Tänään ajettiin sitten Exergytourin viimeinen etappi. Ajo meni multa ihan reisille. Jouduin 100 metriä lähdön jälkeen kolariin, jossa menetin sitten koko ryhmän, joka lähti heti startista täysiä matkaan. Mitään ei ollut tehtävissä, ryhmä meni ja mun kisa jäi siihen. Tulos: keskeytys. Erittäin harmillista kun syynä ei ollut kunto vaan huono tuuri. Harmittaa isosti.
No, mitäs sitä päivittelemään, uusintaa ei voi ottaa. Sen tiedän, että kunto on kova ja se tuli osoitettua näissä kisoissa. Täytyy vain alkaa odottamaan seuraavaa kisaa. Huomenna matka suuntaa kohti Suomea ja täytyy kyllä sanoa, että on ollut järjetön ikävä lapsia näiden kolmen viikon aikana. Kova kisaputki takana ja nyt kroppa ja mieli kaipaa jo lepoa. Seuraavan kisan ajankohdasta en osaa sanoa. Odotan vain että saan muksut syliini pian. Muulla ei juuri nyt ole väliä.
tiistai 29. toukokuuta 2012
maanantai 28. toukokuuta 2012
3. ja 4. etappi
Sataa. Se taitaa olla näiden kisojen iskulause. Lauantaina ajettiin 17 km pituinen tempo -vesisateessa. Ajo meni multa ihan plörinäksi useista syistä ja käännepaikan jälkeen aloin säästämään jalkaa tämän päivän etappia varten.
Tänään luvassa oli 12 km mäki ja alamäen jälkeen toinen tiukka 6 km mäki. Kilsoja yhteensä 95. Kisa lähti käyntiin kovalla vauhdilla ja irtiottoyrityksiä tehtiin paljon. Kuitenkin, vasta ensimmäisessä mäessä alkoi tapahtumaan. Joukosta irtosi 5 hengen porukka, mukana tosi kovia ajajia. Näin tilaisuuteni koittaneen ja iskin välittömästi tämän irtiottoporukan perään. Pääsin irti hienosti ja saavutin irtiottoporukan. Siinä sitten köröteltiin peräkanaa, irtiottoporukassa. Ajattelin, että tänään saattaa olla minun päiväni pokata. Takaa tultiin kuitenkin kovaa vauhtia. Puolen minuutin rako väheni ja meidät tultiin ylös. Tein todella kovasti töitä että jaksoin lopun mäestä pääjoukon mukana. Meitä ei ollut enää monta jäljellä. Sitten tuli alamäki ja aika huilata. Huomasin tehneeksi ISON virheen; en ollut syönyt ekan tunnin aikana ja nyt ei enää ollut aikaa. Piti vetäistä nopeasti hiilareita taskusta ja sujauttaa suuhun ennen toista mäkeä. No, toisessa mäessä olin todella hyvin mukana viimeiselle 500 metrille asti, jolloin jalat sanoivat sopimuksensa irti. Jäin porukasta ja 20 km alamäessä ( tottakai vesisateessa) en enää tavoittanut pääporukan. Voi himpula! Tulin kuitenkin maaliin hyvässä ryhmässä.
Sellainen etappi tällä kertaa. Voitto, tai edes kuudes sija oli siis todella lähellä. Jos ei yritä, ei voi mitään myöskään koskaan saada, niinhän se menee. Tänään irtiotto lähti todella kevyesti. Kunto on siis hyvällä mallilla. 25 ajajaa joutui keskeyttämään tänään kisan, koska heillä tuli aikalimiitti täyteen. Toisin sanoen he jäivät meistä niin paljon, että tuomarit eivät päästä heitä enää huomiselle viimeiselle Exergytourin etapille.
Kaikkinensa täytyy sanoa, että tämä kisa on minun tähän astisen urani, 20v., mahtavimmin järjestetty kilpailu! Kaikki on tehty täällä ammattitaitoisesti viimeisen päälle hienosti. Kaikki toimii. Mistään ei myöhästytä eikä mitään puutu. Päinvastoin; olemme lähes joka päivä saaneet tuotepalkintoja yms. Huoltoautojemme (jotka tietysti järjestäjien toimesta) navigaattoreihin oli joka päivä päivitetty reitti lähtöpaikalle, tarvitsee vain etsiä valikosta Exergytour ja Stage 1-5. Aika cool! Giro d' Italia ja Tour De France kalpenevat täysin tämän rinnalla.
Huomenna siis etapin viimeinen rutistus, ehkä onnistaa. Katsotaan miten likan käy!
Tänään luvassa oli 12 km mäki ja alamäen jälkeen toinen tiukka 6 km mäki. Kilsoja yhteensä 95. Kisa lähti käyntiin kovalla vauhdilla ja irtiottoyrityksiä tehtiin paljon. Kuitenkin, vasta ensimmäisessä mäessä alkoi tapahtumaan. Joukosta irtosi 5 hengen porukka, mukana tosi kovia ajajia. Näin tilaisuuteni koittaneen ja iskin välittömästi tämän irtiottoporukan perään. Pääsin irti hienosti ja saavutin irtiottoporukan. Siinä sitten köröteltiin peräkanaa, irtiottoporukassa. Ajattelin, että tänään saattaa olla minun päiväni pokata. Takaa tultiin kuitenkin kovaa vauhtia. Puolen minuutin rako väheni ja meidät tultiin ylös. Tein todella kovasti töitä että jaksoin lopun mäestä pääjoukon mukana. Meitä ei ollut enää monta jäljellä. Sitten tuli alamäki ja aika huilata. Huomasin tehneeksi ISON virheen; en ollut syönyt ekan tunnin aikana ja nyt ei enää ollut aikaa. Piti vetäistä nopeasti hiilareita taskusta ja sujauttaa suuhun ennen toista mäkeä. No, toisessa mäessä olin todella hyvin mukana viimeiselle 500 metrille asti, jolloin jalat sanoivat sopimuksensa irti. Jäin porukasta ja 20 km alamäessä ( tottakai vesisateessa) en enää tavoittanut pääporukan. Voi himpula! Tulin kuitenkin maaliin hyvässä ryhmässä.
