikkea pitää tietenkin tietää mitä, milloin ja miten pitäisi syödä. Suosittelen, että jokainen tavoitteellisesti liikkuva kuntoilijakin hankkii itselleen hyvät ravinto-ohjeet varsinkin kuntotapahtumien/kisojen ympäröiville ajalle. Hyvällä ruokavaliolla saa niitä omia ennätyksiään helpommin rikottua. ;)

Palautumistarvikkeita varten ei tarvitse välttämättä käydä lisäravinnekaupassa. Riittää, että ostaa marketista järjellä ruokaa kotiin:




Pari desiä rasvatonta jogurttia, mysliä ja lasillinen tuoremehua. Taas jaksaa!

- Sari

Sadepäivä on hyvä syy pitää lepoa. En ole tällä reissulla juurikaan missään kuljeksinut pakollisen kauppareissun lisäksi, mutta tänään lähdin minishoppailulle rantaan. Todellisena shoppailupäivänähän otetaan bussi ja lähdetään Palmaan! Mutta en nyt kokenut syytä tällaiseen ruljanssiin, joten tyydyin lähiputiikkien tarjontaan. ;) Ja täältähän löytyy....

Reitti oli aika selvä: kemppari, lastenvaateliike ja himaan. Tosi raju meno, eikö? ;) Mä olen tunnetusti aika ripeä shoppailija. Tiedän mitä etsin, ostan ja poistun. Kosmetiikkaa jaksan aina raahata mukanani täältä. Tuotteet saa halvemmalla kuin taxfree-lautoilta Suomen ja Ruotsin väliltä. Eihän siinä nyt mitään tiliä tee, mutta kyllä naiselle aina shoppailuhetki sopii! ;)
Olen aika merkkiuskollinen mitä tulee kasvojenhoitotuotteisiin, enkä siis lähde hyväksi todettua helpolla vaihtamaan. En siis nytkään. Lastenvaatteiden haalimisessa ei mun kohdalla ole näköjään mitään rajaa.... Tuliaiset on siis ostettu. Ruokakauppareissua helpotti kummasti lastenrattaat. Maidot ja vedet tuli näppärästi perille asti naisvoimalla, ei tarvittu autoa!





Vaikka Mallorca on tunnetusti kesäisin turistirysä, löytyy täältä paljon rauhallisia paikkoja kun vain tietää mistä etsiä. Yksi paras tapa lähteä liikenteeseen on pyörä. Heti kun pääsee tästä rannalta pois, ollaan jo aivan eri maailmassa. Onhan se loman ohjelma rajoittunutta, jos mukana on vain rantasandaalit... Liikkeetkään ei pelkästään myy turistikrääsää, vaan täällä on erikoisliikkeitä heti rantakadulta poistuessa ja varsinkin Palmassa paljon myös merkkiputiikkeja.
Mutta saksalaisia täällä riittää. Kaikkialla tyrkytetään heti ensin saksaa, niinkuin kaikki sen osaisi! Kyllähän mä osaan, mutta en mä aina halua. Joskus on ihan kiva vain kostoksi olla ymmärtämättä mitään... ;) Mutta hei, kohta mä osaan espanjaa! Se on mun tavoite, se kuudes kieli jonka sitten taidan.

Sadepäivä oli ihan ok, sain tehtyä duuneja, siivottua ja käytyä ostoksilla. No joo, enhän mä malttanut olla lähtemättä ajamaan. Sen verran kyttäsin ilmaa, että sopivan sadetauon ilmestyessä hyökkäsin talliin hakemaan pyörän. Ulos! Teki hyvää! Liikunta on parasta huumetta, niinhän ne sanoo.


- Sari

Se on jännää miten ihminen tottuu uusiin asioihin. Kuten juuri se, että olen tottunut ympärilläni hyöriviin lapsiini, touhuilevaan koiraani ja mieheeni. "Tottunut". Siinä mielessä, että tuo kaikki on tänä päivänä mun arkea. Nyt kun olen ollut muutaman päivän täysin itsekseni, olen huomannut miten paljon helpompaa kaikki on yksinollessa näin urheilijan kannalta. Olen nukkunut katkeamattomia yöunia, herännyt just silloin kun jaksan syödäkseni aamupalan rauhassa nettiä selaten ja lähtenyt lenkille ajaakseni tasan niin kauan kuin huvittaa. Palautumista ei ole katkaissut mikään vaan olen saanut elää just tasan tässä itsekeskeisessä maailmassani. Niin kuin urheilijan pitäisikin. Harva oikeasti ymmärtää mitä on urheilla, käydä töissä ja olla äiti. Oikeasti.
Vaikka paljon annan muille eteen, niin vielä enemmän saan. Perhe on mulle kaikki kaikessa, henkireikä ja voimavara. Näin, tähän pienet aatokset. ;)

