LOPETAN

Pelästyitkö? En lopeta pyöräilyä, mutta useista erikseen mainitsemattomista syistä johtuen lopetan blogiini kirjoittelun toistaiseksi. Haluan myös, että minua fanittavat pystyvät tulemaan esille omilla kasvoillaan. =) Minua voi siis edelleen seurata päivittäin Facebookissa ja Twitterissä @SarisMusic.

Nähdään!

Joulumielellä

Treenit Espanjassa on tältä erää tehty. Takana on järjetön määrä työtunteja maantiellä ja velolla. On otettu aikaa ja testattu välityksiä. Ihan huikeat liki kolme viikkoa takana! Kerrankin terveenä koko ajan ja sää suosi suomalaista; ei yhtään sadepäivää. WIN! Tästä lähdetään kohti Suomea ja joulutunnelmaa.

On se vain niin, että etelän lämmössä on vaikea saada joulufiilistä aikaiseksi. Jotenkin utopistiselta tuntuu, että lauantaina on jo jouluaatto... Veikkaan, että huomenillalla fiilis on jo toinen kun ollaan Suomessa kotikotona ;) Jouluvalot takaisin päälle, lahjoja pakkailemaan ja kinkkua paistamaan. Ihanaa! Ei haittaa vesisade eikä tulvat; joulumaa on muutakin kuin ne tunturit ja lunta.... Meikäläinen on niin jouluihminen! Pitkästä aikaa joulu, jolloin saa levätä ja olla hetki ajattelematta urheilua. Takana on nyt niin rautainen treeniputki, että keho jo väkisinkin kaipaa lepoa. Ja ruokaa.... Kulutus on ollut todella kovaa viime aikoina.

Nämä reissut maailmalla on varsin opettavaisia; jotenkin aina tuntuu, että kotiin tullessa on himppusen verran kypsempi kuin lähtiessä. Jännä homma, että aina itsestään oppii jotain uutta. Elämä on kyllä laiffii!

Neljä luukkua on lapsosten joulukalentereista vielä avaamatta. Noita muksujen juttuja seuraillessa tulee mieleen omat lapsuusmuistot ja mikä silloin oli tärkeää ja kiehtovaa joulussa ja mitä asioita odotti ja jännitti. Joulu on lasten juhlaa. Odotan jo sitä, että päästään aattona koristelemaan kuusi, keittämään riisipuuro, paistamaan kinkku, syömään jouluateria ja odottamaan pukkia. Odotan myös sitä, että näen perhettä sekä hyvät ystäväni ja saan jakaa joulukuulumiset heidän kanssaan. Quality time, niin kuin maailmalla sanotaan. :)

Jouluna ladataan akkuja, syödään hyvin ja ollaan läheisten kanssa, niinhän se menee. Tämä vuosi on mennyt aivan älytöntä vauhtia. Ehdottomasti elämäni nopein vuosi. Muistan vielä, kun viime jouluna odotin poikani syntymää, nyt siitä on jo vuosi. Mihin kaikki aika oikein menee??? Tuleva vuosi tulee olemaan jälleen suuri. On suuria odotuksia ja suuria suunnitelmia. Pienempiinkin tapahtumiin ollaan tyytyväisiä tottakai, mutta tavoitteita pitää olla niin töissä, vapaa-ajalla kuin yksityiselämässäkin. Olympiavuosi 2012 lähtee käyntiin 2.1. kisareissulla, josta palataan Suomeen oikeastaan vasta helmikuun puolella. Nähdään maailmaa oikein urakalla; luvassa uusia maanosia ja maita, joissa meikäläinen ei ole vielä nähnyt. Tulee taas uusia kokemuksia ja elämyksiä, uusia ihmisiä. My life! :) Eksoottisen retken takia läppäri jää himaan seuraavalla reissulla, joten päivityksiä tänne blogiin voidaan odotella tammikuun paremmalla puolella. Facebookin kaverit ja Twitterin seuraajat pysyy ajantasalla paremmin. ;)


Haluan toivottaa oikein rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille ja mahtavaa uutta vuotta 2012! Let our dreams come true! :)

Tehoja!