Sellainen etappi tällä kertaa. Voitto, tai edes kuudes sija oli siis todella lähellä. Jos ei yritä, ei voi mitään myöskään koskaan saada, niinhän se menee. Tänään irtiotto lähti todella kevyesti. Kunto on siis hyvällä mallilla. 25 ajajaa joutui keskeyttämään tänään kisan, koska heillä tuli aikalimiitti täyteen. Toisin sanoen he jäivät meistä niin paljon, että tuomarit eivät päästä heitä enää huomiselle viimeiselle Exergytourin etapille.
Kaikkinensa täytyy sanoa, että tämä kisa on minun tähän astisen urani, 20v., mahtavimmin järjestetty kilpailu! Kaikki on tehty täällä ammattitaitoisesti viimeisen päälle hienosti. Kaikki toimii. Mistään ei myöhästytä eikä mitään puutu. Päinvastoin; olemme lähes joka päivä saaneet tuotepalkintoja yms. Huoltoautojemme (jotka tietysti järjestäjien toimesta) navigaattoreihin oli joka päivä päivitetty reitti lähtöpaikalle, tarvitsee vain etsiä valikosta Exergytour ja Stage 1-5. Aika cool! Giro d' Italia ja Tour De France kalpenevat täysin tämän rinnalla.
Huomenna siis etapin viimeinen rutistus, ehkä onnistaa. Katsotaan miten likan käy!
lauantai 26. toukokuuta 2012
The Exergytour
Torstai-iltana käynnistyi Exergytour 3km:n pituisella prologilla. Rata kulki pitkin Boisen kaupungin puistokatua, teki pienen lenkin kirkolla ja mutkien kautta takaisin maaliin. Prologi ei ole koskaan ollut vahvuuteni ja en oikein nyt osannut asettaa mitään tavoitteita itselleni. Lähdin tekemään parhaani. Kaarteissa menetin varmasti monta sekuntia mutta muuten aika-ajo sujui ihan hyvin. Olin lopputuloksissa 25. jääden vain vajaat 14 sekuntia voittajasta! Tämä oli todella positiivinen yllätys!
Mukana kisaamassa on jälleen maailman kerma. Olympiavoittajia, maailmanmestareita yms. -kovassa seurassa mennään! Torstain tulos oli sen verran kova, että nousin välittömästi tiimini kapteeniksi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tästä eteenpäin koko tiimi tekee työtä minulle ja sen eteen, että saan tulosta. Suuri kunnianosoitus.
Perjantai käynnistyi harmaana ja sateisena. Lähdössä satoi vettä eikä taivaalla ollut merkkiäkään sinisestä taivaasta. Lisäksi oli aivan järjettömän kylmä. Kyllä, jopa näin suomalaiselle oli aivan liian kylmä. Sormista katosi tunto ensimmäisen vitosen aikana ja asiaa ei helpottanut yhtään se, että märkä asfaltti oli liukas ja piti olla tosi tarkkana ettei mene nurin.
Olin todella helpottunut kun näin että edessä oli pitkä, jyrkkä mäki. Luvassa siis lämpimän kropan lisäksi vähän tungosta. Mäen päällä meitä oli sadasta lähtijästä enää muutaman kymmenen ajajan ryhmä. Yksi ryhmä meni edellä, siitä jäin ihan omaa tyhmyyttäni. Kierroksen aikana porukka ajoi meidät ylös ja ennen seuraavaa mäkeä olimme jo lähellä Irtiottoporukkaa. Porukastamme putosi taas väkeä pois ja jäimme kuuden ajajan ryhmään. Saimme ajettua lopulta edellä ajaneen irtiottoporukan irti ja kirimme rakoa pääporukkaan lähes kaksi minuuttia. Olin varma, että tällä ryhmällä mennään maaliin. Toisin kuitenkin kävi, sillä pääporukka tuli meidät ylös kymppi ennen maalia. Aivan käsittämättömän tyhmä temppu, sillä pääporukassa Specialized- joukkue teki töitä ajaakseen meidät ylös. Uskomatonta, sillä irtiottoporukassamme oli kaksi heidän tiiminsä ajajaa! Todella hölmö moka tuon tason tiimiltä. No niinhän siinä mentiin sitten maaliin isolla pääporukalla ja massakirihän siinä tuli, kun mäkeä ei enää ollut. Onneksi sentään sade oli jo lakannut ja tie kuivunut. Maailmanmestari Bronzini kaatui muutaman muun kanssa loppukirissä, -kova on taistelu. Olin kirin 44., en ottanut riskejä. Lopputuloksissa nousin pari pykälää ja olen nyt 23. vain 17 sekuntia johtajasta jäljessä. Kaikki on siis vielä mahdollista.
Huomenna ajetaan 15 km:n aika-ajo. Luvassa siis todella kova taistelu sekunneista. Nyt ei auta muu kuin huilata ja tankata hyvin loppupäivän.
Kisoja voi seurata livenä kotikatsomosta! Ohjeet kotivuilta
Mukana kisaamassa on jälleen maailman kerma. Olympiavoittajia, maailmanmestareita yms. -kovassa seurassa mennään! Torstain tulos oli sen verran kova, että nousin välittömästi tiimini kapteeniksi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tästä eteenpäin koko tiimi tekee työtä minulle ja sen eteen, että saan tulosta. Suuri kunnianosoitus.
Perjantai käynnistyi harmaana ja sateisena. Lähdössä satoi vettä eikä taivaalla ollut merkkiäkään sinisestä taivaasta. Lisäksi oli aivan järjettömän kylmä. Kyllä, jopa näin suomalaiselle oli aivan liian kylmä. Sormista katosi tunto ensimmäisen vitosen aikana ja asiaa ei helpottanut yhtään se, että märkä asfaltti oli liukas ja piti olla tosi tarkkana ettei mene nurin.
