tiistai 24. toukokuuta 2011

Palautumista treenaamalla

Lehdet on puussa ja luonto hyvinkin vehreä, mutta kesän lämpö on jossain hukuksissa. Muutama kaunis päivä on ollut viime viikkoina, mutta siihen se sitten jäikin. Kun lämpötila huitelee kymmenen asteen alapuolella ja tuuli pureutuu luihin ja ytimiin tulee mulle kyllä aina mieli ottaa oikeasti se askel ja muuttaa maahan, jossa lämpö ja aurinko on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Suomen kesä on niin auttamattoman lyhyt. Vaikka elokuu on nykyään todella kesäisen lämmin, on kesää ihan oikeasti enää jäljellä vain reilu 2 kuukautta! Sitten alkaa jo koulut ja muut syksyjutut, eikä kesä ole vielä edes alkanutkaan!! Tuo pari kuukautta on mitätön määrä kahdestatoista kuusta. Voi morjens, sanon...

Tässä synnytyksen jälkimainingeissa on tullut harrastettua erinäisiä jumppia kummankin muksun kanssa. Yksi parhaista treeneistä on rappunousu. Siihen vielä rintareppu, tai kaksikin, selkään muksujen lukumäärän mukaan ja ei muuta kun jalkaa toisen eteen! Loistava rappunousu löytyy Malminkartanosta:

Monesti olen pt -asiakkailtani kuullut yhtä jos toistakin syytä siihen, miksi painoa on kertynyt kehoon. Mikäli asiakkaanani on nainen, on melkein yksiselitteinen "syy" painonnousuun raskaus. En ole ikinä ymmärtänyt miksi raskausaikana syömistä täytyisi nostaa niin paljon, että ylimääräistä rasvavarastoa kertyy mahdottoman paljon. Jotenkin selitykset vauvakiloista tuntuu vain itsensä huijaamiselta ja laiskuudelta. Tottakai rasvaa kertyy varastoon raskausaikana yksilöllisesti, mutta oikeasti energiantarve lisääntyy vain n. 250-500 kcal raskausviikoista riippuen. Nuo 250 kcal tarkoittaa käytännössä suunnilleen yhtä sämpylää margariinilla, kinkulla, juustosiivulla ja esim. tomaatilla päällystettynä. Tietenkin 250 kcal täyttyy myös esim. Mäkkärin pienestä ranskalaisannoksesta. Tässäkin kohtaa voidaan tehdä hyviä ja vähemmän hyviä valintoja.... Todistetusti 80 g ranskalaisia täyttää vatsaa vähemmän kuin 80 g perunaa. Kuitenkin, energiasuhde tässä parissa on 240 kcal raksut vs. 45 kcal keitetyt perunat. Pistää ajattelemaan, vai mitä?

Odottaessani kohta 7 viikkoista poikaani, oli neljännella kuulla ollessani rasvaprosenttini 9,5 %. Tämä kumoaa kaikki väitteet siitä, ettei nainen voisi tulla raskaaksi, mikäli rasvaprosentti on alle 15%. Tämä kumoaa myös väitteet siitä, ettei naisella voi olla normaali kuukautiskierto, mikäli rasvaprosentti on alle 15%. Tämä kumoaa myös väitteet siitä, ettei äiti voi imettää riittävästi vauvaansa, mikäli rasvaprosentti on alle 15%; tällä hetkellä rasvaprosenttini on tuntuvasti alle 15%. Nuo kaikki väitteet olen kuullut sataan kertaan ja nyt ne on jo toistamiseen kumottu. Tällä hetkellä metabolinen ikäni on 15 ja viskeraalinen rasva-arvo 1. En väitä, että tämä on synnynnäistä tai olen jotenkin parempi tms. potaskaa. Olen tehnyt ihan sikana töitä ja elänyt valintojen viidakossa en pelkästään raskausaikana, vaan myös aikana sitä ennen ja sen jälkeen. Ja juu, osaan ja haluan herkutella ja niin poispäin... Poikani on täysimetyksellä ja painoa hänellä on nyt reilut 6300 g ja pituutta 61 cm, joten keskiarvon ylärajoilla mennään. Korviketta ei todellakaan tarvita; maitoa on lypsettynä pakkanen täynnä. Yhtälön toimivuus rakentuu juuri näihin oikeisiin valintoihin. En todellakaan ole millään laihiksella, tälläkään hetkellä. Painoa tuli molemmissa raskauksissa 12 kg, joista tuoreimmassa raskaudessa 9 kg jäi synnärille ja loput kilot lähti imettäessä synnytyksestä palautellessa alle kuudessa viikossa. Tällä hetkellä itselläni on tilanne, jossa pidän huolen siitä, että syön tarpeeksi rasvoja maidon rasvapitoisuuden ylläpitämiseksi ja juon riittävästi, jotta sitä maitoa tulisi.