Espanja on vienyt mun sydämen. Luulin, että Italian jälkeen mikään maa ei tähän enää pystyisi. Tosin, Jenkeissä en ole vielä koskaan käynyt ja pelkään, että siellä käytyäni mun sydän on lopullisesti mennyttä... Joka tapauksessa nyt ollaan tässä ja nyt. Joulukuu ja Suomessa myrskyää. Joulukuu ja Espanjassa pääsee ajamaan lyhkäisissä, ei uskoisi. Nyt onkin ajettu niin maan perusteellisesti, että vastaavia tuntimääriä ei Saarelaisen Sarin treenipäiväkirjassa ole aikaisemmin nähty. Ei edes silloin kun luulin jo juurtuneeni kiinni pyörääni joskus about 10 vuotta sitten. ;) Nyt mennään eikä meinata! Tavoitteet on korkealla ja niiden eteen on tehtävä töitä. Tämä työ ei todellakaan ole mistään helpoimmasta päästä. Vaikka täällä löytyisi ajoporukoita joka lenkille, on välillä ihan suotavaa ajaa yksin, sillä esim. 6 tuntia porukan hännillä tai säännöllisesti vetäenkin on niiiiiin paljon helpompaa kuin vetää koko kuusituntinen yksin. Yksin ajaessa tietää tehneensä töitä joka ikisen metrin. Porukan hännillä syke on herkästi alle 90 ja ainakin minulle se on rankempaa vain istua kyytiläisenä kuin vetää itse tuulta vasten. Hermot menee jos ei pääse töihin. Toisaalta, palautteluakin tarvitaan ja esim. silloin nämä porukat on tosi jees.

Muistan joskus muinoin kuin olin leirillä hollantilaisen ammattilaisjoukkueen kanssa. Silloin vedettiin 5 km per pari ja vauhdin piti pysyä yli 35 kmh. Tuuli vastaan tai ei, piste. Se oli hyvää treeniä ja heikoimmat hyytyikin ennen ensimmäistä 50 km. Italiassa kuri on vielä kovempi; siellä heikommat ohjataan kirjaimellisesti kädestä vetämällä niin lähelle toista kuskia, että väkisinkin oppii ajamaan taloudellisesti jättämättä rakoja. Niin monta tyttöä olen minäkin nähnyt itkevän valmentajan "ojentaessa" kuskia. Sormille tulee Italiassa myös, jos pelkää. Silloin serpentiinialamäessa valmentaja työntää mutkassa jos alat jarruttamaan. Pelkääminen ei sovi tähän lajiin. Pitää uskaltaa ajaa alamäkeä, pitää uskaltaa ajaa ryhmässä, pitää uskaltaa ottaa kyynärpääkontaktia, pitää uskaltaa lähteä irti, pitää uskaltaa voittaa ja ennen kaikkea pitää uskaltaa treenata. Vaikka treenimäärät onkin nyt mulla hurjat, pelkästään tällä ei tehdä vielä voittajaa. Moni jaksaa istua pyörän päällä kauan (tosin tietysti palautuminen seuraavaan pitkään lenkkiin on yksilöllistä ja pohjakunnosta kiinni), mutta kun lähdetään oikeasti tekemään kovia treenejä, siinä tulee eroja. Niin moni pelkää treenata kovaa, verenmaku suussa ja oksennus otsassa.

Kovan treenin jälkeen sitä on ihan loppu. Mutta mun tärkein työ alkaa vasta sitten. Mä olen äiti 24/7, eikä lapset ymmärrä jos äiti on väsynyt. Pyydetään puistoon, kauppaan, vaihtamaan vaippaa, pesemään kädet, laittamaan ruokaa. Sitä on likistettävä vielä iltaan asti, kunnes muksut nukkuu. Ja silti valmiustila yöheräämisiä varten on säilytettävä; aivan sama, onko alla 0 vai 8 tuntia treeniä. Ihanaa, sanon minä! Tiedän, että tämä on mun elämän parhaimpia aikoja kun katson taaksepäin sitten  joskus satavuotiaana. ;) Lenkille on kiva lähteä kun saa hetken omaa aikaa, mutta kyllä mulla on lenkeillä kamala ikävä mun pikku-naperoita ja odotan, että pääsen kotiin kuulemaan kuulumiset. Olen onnekas, että saan perheeni mukaan harjoitusleireille ja että mulla on näin vahva tukijoukko takana. Yksin olisin tosi lujilla.

