Tilannehan kääntyi nyt sitten ihan ylös alaisin kisojen suhteen. Perjantaiksi oli varattuna lennot Geneveen, josta oli tarkoitus jatkaa matkaa kymmeneksi päiväksi Ranskan puolelle Trofee d'Or-etappiajoihin ja maailmancupin kisaan. Keskiviikkona olo meni ihan heikoksi ja sain kamalan pääsäryn. Torstaina olo tuli vielä huonommaksi ja lääkärinkäynnin jälkeen ei ollut vaihtoehtoa kuin unohtaa lauantaina alkavat kisat.

Nyt olen siis jo useamman päivän maannut sängyssä kuumeessa ja vain katsonut sivusta kuinka Suomen kesä näyttää parasta puoltaan ja hellittelee maatamme lämmöllä. Todella harmi, etten pääse itse pyörälle, mutta nämä pöpöt pitää sairastaa kunnolla pois ettei tule jälkitauteja tai muuta huonoa. Ei malttaisi kyllä millään, on aikamoista kidutusta tämän sorttiselle säätäjälle ihan vain olla tällaisilla ilmoilla. Mutta en lähde hölmöilemään! Järki voittaa (ihme ja kumma)!
Toisaalta Ranskan kisoja sivusta seuranneena ei käy juurikaan kateeksi kun tytöt joutuvat kisaamaan sateessa. Kasoja ja muuta kurjaa on jo ehtinyt sattumaan. En edes halua miettiä miten olisin tässä kunnossa selvinnyt ajoista... Tiimilläni on kuitenkin mennyt tosi hyvin: Scando(lara) ensimmäisen etapin neljäs ja Anto (Antoshina) aika-ajon toinen ja Marta neljäs toisen päivän iltapäivän etapilla ja tänään Scando neljäs, Anto viides. Jeh!

Tällä viikolla mulla on siis kalenterissa tosiaan harvinaisen tyhjä viikko, koska tarkoitus oli siis alunperin olla Ranskassa. Kunhan nyt vaan tästä pääsen takaisin harjoittelun makuun, on hyvin aikaa treenata. Muuten käytän ajan vahvasti lasteni kanssa puuhailuun. Tänään tyttäreni aloittaa jo syksyn liikuntaharrastuksensa! Yksi suurista henkilökohtaisista arjen sankarittaren tavoitteista tälle viikolle on saada koneelta kuvat paperisiksi ja albumeihin ja kehyksiin.

Fiilistelyä Mallorcan reissulta.

 

Elokuun leiri on vietetty ja ollaan matkalla Suomeen. Ihan mahtava reissu kaikin puolin! Lämpöä jäi kova ikävä, mutta muutaman viikon päästä palaan samoihin maisemiin, kun viimeiset valmistelut MM-kisoihin käynnistyy.

Mitä alkusyksyllä on luvassa?

Ensi viikolla tehdään työasioita, luvassa mm pari kuvausta kahteen talvella ulos tulevaan TV-ohjelmaan.

Työn alla myös lopulliset viimeistelyt lokakuussa järjestämiäni pyörämatkoja varten. Lokakuussa tehdään siis ohjattu pyörämatka Mallorcalle. Valittavana viikon tai kahden reissu. Annan mielelläni aiheesta lisäinfoa!

Ensi viikon lopussa alkaa viisipäiväinen etappiajo Tropheo d'Or Ranskassa 24.-28.8 ja maailman cupin osakilpailu 31.8. Tämän kisareissun jälkeen aletaan sitten hiomaan kuntoa Firenzen aika-ajoa ja tietysti myös maantietä varten.

Treenileiriä on takana reilu viikko. Sää on ollut mitä mahtavin: joka päivä kolmenkymmenen asteen paremmalla puolella. Muutama "viileämpi" alle 30-asteen päiväkin mukana, mutta aurinkoa on piisannut. Kesä on niin mun juttu! Treenit olen pyrkinyt ajoittamaan aikaiseen aamuun puolen päivän kuumuutta vältellen, mutta mitä muistelen viime vuotta, on kuumuus nyt ollut siedettävämpää. Todennäköisesti tämä johtuu siitä, että Girossa sain jo maistella paahtohelteitä ja kroppa osaa jo toimia äärimmäisessä kuumuudessa.

Kaikki treenit ei kuitenkaan ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja olen joutunut karsimaan ohjelmasta muutaman tehotreenin. Ensi viikon lääkärintarkastus valaisee varmasti jotain. Viime aikoina on joutunut pitämään aistit harvinaisen avoinna oman vireystilan osalta. Olen ihan kylmästi jarruttanut vauhtia kun on alkanut tuntumaan siltä, että nyt ei jaksa. Treenaaminen on taitolaji: missä menee se sopiva raja? Yleensä on helpompi vetää yli kuin uskaltaa himmata.

Tokihan mun on ollut pakko käydä moikkaamassa suosikkimäkeäni Curaa. Yllättävän monta pyöräilijää tuli vastaan mäessä viime viikolla. Tänään vetäisin siellä tiukan mäkivetotreenin. Hapokasta oli, mutta parin vedon jälkeen alkoi kummasti kulkemaan... Menihän se oma ennätys rikki, vaikka tytär olikin sitä mieltä, että voisin kävellä kun en näköjään jaksa... Totuus tulee lapsen suusta? No siitä olikin sitten sopiva tunnelma jalkautua ja mennä luostariin kahville.

