Ei ollut Espanjan kämpässä nettiyhteyttä... Yhdellä lauseella kuvaten; matkasta muodostui todellinen taistelutanner. Kaksi ensimmäistä viikkoa olin aivan älyttömän sitkeässä ja voimat nollaan vetäneessä flunssassa. Kotioloissa en olisi ikinä harjoitellut kipeänä, mutta nyt aika oli rajattu ja tulosta piti saada. Kyllähän liikunta flunssassakin onnistuu, mutta kun pitäisi saada huippuaika ja kamppailla sekunnin kymmenyksiä vastaan, ei siitä sairaana tule yhtään mitään. Vasta viimeisellä viikolla sain koottua itseni jonkinmoiseen terään ja pääsin velolla ajassa jo lähelle tavoitetta. Varsinainen työvoitto!
Matkalla on kyllä tosi kurjaa sairastaa! Sitä vaan toivoo, että saisi rauhassa toipua himassa omassa rauhassa. Ilman flunssaa reissu oli kyllä todella upea; +30 asteen helle oli optimaalinen treenaukseen ja sisävelo yksityiskäytössä loi maksimiolosuhteet arvokisoihin valmistautumiseen. Näinhän sen pitää mennä. Kaikinpuolin ammattimainen ote koko leirin ajan. Samoilla linjoilla näytti olevan myös Espanjan ja Saksan maajoukkueet, jotka leireilivät samoilla kulmilla. Sisulla mentiin ja kolmiviikkoinen treenijakso päättyi siis lopulta hyvin. Kotiin päästyäni nukuin seuraavan päivän lähes kokonaan; fyysinen ja henkinen ponnistelu otti veronsa. Rohdot on nielty ja nyt pitäisi jo pystyä hengittämään ilman rohinaa.. :D
Ensi viikolla matkustan Hollantiin Apeldoorniin ratapyöräilyn EM-kisoihin. Tätä kisaa odotan todella innokkaana!! Kyseessä on ensimmäinen arvokisa moneen moneen vuoteen.... Mahtavaa olla kehässä taas! EM -kisojen jälkeen lähden taas leireilemään etelään, mikä näissä Suomen kylmenevissä päivissä tuntuu juurikin ainoalta oikealta vaihtoehdolta.