Pitkällä lenkillä on aikaa itselleen ja omille ajatuksille. Usein tulee pohdittua duunijuttuja ja tietty kotiasioita ja tulevaisuutta. Neljässä tunnissakin ehtii käymään läpi yhden jos toisenkin asian. ;) Yleensä parhaimmat ideat syntyy lenkillä. Parhaimmat laulusanat syntyy lenkillä ja siksi muistiinpanot on oltava mukana takataskussa. Thanks to Iphone... Musiikki on mulle tärkeä juttu, siksi yleensä kuuntelen musiikkia koko lenkin ajan. Aika menee nopeammin ja kampi pyörii herkemmin. 

Sitten palautumiseen; kerroin aloittaneeni uuden valmisteen käytön. Tähän päivään mennessä ei ole vielä mitään lihaskipuja tullut, mitä normaalisti kovemman treenin jälkeen. Aamulla kroppa on jo täysin iskussa lähtemään uudestaan fillarin päälle. Lisäksi mun heinäkuusta asti vaivannut ihottuma on kadonnut. Urheilujuoma on ensimmäisen kerran urheilu-urani aikana sellainen, että se selkeästi piristää, eikä se jää liian makeana suuhun maistumaan. Eli tuntuu aikalailla oikealta valmisteelta mun kropalle. Testaus jatkuu.... :)

Näin sitä taas mennään!

Jaahas, huomenna olisi taas lähtö etelään harjoittelemaan. Johan tässä pari viikkoa jo ehdittiinkin olemaan Suomessa. Kylmä on ollut, vaikka moni ei tähän näin harvinaisen leutona talvena yhdy. Mutta kun seilaa + 20 - -5 -asteen välillä, tuntuu lämpötilaerot aina ihan kamalilta. Viimainen tuuli vielä päälle, niin oujea! Vaikka joulun valmistelut voisinkin aloittaa jo syyskuussa, en ole koskaan ollut mitenkään talvi-ihminen. Mä rakastan lämpöä ja aurinkoa.

Joulukortit on askarreltu ja laitettu postiin, tähtitorttuja ja pipareita leivottu ja ensimmäiset joululaulut kuunneltu ja laulettu lasten kanssa. Kyllä joulu on lasten juhla! Ihana seurata lasten touhuamista; joulupukin odottamista, tonttujen etsimistä, joulukalenterin luukkujen avaamista, leipomista. Kaikki pienet joulukoristeet ihmetyttää ja kiehtoo suuresti lapsia ja perinteinen Stokkan joulukatu oli varsinkin esikoiselle aivan fantastinen kokemus! Pikkuveli ei vielä oikein ymmärtänyt ihastua, kun on vielä niin kovin pieni. :)

Tällä viikolla aloitin uuden urheiluvalmisteen testauksen. Tavoitteeni ei ole pelkästään parantaa suorituskykyä vaan myös elämänlaatua ja terveyttä yleensäkin. Kyseinen valmiste tehoaa kehoon "pommin lailla" eli se räjäyttää kuonan liikkeelle ja saa ainenvaihduntaan ihan toisenlaisen vireen. Samalla ravintoaineet ym. imeytyy kehoon kuulemma ihan erilailla kuin kilpailevilla valmisteilla. Noh, jää nähtäväksi. Ainakin näin muutaman päivän käytön jälkeen voin sanoa, että kyllä on nesteet liikkeellä! Ongelma tässä on siinä, että mulle luvattiin valmisteen lisäävän vireystilaa. Näillä mun energioilla voidaan olla vielä liemessä, jos tästä vielä aktiivisemmaksi tullaan... ;D Pari iltaa on ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni, että jännityksellä odotetaan mihin tämä johtaa.

3 viikkoa jouluun. Joulukalenterit pakataan nyt matkalaukkuun ja lähdetään tutustumaan espanjalaiseen joulunodotukseen. Hasta luego!