Mutta ei urheilijan elämä ole pelkkää treenaamista. Itse en ainakaan pystyisi elämään pelkälle urheilulle, täytyy olla muutakin ajateltavaa ja tekemistä. Joskus nuorempana elin pelkälle urheilulle ja siinä ei kyllä ollut mitään järkeä. Varmaan senkin takia jossain vaiheessa riitti ja lopetin kilpailemisen kokonaan ja vaihdoin alaa: aloin harrastamaan aikaisemmin jättämääni musiikkia, kouluttauduin ja menin töihin. Nyt teen kaikkia näitä sopivasti. Suosittelen kyllä kaikille nuorille urheilijalupauksille paljon muuta tekemistä, koulua ja työtä. Se ei missään nimessä tarkoita, etteikö ottaisi urheilua tosissaan tai satsaisi täysiä. Muu puuha on henkireikä ja myöskin takaportti sille, jos urheilussa ei pääsekään niin pitkälle kuin oli tavoite. Tällä reissulla on uitu ja retkeilty, nautittu herkuista ja kesästä. Kun mieli on virkeä, kroppakin toimii paremmin.

Aiheeseen liittyen Ylen sivuilla on osuvasti Tero Pitkämäen haastattelu, jossa käytiin samoja ajatuksia läpi.

Polttelevat ajatukset maitohapoista, seuraavista treeneistä ja kisoista unohtuu pienten lasten äitinä. Sitä touhua riittää kyllä. Meidän perheessä äiti lähtee aamulla aikaisin lenkille ja muksut touhuavat aamupäivän isänsä kanssa. Puoliltapäivin mamma on jo takaisin ja sitten alkaa puuhastelu ja lomailu yhdessä. Treenaamaan pääseminen on erikoisetu, josta otan kaiken ilon irti. 

Kuumuudessa ajovaatteiden valitseminen on aika haastavaa. Ainakin siltä osin, että lopputulos on yleensä vähemmän ammattilaisen näköinen. Hihaton paita, puntit kääritty ylös ja valkoiseksi rasvattu iho. Italiassa on vitsinä tarkistaa hihojen rusketusrajoista paljonko on treenattu. Mitä tiukempi raja, sitä enemmän on vietetty pyörän päällä... Multa saa näitä rajoja nyt hakea ylempää kuin olkavarresta, mutta siteeraan tallikaveriani Martaa: Jos urheilijan elämä on pelkkää urheilua, urheilussa ei ole mitään mieltä.

No sitten takaisin tavoitteisiin. Ei ole mikään yllätys eikä salaisuus että tavoitteenani on Rion olympialaiset 2016. Sinne treenataan suunnitelmallisesti ja pisteiden keruu alkaa 2015. Nyt jokainen teistä voi jo 15 euron panoksella jeesata valmistautumistani. Kiririnki tarjoaa penkkiurheilijoille kannustusväylän. Kiitän jo etukäteen kaikkia tukijoitani!

Lisää vauhdikkaita tunnelmia voi lukea Hevoskuurin nettisivuilta. Kannattaa rekisteröityä tilaajaksi sivuille! Sivuilla on paljon hyödyllistä ja mukavaa luettavaa mm ravinnosta.

Kesä on jo vierähtänyt elokuun puolelle. Pitkällä ollaan siis jo kilpailukalenterinkin osalta: kauden viimeisiä kisoja aletaan hiljalleen kahlaamaan. Tällä hetkellä olen treenijaksolla ja kisailen seuraavan kerran vasta elokuun loppupuolella. Alunperin suunnitelmiin kuulunut Route de France jäi ajamatta sattumien summan kautta: Thüringenin sairastelu kesti viikon ja palautumiseen oli annettava aikaa. Lisäksi tyttäreni syntymäpäiväjuhlat ajoittuu tälle ajankohdalle. Niistä en jää pois mistään hinnasta.

Käytännössä treenit valmistavat nyt syyskuun lopun MM-kilpailuihin, tämän kauden päätavoitteeseen. Hieman ketuttaa tuo Saksassa iskenyt vatsatauti ja sen päälle tullut flunssa. Todella vienyt aikaa toipua, pääosin siksi, koska jouduin kilpailemaan ollessani sairaana. Se ei ole fiksua, mutta tällä kertaa en saanut päättää asiasta ja sain keskeyttää kisan vasta viimeisinä päivinä. Muutaman kerran olen urani aikana tehnyt sen virheen, että olen treenannut sairaana tai aloittanut kovaa treenaamisen liian nopeasti sairastelun jälkeen. Siitä seurauksena ylirasitustila, jota ei kukaan liikkuja toivo. Nyt olen viikon aikana pakottanut itseni lepäämään ja nyt parin tiukemman treenipäivän jälkeen uskon, että olen valmis treenaamaan täysiä. Ylikunto iskee yleensä salakavalasti ja eipä sitä aina tunnista. Oman kropan tunteminen ja hyvä palautumisen seuranta on tärkeää. Itse käytän apuna kehon nestetasapainon ja leposykkeiden mittausta ja seurantaa.

Useampi viikko on vierähtänyt myös videokameran ja äänitysstudion äärellä. Eilen saatiin homma viimein purkkiin ja lopputulos aukeaa ihan tuota pikaa... Tästä lisää myöhemmin eli päivitetään pian.

Mutta nyt siis menossa treenijakso ja huomenna alkaa treenileiri. Sitä on odotettu! Nyt istun koneessa matkalla etelään kuumuuteen. Wattimittareiden lisäksi matkalaukussa on simmarit ja räpylät ja matkaseurana muksut ja mies eli eihän nyt sentään pelkkää urheilijan askeettista elämää.

Päivittelen reissusta vähän treenitunnelmia. Reilu 50 päivää MM-kisoihin...