Crema a Crema

Muutaman välipäivän jälkeen kisailtiin taas. Keskiviikkona ajettiin Italian Cremassa. Crema on n. 100km Milanosta itään. 25.4. on Italiassa kansallinen juhlapäivä, Festa della Liberazione, jonka mukaan tämänpäiväinen kisakin on nimetty: GP Liberazione. Kisa oli UCI:n ykköskategorian kilpailu ja se merkitsi sitä, että mukana oli taas sankoin joukoin maailman kärkiajajia. Kisan profiili oli kovin tasaista kaupunkirataa. 10 kilometrin lenkki kierrettäväksi 12 kertaa. Matkan varrella oli todella paha pyörätien levyinen osuus, jossa ensimmäisellä kierroksella sattui todella pahannäköinen kolari, jossa pari tyttöä lensi pää edellä vieressä kulkevaan puroon! Todella hurjaa! Jäin itse tämän suman taakse ja meni hetki ennenkuin sain taas ryhmän kiinni. Kaatumiset ja kolarit on kyllä tämän lajin ikävimpiä puolia.

Tiimimme tarkoitus oli saada edes yksi kuski johonkin irtiottoporukkaan. Se tarkoitti käytännössä sitä, että oli vastattava koko ajan irtiottoihin ja kokeilla tehdä niitä myös itse. Tallikaverini Svetlana onnistui pääsemään mukaan hyvään ryhmään, johon olin itsekin vähällä nousta vielä myöhemmin. Tämä 19 naisen ryhmä säilyi maaliin asti karussa ja saimme tallille sijoituksen, Svetlanan 15. sija. Itse tulin kivasti pääporukan mukana maaliin ja olin lopputuloksissa 47. Olen tosi tyytyväinen.

Nyt loikoillaan Milanon kentällä hotlassa ja odotellaan aamupäivän lentoa Helsinkiin. Ihana nähdä taas omaa perhettä ja pikkuisia murusiani, jotka kuulemma jo odottavat tuliaisia (!!!) Eli no panic, lentokentän tax free odottaa.... Ensi viikon lepään mieltä ja kehoa kotona Suomessa ennen toukokuun hurjaa rupeamaa. Edessä on melkoinen matkustuskuukausi; Kiina, Kanada ja USA.

Perjantaina minulla on edessä tärkeä palaveri. Eli: viikon loppupuolella kannattaa seurata sosiaalista mediaa tarkkana! Luvassa on lisätietoa isosta yhteistyöstä.

Toinen sija Ranskassa!

Tovi on taas vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Aika on mennyt treenileirillä ja arkea pyöritellessä. Treenileiriltä palattuani viime keskiviikkona, odotti kotona jo valmiiksi pakattu matkalaukku. Heti perjantaina edessä oli matka Italiaan. Piemonten alueella asustellaan pari päivää tässä kisojen välillä. Sunnuntaina herättiin aikaisin ja lähdettiin kisoihin Ranskaan. Kisat ajettiin Pelussin-kylässä, jota lähin suuri kaupunki on Lyon.

Ajomatka kämpiltä kesti pysähdyksineen nelisen tuntia. Kisarytmi on pidettävä yllä ja siksi kisoja on haettava välillä rajojen ulkopuolelta. Kyseessä ei ollut mikään suuren suuri kisa, mutta mukana oli kovia ranskalaisia kuskeja, mm. moninkertainen maailmanmestari, legendaarinen Jeannie Longo. Kisarata oli mäkinen, mutta ilma oli melkoisen viileä. Italian rajan ylitettäessämme satoi jopa lunta! Tiimimme aloitti kisan rohkeasti, repien porukkaa hajalle. Ratkaisun hetket tehtiin tokavikalla kierroksella kun tallikaverini Liettuan Svetlana Pauliukaite ampaisi irtioton vieden mukanaan yhden ranskalaisen. Näytti jo siltä, että tytöt ajetaan ylös - silloin päätin itse nykäistä irti ja sainkin pian karkulaiset kiinni. Saimme heti rakoa pääporukkaan, mutta ranskalainen yritti olla ovela ja taktikoi itsensä ulos vetovuoroista. No, sen tiesi että tämä lepäilijä tulee yrittämään irtiottoa ja niinhän siinä sitten kävi viimeisellä kierroksella. En päässyt mukaan ja Svetlana putoi minunkin kyydistäni. Siinä hangattiin sitten kukin itseksemme maaliin asti. Ranskalaiset veti kotiin päin päästämällä huoltoauton kuskinsa taakse, minun taakse en saanut koskaan omaa autoamme... Matkantekoa olisi helpottanut myös se, jos väliaikoja olisi joku viitsinyt huudella. Mutta näin Ranskassa.

Anyway, olen todella tyytyväinen toiseen sijaan. Parin treenipäivän päästä kisataan UCI - kisa Italian Cremassa. Profiili näyttää olevan ihan tasaista. Tämä kisa menee hyvästä treenistä toukokuun armotonta kisaputkea silmällä pitäen. Ensi kuusta on tulossa todella tiukka kisakuukausi, sillä jo kuukauden päästä on kaikki UCI:n olympiapisteet jaettu maittain.