Olin todella helpottunut kun näin että edessä oli pitkä, jyrkkä mäki. Luvassa siis lämpimän kropan lisäksi vähän tungosta. Mäen päällä meitä oli sadasta lähtijästä enää muutaman kymmenen ajajan ryhmä. Yksi ryhmä meni edellä, siitä jäin ihan omaa tyhmyyttäni. Kierroksen aikana porukka ajoi meidät ylös ja ennen seuraavaa mäkeä olimme jo lähellä Irtiottoporukkaa. Porukastamme putosi taas väkeä pois ja jäimme kuuden ajajan ryhmään. Saimme ajettua lopulta edellä ajaneen irtiottoporukan irti ja kirimme rakoa pääporukkaan lähes kaksi minuuttia. Olin varma, että tällä ryhmällä mennään maaliin. Toisin kuitenkin kävi, sillä pääporukka tuli meidät ylös kymppi ennen maalia. Aivan käsittämättömän tyhmä temppu, sillä pääporukassa Specialized- joukkue teki töitä ajaakseen meidät ylös. Uskomatonta, sillä irtiottoporukassamme oli kaksi heidän tiiminsä ajajaa! Todella hölmö moka tuon tason tiimiltä. No niinhän siinä mentiin sitten maaliin isolla pääporukalla ja massakirihän siinä tuli, kun mäkeä ei enää ollut. Onneksi sentään sade oli jo lakannut ja tie kuivunut. Maailmanmestari Bronzini kaatui muutaman muun kanssa loppukirissä, -kova on taistelu. Olin kirin 44., en ottanut riskejä. Lopputuloksissa nousin pari pykälää ja olen nyt 23. vain 17 sekuntia johtajasta jäljessä. Kaikki on siis vielä mahdollista.
Huomenna ajetaan 15 km:n aika-ajo. Luvassa siis todella kova taistelu sekunneista. Nyt ei auta muu kuin huilata ja tankata hyvin loppupäivän.
Kisoja voi seurata livenä kotikatsomosta! Ohjeet kotivuilta
torstai 24. toukokuuta 2012
Ottawa-Chicago-San Francisco-Boise
Maanantain yhteislähtö meni ihan hyvin; olin pääjoukon loppukirissä 38. Pieni nyppylä oli reilun 10 km:n reitillä ja 13 kierrosta ajettiin. Ei vielä mitään sellaista maastoa, mikä olisi juuri se mun juttu, mutta helle 38 astetta alkoi näyttää jo sitä puolta mistä pidän; mitä kuumempi, sen parempi.
Tiistaina matka jatkui USAn puolelle. Lensimme Ottawasta ensin Chicagoon ja sieltä San Franciscoon, jossa alkoikin sitten tapahtua. Meillä ei ollut tiimikaverini kanssa vielä matkalippuja eteenpäin Boiseen, joten jouduimme menemään uudestaan Checkin-tiskille. Onneksi matkatavarat menivät suoraan perille, joten niiden kanssa ei tarvinnut taiteilla ensin pois laukkuhihnalta ja sieltä turvatarkastukseen jne. Näin kävi tullessamme viime viikolla ja melkein myöhästyimme jatkolennolta. No mutta, saimme liput ja tyytyväisinä menimme syömään odotellessamme lentoa. Portilla meille sitten ilmoitettiin ettemme mahdu koneeseen! Miten kiva! Sanoivat vain, että kone on ylibuukattu ja jos vapaaehtoisia lennolta poisjääviä ei ole, joudumme jäämään San Franciscoon yöksi. Sinänsä ihan ok, tulisipa sekin kylä nähtyä, mutta näin kisojen alla idea ei kuulostanut lainkaan hyvältä. Minuutti ennen koneen lähtöä saimme tietää, että kolme matkustajaa ei ole ilmestynyt paikalle, joten saimme heidän menettämänsä paikat. Olo oli kuin lottovoittajalla!
Koneessa vieressäni istui herrasmies Boisesta, joka hyvin perinteiseen jenkkiläiseen tyyliin oli varsin taitava smalltalkaaja. Hän oli kovin kiinnostunut mistä olemme ja mitä teemme. Hän oli käynyt Suomessa ja kertoi olleensa erittäin positiivisesti yllättynyt huomatessaan että ihmiset ovat hauskoja, auttavaisia ja iloisia. Hän oli ensin luullut, että olemme kuin venäläiset.... Hmmm... Ok. Lopuksi herra esitti kysymyksen: - Why do you call your country Suomi? What does it mean? And Why do we call it Finland? Tulipa tenkkapoo! Valitettavasti jouduin pahoittelemaan ja sanomaan etten kyllä osaa auttaa tuossa kysymyksessä. Tänään oli aivan pakko googlettaa: Suomi
Myöhään tiistai-iltana saavuimme Boisen lentokentälle jossa kisajärjestäjät olivat meitä jo vastassa. Kuljetus hotellille kesti vain n. 15 min, joten pääsimme hyvissä ajoin nukkumaan. Asumme sviitissä, jossa kuulemma oleskelivat myös miesammattilaiset viime viikolla. Meillä on todella hulppeat oltavat ja kyllähän sitä tällä tasolla jo odottaakin jotain muuta kuin savimajaa. Puitteet ovat ihan loistoluokkaa. Minkään ulkopuolisen tekijän ei pitäisi nyt haitata kisoja. -koputtaapuuta-
Saimme jo kolme sopimusta allekirjoitettaviksi. Vetäydytään pois kaikista velvollisuuksista ja vastuusta, ja turvataan omat oikeudet. That's America! Mutta näin ensimmäisen päivän jälkeen on tästä maasta ja kisojen järjestäjistä oikein hyvä maku suussa.
