Sunnuntaina ajettiin Giro d´Espoo. Giron reitti on todella upea; saimme polkea mahtavissa maisemissa Westendissä, Soukassa, Kirkkonummella, Veikkolassa ja lopuksi kierrettiin Bodomin mahtimaisemien siivittämänä Jorvin mäen kautta takaisin lähtö-maalialueelle Tapiolaan Barona-Areenalle. Yksi kauneimmista reiteistä pääkaupunkiseudulla. Sää oli tapahtumapäivänä melkoisen haastava, sillä tuuli oli kova ja sadettakin saatiin loppuosassa reittiä Veikkolan kohdalla. No kyllä sitä aurinkoakin riitti ja kuivana maaliin.
Ns. kuntoajo sisälsi kilpasarjojen kisan naisille ja miehille, kaikki kuitenkin starttasi yhdessä. Masalan jälkeen porukasta erkaantui 7 miesajajan ryhmä, joka meni omia menojaan maaliin asti. Ei niin kaukana kuitenkaan; n. 5 minuutin päässä meistä. Ajelin pääporukassa maaliin ja voitin naisten lähdön. Erittäin kiva ajo ja hyvin järjestetty, olen tyytyväinen että sain olla mukana starttaamassa ja kantamassa korteni kekoon pyöräilyn puolesta.

Giro d´Espoon kyltit perjantaina vielä menossa reitille

Odottelemassa lähtöä

 

Ennen kaikkea olen ylpeä kaikista niistä lähes 1500 polkijasta, jotka tulivat kokeilemaan kuntoaan haastavalle reitille! Olen ylpeä kaikista niistä omista valmennettavistani, jotka ovat treenanneet tapahtumaan joko pää- tai välitavoitteenaan. Mahtavaa te! Juuri näin pitää itsensä laittaa likoon: kokeilla mihin omat rahkeet riittävät ja asettaa taas uusia tavoitteita nimenomaan itseään vastaan. Monelle maaliinpääseminen oli tavoite ja lopulta juuri se maaliviivan ylitys sai fiilikset kattoon ja ihon kananlihalle. Liikunnan huumaa parhaimmillaan! Pyöräily on todella nostamassa päätään kansan keskuudessa ja on upeaa, että tällaisia tapahtumia järjestetään varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla, jossa saadaan samalla näkyvyyttä lajillemme! Tarvitsemme juuri näitä intohimoisesti pyöräilyä harrastavia. Tarvitsemme myös julkisia henkilöitä pyöräilemään. Kiitos hyvästä (pyöräily)julkisuuskuvasta, ministeri Alexander Stubb.

Hyvillä fiiliksillä eteenpäin kohti uutta, lämmintä viikkoa. Hellettä on luvassa ja mikäs sen parempi sää pyöräilylle! Aloitin viikon hieronnalla -jalat mureiksi. :) Sitten alkaa treeni kohti etappeja, joita on kesäkuussa luvassa kaksi.

Kisaviikko

Matka alkoi torstaina klo 5.00. Äitini odotti jo autossa pihalla, valmiina viemään kentälle. Äiti on kyllä ihan paras! Ei ole kellonaikaa jolloin äiti ei auttaisi. En turhaan korosta tukijoukkojen tärkeyttä. Aikaiset aamulennot on kyllä tosi raskaita kun joutuu heräämään jo aamuyöstä. Mutta joskus ei vain voi valita vaan perillä pitää olla aikaisin, kuten nyt.

Matka on ollut varsin värikäs. 

Kone oli harvinaisen tyhjä. Sai sentään nukuttua pois hieman vajaaksi jäänyttä yöunta. Hyvä niin. Vaihdossa Oslossa koko koneellinen pyöri kentän käytävää edes takaisin etsiessään kansainvälisten lentojen vaihtoa. Kyltit ohjasi jonnekin ihan muualle ja lopulta kierrettiin samaa kehää ympäri. Ei löytynyt reittiä ennen kuin kysyttiin. Ja kun sitten löydettiin oikea ovi, kyltin mukaan ovi avataan klo 7:30, eli parinkymmenen minuutin päästä. No mutta onneksi ei ollut kiire! Jos olisi ollut nopea vaihto, olisi pitänyt kuulemma mennä ensin laukkuhihnojen ohi ulos, takaisin terminaaliin ja turvatarkastuksen läpi taas sisään. Aika hassua toimintaa, vieläpä Norjassa! Jotenkin tämän tyyppinen toiminta olisi helpommin yhdistettävissä esim Etelä-Eurooppalaiseen ympäristöön. Siinä sitten porukalla odotettiin ja jonotettiin ajankuluksi vielä vessaankin, joita -yllätys, yllätys- oli vain yksi! Koomista! Onko tämä nyt sitä kuuluisaa norjalaisvitsiä?