Viime vuonna ajoin näihin aikoihin ensimmäisen kilpailuni kuuteen vuoteen. Sen jälkeen lähdinkin melkein samatien Italiaan polkemaan ammattilaiskisoja. Tänä vuonna en ole vielä kilpailuja ajanut, mutta tähän tulee kyllä muutos ennemmin tai myöhemmin. ;)

Tulee sitä salilla käytyä myös äippälomalla, jos ei muuten niin muutamat venytykset tekemässä:

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Vappua!

Vappu on juhlittu ja kesä on jälleen askelta lähempänä, vaikka sää lähtikin kylmenemään ihanan lämpimän pääsiäisen jälkeen. Meidän taloudessa vappu meni rauhallisesti kotona ja muutaman ystävän luona käydessä. Alkoholi ei kuulu meidän kotiin normaalistikaan, joten sitä ei nytkään kaivattu. Munkkeja menikin sitten ihan kiitettävä määrä, että ei tarvitse niitäkään sitten vuoteen syödä. =) Jep, jep... meillä on täällä Klaukkalassa niin mahtava leipomo, että siellä tulee kyllä vierailtua useasti oli vappu tai ei. Eli aina löytyy hyvä syy herkutella.... ;D Asiaan päästyäni: 2 kiloa kisapainosta olisi tästä raskaudesta enää jäljellä. Joku saattaa kauhistella tätäkin, mutta eipä niitä kiloja onnistunut vartalooni juurikaan läskin muodossa kertymään tuon 9 kuukauden aikana. Kieltämättä olen tyytyväinen tähän. =)

Töissä on jo kuulemma asiakkaat kyselleet koska mahdan palata töihin. Ihan mielenkiintoista, näin pari viikkoa lapsen syntymän jälkeen ei ole suoraan sanottuna käynyt edes mielessä ajatella milloin alan taas tekemään töitä työmaalla. Harvinaisen pöyristyttävää on se, että nämä kyselijät ovat olleet naisia. Mitenkähän nopeasti he mahtoivat mennä takaisin töihin äitiysvapaaltaan...? Toisaalta, olinhan jo treenaamassa seuraavalla viikolla synnytyksestä, mutta se nyt on ihan eri asia kuin duuni. Ainakin mulle.

Ensi viikolla juhlitaan äitejä. Itselleni tuleva sunnuntai on jo toinen äitienpäivä ja tänä vuonna erityisen ikimuistoinen; poikamme ristiäispäivä. Kutsukortit lähtivät tänään postiin ja ensi viikolla on luvassa ristiäiskakkujen leipominen. Kakkujen tekeminen on yksi pitkäaikainen intohimoni ja muutaman(sadan) onnistuneen kaakun jälkeen kunnia kaikkien mahdollisten pyhien ja juhlien kondiittorin työ on langennut yllättäen minulle. Eikä siinä mitään, parhaimmillaan tuostakin lajista voi tehdä taidetta ja sehän siitä hauskan tekeekin. Huvittavinta on se, että jopa omat synttärikakkuni saan leipoa itse, koska vieraille ei kelpaa kuulemma mikään muu... :D

Tyttäremme ristiäiskakku 2009