Tänään sitten alkaa Exergytour. Illalla klo 18:30 starttaa ensimmäinen 3km:n prologiin. Siitä saadaan kellotettua ensimmäinen järjestys ajajille ja ensimmäinen varsinainen etappi ajetaan sitten perjantaina. Sivut
Go Suomi!
Tiistaina matka jatkui USAn puolelle. Lensimme Ottawasta ensin Chicagoon ja sieltä San Franciscoon, jossa alkoikin sitten tapahtua. Meillä ei ollut tiimikaverini kanssa vielä matkalippuja eteenpäin Boiseen, joten jouduimme menemään uudestaan Checkin-tiskille. Onneksi matkatavarat menivät suoraan perille, joten niiden kanssa ei tarvinnut taiteilla ensin pois laukkuhihnalta ja sieltä turvatarkastukseen jne. Näin kävi tullessamme viime viikolla ja melkein myöhästyimme jatkolennolta. No mutta, saimme liput ja tyytyväisinä menimme syömään odotellessamme lentoa. Portilla meille sitten ilmoitettiin ettemme mahdu koneeseen! Miten kiva! Sanoivat vain, että kone on ylibuukattu ja jos vapaaehtoisia lennolta poisjääviä ei ole, joudumme jäämään San Franciscoon yöksi. Sinänsä ihan ok, tulisipa sekin kylä nähtyä, mutta näin kisojen alla idea ei kuulostanut lainkaan hyvältä. Minuutti ennen koneen lähtöä saimme tietää, että kolme matkustajaa ei ole ilmestynyt paikalle, joten saimme heidän menettämänsä paikat. Olo oli kuin lottovoittajalla!
Koneessa vieressäni istui herrasmies Boisesta, joka hyvin perinteiseen jenkkiläiseen tyyliin oli varsin taitava smalltalkaaja. Hän oli kovin kiinnostunut mistä olemme ja mitä teemme. Hän oli käynyt Suomessa ja kertoi olleensa erittäin positiivisesti yllättynyt huomatessaan että ihmiset ovat hauskoja, auttavaisia ja iloisia. Hän oli ensin luullut, että olemme kuin venäläiset.... Hmmm... Ok. Lopuksi herra esitti kysymyksen: - Why do you call your country Suomi? What does it mean? And Why do we call it Finland? Tulipa tenkkapoo! Valitettavasti jouduin pahoittelemaan ja sanomaan etten kyllä osaa auttaa tuossa kysymyksessä. Tänään oli aivan pakko googlettaa: Suomi
Myöhään tiistai-iltana saavuimme Boisen lentokentälle jossa kisajärjestäjät olivat meitä jo vastassa. Kuljetus hotellille kesti vain n. 15 min, joten pääsimme hyvissä ajoin nukkumaan. Asumme sviitissä, jossa kuulemma oleskelivat myös miesammattilaiset viime viikolla. Meillä on todella hulppeat oltavat ja kyllähän sitä tällä tasolla jo odottaakin jotain muuta kuin savimajaa. Puitteet ovat ihan loistoluokkaa. Minkään ulkopuolisen tekijän ei pitäisi nyt haitata kisoja. -koputtaapuuta-
Saimme jo kolme sopimusta allekirjoitettaviksi. Vetäydytään pois kaikista velvollisuuksista ja vastuusta, ja turvataan omat oikeudet. That's America! Mutta näin ensimmäisen päivän jälkeen on tästä maasta ja kisojen järjestäjistä oikein hyvä maku suussa.
Tänään sitten alkaa Exergytour. Illalla klo 18:30 starttaa ensimmäinen 3km:n prologiin. Siitä saadaan kellotettua ensimmäinen järjestys ajajille ja ensimmäinen varsinainen etappi ajetaan sitten perjantaina. Sivut
Go Suomi!
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Gatineu, Ottawa
Ensimmäinen päivä: -7 tunnin aikaerossa Suomesta, -12 Kiinasta. Voin sanoa, että painoi silmäluomia jokseenkin paljon. Kävimme pyörillä tutustumassa lauantain aika-ajon reittiin; luvassa pari tiukkaa mäkeä, muuten ihan tasaista. Erot tullaan tekemään mäissä, mutta kyllä pitää olla tasaisellekin potkua jotta jaksaa isoilla tuumilla sotkea. Haastavaa.
Lauantaina sitten polkaistiin 18 km aika-ajo. Starttilista oli aika mahtava; mukana Jenkkien ja Canadan parhaimmisto, olympiavoittajia ja maailmanmestareita. Kuumaa! Lähdettiin neljässä eri ryhmässä, joista ensimmäinen starttasi klo 9:00 ja viimeinen klo 13:00. Olin tokavikassa ryhmässä Ja lähdin matkaan puoliltapäivin. Sain tehtyä verryttelyt oikein hyvin ja olin tyytyväinen siihen että sää helli auringolla ja +30 asteella.
Tasaisella minulla oli vaikeuksia kiihdyttää vauhtia, mutta mäet meni oikein hyvin. Myös teknisesti hyvin ajettu, mutta en oikein ollut tyytyväinen aikaani 26 min ja osia. Lähdin hakemaan ainakin minuutin kovempaa aikaa, johon treenien mukaan pitäisi olla hyvät mahikset. Noh, urheilua parhaimmillaan. Olin lopputuloksissa 18. ja erittäin tyytyväinen. Hain sijoitusta 20. parhaan joukkoon. Jäin Pekingin olympialaisten kultamitalistista vain 18 sek. Nyt ollaan jo lähellä kärkeä.