Aamupalasta oli jo monta tuntia, joten oli aika topata kahville. Norjalaista cappuccinoa! No sitä se kyllä oli! Puhelin ilmoitti vielä "ei verkkoa", mutta maksullinen netti löytyi täysillä palkeilla. Jotenkin oli kyllä nauru herkässä. Onneksi jatkolento oli jo lähtövalmiina.

Nice is nice!

Nizzassa odottelin aikani tiimiä. Siinä istuskellessa hyökkäsi yhtäkkiä paparazzi-ryhmä esiin. Kamala ryysis ja hässäkkä, joku -ilmeisesti kiinalainen- julkkis saapui paikalle. Kaikenlaista sitä tapahtuukin!

Ja kaikenlaista tapahtui reilun 400km:n automatkalla. Puhelin soi kiivaasti: kisat oli peruttu! Ei voi olla totta!!!! Päätimme kuitenkin mennä kisapaikalle kuulemaan mitä tapahtuu. Kisat oli tosiaan peruttu järjestäjien ja poliisien erimielisyyksien takia. Seuraavana aamupäivänä luvattiin kokoontua aiheesta uudestaan, mutta aloitus siirtyisi ainakin päivällä.

Ollaan siis Etelä-Ranskassa Languedoc-Roussillon -maakunnassa ajamassa kuuden päivän etappiajoa. Perjantaina tuli vahvistus, että kisat käynnistetään, mutta suoraan toisesta etapista. Eihän siinä mitään, pääasia että pääsee ajamaan ja kyllä viidessä päivässä tulee jo hyvä kisa. Olisihan se ollut aikamoista matkustaa 15 tuntia tyhjän takia. 

Kisaprofiili on hurja, ja varsinkin sunnuntain kolme Hors Categorie-nousua kutkuttavat jalkoja jo kovasti. Mäkeä siis luvassa. Tästä alkaakin sitten kauden tosikisat: alkukauden tasamaan kisat jää taakse ja alkaa isot etapit ja nousut. Tarvitaan kiipijän jalkaa.

Perjantai-iltana oli vielä epävarmuutta kisojen turvallisuudesta poliisimäärän ja ensiapuryhmän ollessa pienempi kuin tarvis. Näin ollen lauantaina päätettiin lähteä ajamaan kisa ja katsoa miten järjestelyt kulkevat. Jos turvallisuudessa on aukkoja, ei sunnuntaina enää startattaisi. Kaksi tiimiä teki tämän päätöksen jo lauantaina ja lähti kotiin.

Kisat alkaa

Lauantaiaamu valkeni ja kisat lähenivät. Tunti ennen starttia päätettiin startata. Edessä oli yksi kolmos kategorian ja kaksi kakkos kategorian mäkeä ja matkaa reipas 120km. Ensimmäiseen mäkikiriin en osallistunut ollenkaan. Olin hieman epävarma omasta kunnostani ja jalkojen yhteistyöstä pitkän kisatauon jälkeen. Alku lähti kuitenkin hyvin liikkeelle ja rohkaistuin kokeilemaan seuraavaa mäkispurttia. Olin viides. Samoin seuraavassa mäkikirissä. Hienoa! Viimeisessä mäessä saimme parinkymmenen ajajan porukan irti ja vetoa riitti; kokoajan joku yritti vielä siitäkin irti. Päälle vielä älytön tuuli. Kymppi ennen maalia tulimme ylös ja homma jäi massakiriin. Olin tosi hyvin sijoittunut loppukiriin, mutta viimeisessä mutkassa edessäni kaaduttiin ja vauhti hidastui niin, ettei loppukiriin ollut enää asiaa. Kisan voitti tiimimme Marta Bastianelli. Itse olin lopulta 24. Olen tyytyväinen! Siitä oli hyvä jatkaa kohti sunnuntain etappia, odotettavissa 3 Hors Categorie -nousua ja mäkimaali! Me like!