Mikäs siinä, tässähän ehtii siis blogia päivittämään. Tänään "eksyin" Orientin maastoihin ja mäkihän kuhisi polkijoita!! Se kuntoilija, joka ei vielä Mallorcalla ole käynyt polkemassa, varailkoon nyt lentolippuja hop! Tämä on todellinen pyöräilyn mekka ja todentotta, kyllä maisemista saa enemmän irti pyörän päältä kuin autosta. Pitkästä aikaa päätin ajaa Orientin reitin, kaiken kaikkiaan yhteensä reilu 1100 nousumetriä. -Ihan näppärä välipala aurinkoiseen päivään. Bunyolasta alkava nousu on noin 6km pitkä ja nousee aina 550m asti. Vähän samanlainen kuin tuo lähempää löytyvä, oma lempinousuni, Cura. Eli ei tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan, mutta vaihtelu tekee hyvää. Lasku Orientiin on aika huonopäällysteinen, mutta Orientista Alaroon voi laskea surutta jarruihin koskematta. (niinkö?) Enhän mä malttanut tulla suoraan sieltä pois, joten kiersin vielä isäni osuvasti nimeämiä "hermokierroksia" ja noh, menihän siinä taas tunti toisensa perään. ;)





Moni laihduttaja valittelee sitä ettei onnistu juomaan tarpeeksi päivän aikana. 2-2,5 litraa nestettä olisi hyvä saada alas ja kannustankin pitämään aina isoja juomapulloja mukana, niin ei tarvitse jokaista mukia laskea. Pari litran pulloa päivässä ja se on siinä! Näin yksin ollessa on helppo laskea paljonko itse kulutan vettä; eilisen vuorokauden aikana meni 6 litraa rikki.


- Sari

Täällä taas

Heissan kaikille! Pitkästä aikaa täällä päivittämässä blogia. Viimeaikoina olen tavannut monta ns vanhaa tuttua ja saanut paljon pyyntöjä että jatkaisin blogini kirjoittamista. Okei, tehdään niin. :) Onhan se mukava kuulla, että blogia luetaan. Yritän kirjoitella tänne ahkerasti, vaikka koko ajan tuntuu olevan kiire.... Tällä viikolla katkaisin kuitenkin kiireeltä siivet hetkeksi ja otin äkkilähdön lämpimään. Olen siis parhaillaan yhdistetyllä työ/treenimatkalla ja täytyy kyllä sanoa, että on outoa olla yksin. Olen viimeksi ollut yksin yhtä yötä pidempään vuonna 2004. Juu, kuvitelkaahan! Ei yksin olemisessa mitään uutta ole; olen ikäni reissannut itsekseni ja asunut yksin jo 16 vuotiaasta asti, mutta kyllä tämä näin pitkän ajan jälkeen riipaisee. On niin hiljaistakin kun ei ole muksuja ja perhettä ympärillä, aamulla heräät yksin sängystä, päivällä syöt itseksesi. Huh! Ja tämä on joskus ollut mulle normaalia!!!! Wau, niin se elämä vie eteenpäin. Tulisin varmaan hulluksi jos nyt jäisin yksin. Hirvittävän reippaasti olen saanut tehtyä duunia ja pyörän päältä ei ole ollut kiire pois, kun eihän mua kukaan odota perillä.... Sinänsä siis varsin tehokasta aikaa!

Olin pe-la salin PR-hommissa ja onnistuin vilustuttamaan itseni liikekeskuksen vetoisessa aulassa. Mööööö!!! Pientä nuhaisuutta siis havaittavissa, mutta muutoin meno kova! :)

Kilpailukausikin alkaa/jatkuu pian. Missä ja miten, se selvinnee tätä blogia lukemalla, sekä tietysti Twitteriä ja Facebookia seuraamalla....

Mitäs uutta? No ainakin... kuntotestiasemalle saapui bränikkä, huippulaadukas kuntotestipyörä vihdoin ja viimein pitkän odotuksen jälkeen. Monarkin uutuudella päästään mittailemaan kuntoa ja asennettua täysin omaa ajoasentoa vastaavat asetukset. Kokeilen itselläni heti kun pääsen kotiin. Kuvassa se vielä odottelee purkamista muoveista....



Pian käynnistyy Suomen pyöräilykesän kuntotapahtumakalenteri. Giro D' Espooseen on aikaa nelisen viikkoa.... Oletko jo aloittanut kilpailuun valmistavan treenin? ;)




Aamupalaksi tuoreita, paikallisia mansikoita ja sitten pyörälle....