Kisojen kotisivut
Milano-New York-Ottawa
Aamu alkoi Milanossa hyvällä aamupalalla hotellissa. En pidä ollenkaan kiireisistä aamuista, siksi herään mieluummin hyvissä ajoin, jotta saan valmistella kaiken rauhassa. Hiljalleen lähdin 5 km päähän kentälle, aikaa oli todella hyvin eikä minun tarvinnut jonottaa check-in tiskille. Kun vihdoin sain liput Kanadaan käteeni aloin jo uskoa, että tässähän tosiaan päästään matkaan! Wau! Muusta tiimistä ei ollut kuulunut pihaustakaan, tunnetusti italialaiset jättävät asiat viimetinkaan. Tunti ennen koneen nousua soi puhelin ensimmäisen kerran -tiimi oli saapunut kentälle.
Vielä aamulla niistin viimeisiä oireita siitepölyallergiasta pois. Aivan mahdoton allergiakevät tänä vuonna Suomessa! Sinänsä todella hyvä juttu, että sain olla tämän kuukauden poissa siitepölystä. Kaikella on hyvät ja huonot puolensa, niinhän se menee.
Matka New Yorkiin oli puuduttavaksi pitkä, 9 tuntia. Nyt kyllä saisi riittää tämä koneessa istuminen! Sain onneksi nukuttua koneessa, joten olo oli ihan ok kun päästiin New Yorkiin. Ja WAU! Lentokentän ikkunoista näkyi New Yorkin pilvenpiirtäjät!! Mahtavaa! Kaikkien turvatarkastusten ja haastattelujen yms. jälkeen ehdittiin nipin napin jatkolennolle Ottawaan ja koneesta avautui huimat näkymät: vapauden patsas, koko poskettoman iso New York kaikkine pilvenpiirtäjineen, kaikki kaupungin talot ja korttelit -viivasuorassa linjassa. Upea näky! Mä haluan nähdä sen kaupungin uudestaan ja paremmalla ajalla.
Lento Ottawaan kesti vaivaiset 1,5 tuntia. Meitä oltiin vastassa järjestäjien taholta ja hotelliin päästiin alle puolessa tunnissa. Lähdettiin vielä iltamyöhäisellä etsimään ravintolaa ja ihan kiva pikku kapakka löydettiinkin. Sitten unta kuulaan ja odottamaan seuraavaa päivää.
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Helsinki-Milano
Tästä alkaa tiukka kaksiviikkoinen. Edessä on viimeiset mahdollisuudet kerätä pisteitä olympialaisia varten. Toukokuun lopussa pistetilit sulkeutuvat ja kaikki mahdollinen on sitten tehty. On loppukirin aika.
Kevät oli edennyt Suomessa viikon aikana todella pitkälle. Ehdinpä hengähtää päivän kotona Kiinan matkan jälkeen ennen kuin taas piti pakata laukku ja lähteä. Kiire on ollut viimeisen 8 kuukauden avainsana ja nyt ollaan kiireen huipussa. Jaksaa, jaksaa!
Täällä siis ollaan, Italiassa Milanon lentokenttähotellissa, odottamassa aamua ja lentoa Kanadaan. Muu tiimi tulee aamulla kentälle ja ensimmäinen lento vie meidät Newarkiin. Kiinan tavoin tästäkin reissusta tulee todella mielenkiintoinen, sillä en ole ikinä käynyt Kanadassa, saati Yhdysvalloissa, johon siirrymme sitten kisailemaan ensi viikolla. Avoimin mielin matkassa ja koska olen aivan älyttömästi halunnut päästä käymään Jenkeissä, odotan matkalta aika paljon uusia elämyksiä. Ja tietenkin UCI- pisteitä.
Kevät oli edennyt Suomessa viikon aikana todella pitkälle. Ehdinpä hengähtää päivän kotona Kiinan matkan jälkeen ennen kuin taas piti pakata laukku ja lähteä. Kiire on ollut viimeisen 8 kuukauden avainsana ja nyt ollaan kiireen huipussa. Jaksaa, jaksaa!
Täällä siis ollaan, Italiassa Milanon lentokenttähotellissa, odottamassa aamua ja lentoa Kanadaan. Muu tiimi tulee aamulla kentälle ja ensimmäinen lento vie meidät Newarkiin. Kiinan tavoin tästäkin reissusta tulee todella mielenkiintoinen, sillä en ole ikinä käynyt Kanadassa, saati Yhdysvalloissa, johon siirrymme sitten kisailemaan ensi viikolla. Avoimin mielin matkassa ja koska olen aivan älyttömästi halunnut päästä käymään Jenkeissä, odotan matkalta aika paljon uusia elämyksiä. Ja tietenkin UCI- pisteitä.
tiistai 15. toukokuuta 2012
Kiina
Kiina
Matkustaminen on kyllä aina yhtä rankkaa puuhaa. Pelkät Euroopan sisäiset lennot syövät voimia, ja niistä palautuminen kestää aikansa. Maanantaiaamuna minulla oli lento Lontooseen, josta jatkoin tiimiin mukana Shanghaihin. Lento Heathrown kentälle kesti 3 tuntia, odottelu kentällä 5 tuntia ja Kiinan lento 12 tuntia. Hullun hommaa, sanon minä.
En voi kyllä väittää, että koneessa saisi nukuttua. Pienillä penkeillä ei saa itseänsä suoraksi ja koko kroppaa kolottaa paikallaan nököttäminen. Jotain pientä tirsaa yritin lennolla ottaa, mutta kyllä olo oli jumissa koko matkan ajan. Mielessäni näin ne business-luokan tuolit, jotka saa makuuasentoon... Voi hitsi! Tulipahan katsottua kuitenkin hyvä leffa - Mission Impossible Ghost Protocol- jossa siis Suomen oma poika Samuli Edelmann. Paluulennolle suunnitellin katsovani Black Swanin ja Jerry Maguiren. Jos ei muuten ehdi leffateatteriin, niin on käytettävä tällaiset hetket hyväkseen!
Kentällä meitä oli vastassa järjestäjien taholta 7 henkeä ja saimme ihanan kukkakimpun heiltä! Aikamoista huomaavaisuutta! Kentältä meidät kyyditettiin bussilla parin tunnin ajomatkan. Mitään havaintoa ei ole siitä minne mentiin, sillä koko tiimi nukkui koko bussimatkan ajan. :D Aikaero teki myös omat oikkunsa ja olo oli ensimmäisenä päivänä ihan pyörryksissä koko porukalla -kyllä sänky tuntui hyvälle ensimmäisenä päivänä! Silmiä ei tarvinnut edes laittaa kiinni, kun huomasi jo nukkuneensa tunnin päikkärit.
Ollaan siis Chongming Island -nimisessä paikassa. Kyseessä on tosiaan saari, Kiinan kolmanneksi suurin saari, jonne pääsee Shanghaista Yangtze-joen alitse menevää tunnelia pitkin ja sen jälkeen Changxing- saarelta lähtevän pitkän sillan yli. Saari on korkeudeltaan 90% 3,21 - 4.20 metriä merenpinnan yläpuolella. Näin mäkiajajan kauhuksi yhtään mäkeä ei ole saarella! Ollaan pohjoisosassa subtrooppista vyöhykettä ja keskilämpötila vuoden aikana on yli 15 astetta. Kiinan matkaan lähdin erittäin avoimin mielin, sillä en ole koskaan kyseisessä maassa käynyt. Kaikki oli uutta. Ihanan jännittynyt olo oli matkaan lähtiessäni. Täytyy myöntää, että ennakkoluulojakin oli, mutta ensimmäisen päivän aikana kovin kuori pehmeni hieman. Hotelli oli todella hieno ja vaikka en Suomessa kiinalaisesta ruoasta pidä, täällä ruokakin oli yllätyksekseni hyvää. Tietenkin, paljon riisiä löytyy ruokalistalta. Ensivaikutelma Kiinasta oli siis hyvä.
Keskiviikkona alkoi etappiajo, 75 km. Osallistujia oli satakunta ja lämpö (+28) helli meitä ajajia. Koska rata oli profiililtaan tasaista, ei itselläni ollut juurikaan henkilökohtaisia tavoitteita. Isommat tiimithän koko ajoa pyörittivät ja itselläni ainakin painoi vielä lentäminen jaloissa. Tulin maaliin pääjoukon mukana, juuri ja juuri loppusuoran kasan vältettyäni ja olin 51. Loppupäivän saimme levätä ja ohjelmaan kuului skypettelyä kotiin. Outoa katsoa kuinka muksut syö aamupalaa kun itse on jo kisaillut ja lounaankin syönyt. :) Aikaero on hassu juttu. Skype sentään toimii Kiinassa, valitettavasti Twitter, Facebook, Blogger yms. eivät, joten sosiaalinen media sai pakollisen käyttötauon. Kyllä se on ihanaa, että Suomessa meillä on vapaammat kädet päättää omista asioistamme!
Seuraavalle päivälle toivoin kropan olevan jo yhteistyöhaluisempi. Luvassa oli 120km, tosin edelleen tasaista maastoa. Suurin huolenaihe oli pysyä pystyssä, sillä mukana oli aikamoisia huojujia. Muutamaan irtiottoyritykseen lähdin mukaan ja yhdessä ehdin jo luulla, että päästiin karkuun. Joukossa oli kaikki isot tiimit ja olin todella yllättynyt että vetohaluja ei löytynyt keltään. No ylöshän siinä tultiin. Homma jäi sitten loppukiriin, ja niin kuin edellisenä päivänä, kasa tuli nytkin muutama sata metriä ennen maalia. Siihen jäin sitten ihmettelemään ja harmitti niin pirusti, olin nimittäin todella hyvällä paikalla ja varma, että pääsen 20 joukkoon. Ei voi mitään. Mutta pääasia, että tiimikaveri ja kämppäkaveri Flavia on 15 joukossa kokonaistuloksissa. Tämän parempaa treeniä ei voisi saada, mutta en malta odottaa seuraavalla viikolla alkavaa Kanada-USA -kisasarjaa. Mä kaipaan jo mäkiä!
Tour of Chongming Island -ajon viimeinen etappi ajettiin 7km pituisella kaupunkiradalla. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että tiimin tärkein tehtävä oli pitää Flavia 20 parhaan joukossa. Ja me onnistuttiin siinä. Joskus on tehtävä töitä muille tiimiläisille, sitä varten olemme tiimi. Tällä kertaa rata suosi muita ajajia paremmin kuin itseäni. Perjantain etapilla olin 41. ja yhteistuloksissa 46. Ihan jees. Perjantai-iltana yritimme löytää Shanghain keskustan pientä shoppailuretkeä varten. Mutta, kävikin niin että Shanghai osoittautuikin pikkasen Milanoa suuremmaksi, joten jäi näkemättä. Näimme kuitenkin hahmon lasitornista ja eksyessämme törmäsimme aika karuun näkymään köyhistä ja heidän asumuksistaan. Rikkaat ja köyhät sekaisin: toisella puolella katua pestään pyykit kadulla, toisella puolella ylijäänyttä ruokaa heitetään roskiin -mikä maailma! Yksi asia osui näin äitinä silmään: toisin kuin Suomessa, taaperoilla ei ole täällä vaippoja, vaan halkio housuissa. Muksut tekevät tarpeensa sitten minne sattuu kun hätä tulee! Hygieenista?!
Lauantaina oli vapaapäivä ja aika kerätä voimia sunnuntain maailman cupin kilpailua varten. Perjantaina ajoimme kisareitin läpi, siltaa lukuunottamatta kovin tasaiselta taas vaikutti.... Kovasti toivottiin ettei sunnuntaiksi povattu sade kuitenkaan tulisi.
Niinhän siinä sitten kävi, että sunnuntain mc -kisa ajettiin sateessa. Noin puoli tuntia lähdön jälkeen alkoi satamaan vettä ja vasta 10 km ennen maalia saatiin ajaa kuivalla tiellä. Kaikki tiimit ottivat varman päälle, eikä kukaan riskeerannut sateessa. Keskinopeus oli kyllä todella hidas ja ratkaisu jäi sitten loppukiriin. Urani hitain maailman cup. Mutta, kaikki totesivat että Kiinasta täytyy selvitä ehjänä koneeseen kohti seuraavia kisoja. Olin pääporukan mukana maalissa ja sijoitus 61. Aika mäntti kisa sinänsä, että rata oli liian helppo. Jos mukana olisi ollut mäkiä, olisi erojakin tullut.
No, Kiinan kisaviikko on nyt takana ja on aika suunnata kohti uutta viikkoa. Tätä kirjoittaessani istun lentokoneessa jossain Siperian yläpuolella matkalla kohti Lontoota yrittäen taas sopeutua faktaan että kello on tällä hetkellä vähemmän kuin se oli koneen lähtiessä. Outoa, eikös?! Miten ihanaa päästä kotiin! Eilen oli äitienpäivä ja oli aika haikeata olla pois lasten luota.... Saan muksut syliin tänään kun ovat minua vastassa kentällä. En malta odottaa! Ehdin kuitenkin olla kotona vain pari päivää ennen kuin lähden taas reissuun. Torstaina lähtee kone kohti Kanadaa ja odotettavissa parin viikon matka, jonka aikana ollaan viikko myös Jenkeissä. Jälleen katsastamaan uusia maita ja maanosia! Aika huikea kuukausi! Sitten ollaankin jo kesäkuun korvalla ja on aika hengähtää hetki. Seuraavina viikkoina yritän päivittää blogia useammin.
Kentällä meitä oli vastassa järjestäjien taholta 7 henkeä ja saimme ihanan kukkakimpun heiltä! Aikamoista huomaavaisuutta! Kentältä meidät kyyditettiin bussilla parin tunnin ajomatkan. Mitään havaintoa ei ole siitä minne mentiin, sillä koko tiimi nukkui koko bussimatkan ajan. :D Aikaero teki myös omat oikkunsa ja olo oli ensimmäisenä päivänä ihan pyörryksissä koko porukalla -kyllä sänky tuntui hyvälle ensimmäisenä päivänä! Silmiä ei tarvinnut edes laittaa kiinni, kun huomasi jo nukkuneensa tunnin päikkärit.
Ollaan siis Chongming Island -nimisessä paikassa. Kyseessä on tosiaan saari, Kiinan kolmanneksi suurin saari, jonne pääsee Shanghaista Yangtze-joen alitse menevää tunnelia pitkin ja sen jälkeen Changxing- saarelta lähtevän pitkän sillan yli. Saari on korkeudeltaan 90% 3,21 - 4.20 metriä merenpinnan yläpuolella. Näin mäkiajajan kauhuksi yhtään mäkeä ei ole saarella! Ollaan pohjoisosassa subtrooppista vyöhykettä ja keskilämpötila vuoden aikana on yli 15 astetta. Kiinan matkaan lähdin erittäin avoimin mielin, sillä en ole koskaan kyseisessä maassa käynyt. Kaikki oli uutta. Ihanan jännittynyt olo oli matkaan lähtiessäni. Täytyy myöntää, että ennakkoluulojakin oli, mutta ensimmäisen päivän aikana kovin kuori pehmeni hieman. Hotelli oli todella hieno ja vaikka en Suomessa kiinalaisesta ruoasta pidä, täällä ruokakin oli yllätyksekseni hyvää. Tietenkin, paljon riisiä löytyy ruokalistalta. Ensivaikutelma Kiinasta oli siis hyvä.
 |
| Löydettiin lenkillä upea temppeli. |
Keskiviikkona alkoi etappiajo, 75 km. Osallistujia oli satakunta ja lämpö (+28) helli meitä ajajia. Koska rata oli profiililtaan tasaista, ei itselläni ollut juurikaan henkilökohtaisia tavoitteita. Isommat tiimithän koko ajoa pyörittivät ja itselläni ainakin painoi vielä lentäminen jaloissa. Tulin maaliin pääjoukon mukana, juuri ja juuri loppusuoran kasan vältettyäni ja olin 51. Loppupäivän saimme levätä ja ohjelmaan kuului skypettelyä kotiin. Outoa katsoa kuinka muksut syö aamupalaa kun itse on jo kisaillut ja lounaankin syönyt. :) Aikaero on hassu juttu. Skype sentään toimii Kiinassa, valitettavasti Twitter, Facebook, Blogger yms. eivät, joten sosiaalinen media sai pakollisen käyttötauon. Kyllä se on ihanaa, että Suomessa meillä on vapaammat kädet päättää omista asioistamme!
Seuraavalle päivälle toivoin kropan olevan jo yhteistyöhaluisempi. Luvassa oli 120km, tosin edelleen tasaista maastoa. Suurin huolenaihe oli pysyä pystyssä, sillä mukana oli aikamoisia huojujia. Muutamaan irtiottoyritykseen lähdin mukaan ja yhdessä ehdin jo luulla, että päästiin karkuun. Joukossa oli kaikki isot tiimit ja olin todella yllättynyt että vetohaluja ei löytynyt keltään. No ylöshän siinä tultiin. Homma jäi sitten loppukiriin, ja niin kuin edellisenä päivänä, kasa tuli nytkin muutama sata metriä ennen maalia. Siihen jäin sitten ihmettelemään ja harmitti niin pirusti, olin nimittäin todella hyvällä paikalla ja varma, että pääsen 20 joukkoon. Ei voi mitään. Mutta pääasia, että tiimikaveri ja kämppäkaveri Flavia on 15 joukossa kokonaistuloksissa. Tämän parempaa treeniä ei voisi saada, mutta en malta odottaa seuraavalla viikolla alkavaa Kanada-USA -kisasarjaa. Mä kaipaan jo mäkiä!
Tour of Chongming Island -ajon viimeinen etappi ajettiin 7km pituisella kaupunkiradalla. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että tiimin tärkein tehtävä oli pitää Flavia 20 parhaan joukossa. Ja me onnistuttiin siinä. Joskus on tehtävä töitä muille tiimiläisille, sitä varten olemme tiimi. Tällä kertaa rata suosi muita ajajia paremmin kuin itseäni. Perjantain etapilla olin 41. ja yhteistuloksissa 46. Ihan jees. Perjantai-iltana yritimme löytää Shanghain keskustan pientä shoppailuretkeä varten. Mutta, kävikin niin että Shanghai osoittautuikin pikkasen Milanoa suuremmaksi, joten jäi näkemättä. Näimme kuitenkin hahmon lasitornista ja eksyessämme törmäsimme aika karuun näkymään köyhistä ja heidän asumuksistaan. Rikkaat ja köyhät sekaisin: toisella puolella katua pestään pyykit kadulla, toisella puolella ylijäänyttä ruokaa heitetään roskiin -mikä maailma! Yksi asia osui näin äitinä silmään: toisin kuin Suomessa, taaperoilla ei ole täällä vaippoja, vaan halkio housuissa. Muksut tekevät tarpeensa sitten minne sattuu kun hätä tulee! Hygieenista?!
Lauantaina oli vapaapäivä ja aika kerätä voimia sunnuntain maailman cupin kilpailua varten. Perjantaina ajoimme kisareitin läpi, siltaa lukuunottamatta kovin tasaiselta taas vaikutti.... Kovasti toivottiin ettei sunnuntaiksi povattu sade kuitenkaan tulisi.
Niinhän siinä sitten kävi, että sunnuntain mc -kisa ajettiin sateessa. Noin puoli tuntia lähdön jälkeen alkoi satamaan vettä ja vasta 10 km ennen maalia saatiin ajaa kuivalla tiellä. Kaikki tiimit ottivat varman päälle, eikä kukaan riskeerannut sateessa. Keskinopeus oli kyllä todella hidas ja ratkaisu jäi sitten loppukiriin. Urani hitain maailman cup. Mutta, kaikki totesivat että Kiinasta täytyy selvitä ehjänä koneeseen kohti seuraavia kisoja. Olin pääporukan mukana maalissa ja sijoitus 61. Aika mäntti kisa sinänsä, että rata oli liian helppo. Jos mukana olisi ollut mäkiä, olisi erojakin tullut.
 |
| Lähtöalueen "kannustusarmeija" |
No, Kiinan kisaviikko on nyt takana ja on aika suunnata kohti uutta viikkoa. Tätä kirjoittaessani istun lentokoneessa jossain Siperian yläpuolella matkalla kohti Lontoota yrittäen taas sopeutua faktaan että kello on tällä hetkellä vähemmän kuin se oli koneen lähtiessä. Outoa, eikös?! Miten ihanaa päästä kotiin! Eilen oli äitienpäivä ja oli aika haikeata olla pois lasten luota.... Saan muksut syliin tänään kun ovat minua vastassa kentällä. En malta odottaa! Ehdin kuitenkin olla kotona vain pari päivää ennen kuin lähden taas reissuun. Torstaina lähtee kone kohti Kanadaa ja odotettavissa parin viikon matka, jonka aikana ollaan viikko myös Jenkeissä. Jälleen katsastamaan uusia maita ja maanosia! Aika huikea kuukausi! Sitten ollaankin jo kesäkuun korvalla ja on aika hengähtää hetki. Seuraavina viikkoina yritän päivittää blogia useammin.
 | |
| Kiinalainen cappuccino... |
torstai 3. toukokuuta 2012
Yhteistyö
Tänään minulla on ilo ilmoittaa yhteistyöstäni Giro d' Espoon kanssa!! Toimin ns. kisojen kasvona ja olen osaltani mukana kilpailun kehityksessä ensi vuoden osalta. Giro on jo nyt heti ensimmäisenä vuotenaan kerännyt huiman osallistujamäärän ja voittajalle on luvassa palkinnoksi huikeat 1000€! En itse valitettavasti pääse tänä vuonna osallistumaan kilpailuun, sillä Kanadan ja USAn reissu ajoittuu harmillisesti samalle ajankohdalle. Muutama valmennettani tosin lähtee ajamaan Espoon Giron. Kisareitti on aivan loistava ja kulkee minulle tuttuja treenipolkuja ja kotiseutuani pitkin. Suosittelen! Matkakin on näppärät 130km.
Yhteistyöstä on tulossa pian lisää infoa....
Ensi kautta silmällä pitäen: aloitan syksyllä Let´s Go Centerin pyöräklinikan valmennusryhmän. Talven aikana tehdään eri treenimuotoja ja tosiaan valmentaudutaan vuoden 2013 Giro d' Espooseen. Paketista tulee kattava testeineen ja harjoitusohjelmineen sekä valmennustapaamisineen. Kiinnostuneet saavat lisätietoa minulta.
Maanantaina minua odottaa pitkä lento, kohteena Shanghai. Ajan Kiinassa etappiajon keskiviikosta perjantaihin ja sunnuntaina kisataan maailmancupin osakilpailu.
Yhteistyöstä on tulossa pian lisää infoa....
Ensi kautta silmällä pitäen: aloitan syksyllä Let´s Go Centerin pyöräklinikan valmennusryhmän. Talven aikana tehdään eri treenimuotoja ja tosiaan valmentaudutaan vuoden 2013 Giro d' Espooseen. Paketista tulee kattava testeineen ja harjoitusohjelmineen sekä valmennustapaamisineen. Kiinnostuneet saavat lisätietoa minulta.
Maanantaina minua odottaa pitkä lento, kohteena Shanghai. Ajan Kiinassa etappiajon keskiviikosta perjantaihin ja sunnuntaina kisataan maailmancupin osakilpailu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)