Lunta!

Sunnuntain kisa alkoi aurinkoisissa ja lämpimissä merkeissä. Kaikki odottivat mäkiä, ja alussa mentiinkin sprintin jälkeen melko leppoisasti. Hurja tuuli hidasti vielä vauhtia. Kaikki tiesivät mitä on tulossa: 4 mäkikiriä, joista kolme vikaa Hors Categorie-nousuja. Ei todellakaan mikään helppo pala kun laitetaan vielä matkaksi 123,5 km plus 7 km neutraalia. Eikä kukaan ilman verryttelyä lähde matkaan... 

Vajaassa viidessä tunnissa kivuttiin 3000m. Toinen mäki eli ensimmäinen HC ratkaisi kisan. Irtiottoporukka irtaantui luonnollisesti 12km:n nousussa. Itse olin mukana tässä porukassa mäen puoliväliin asti. Tässä vaiheessa eroa takana tuleviin oli jo 3min. Sitten alkoi kirraamaan ja loppui rytmi. Tämä oli odotettavissa, selvästi kisan puutetta. No, täällä sitä ollaan! Jäin hetkeksi yksin, kunnes mäen päällä takana tuleva porukka nousi ylös. Siellä oli mm. myös avausetapilla mäkipaidan saanut Scandolara. Kova porukka siis. Rakoa tuli reippaasti ja nopeasti ja maaliin tuli jokainen yksitellen. Kärki oli revitellyt tosissaan. Emma Pooley voitti ja Fabiana Luperini toinen.

Maaliin tultiin hiihtokeskukseen, jossa oli vielä lunta! Sadetta, tuulta mutta myös aurinkoa mahtui tähän raatelevaan päivään. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tänään piti ajaa kisaa Pyynikillä, mutta hieman erilaiset mäet muutti suunnitelmat ;)

Kasa!

Maanantaina lähdettiin liikkeelle mäen päältä, tai paremmin vuorilta. Korkeutta oli noin 800m ja lämpöä vaivaiset 5 astetta!!!! Paketoin itseni täyteen kuteita ja koska tiimillä ei ollut antaa tarpeeksi vaatetta, jouduin laittamaan omia vaatteitani tiimikamojen alle ettei väärät logot näy. Tiesin, että jos lämpö nousee, en saa niitä pois. Virhe. Alas tultaessa oltiin loppupäivä sitten hellelukemissa. Kuuma oli, mutta yritin ajatella positiivisesti ja otin sen detoxina ;). Sitten päästiin noin puoliväliin kun tuli kasa ja tottakai meikäläinen siellä mukana. Voi samperi! Siinä sitten avattiin solmuja ja lähdettiin matkaan kunnes huomasin että kiekossa on jotain mätää. Ei muuta kuin pysähtymään ja näpertämään pyörää kuntoon. Taas meni aikaa hukkaan ja porukka jo pitkällä. Siinä takaisin kiriessä meni kyllä lohduttoman paljon voimaa hukkaan ja kun alkoi mäki ja siinä ne irtiottorepimiset, sanoi jalat seis. Ei riittänyt puhti enää. Valitettavasti tämä kuuluu pyöräilyyn ja varsinkin etapeilla voi päivät olla ihan erilaiset. Tälle päivälle tuli kasa ja se ratkaisi omalla kohdallani paljon. Tässä vaiheessa on tärkeä alkaa keskittymään seuraavaan päivään.

ITT

Tiistaina heräsimme vihdoin hyvästä sängystä, hyvin syöneinä. Koko viikon olemme olleet eri camping-alueilla ja nukkuneet kapeilla ja kovilla sängyillä. 

Mökin vessasta löytyi kavereita. "Only in women cycling"

This is only possible in women cycling on lause, joka on ollut huulilla tällä viikolla tiiviisti. Ensimmäisessä majapaikassa löysimme vessanpöntöstä etanoita!!! Koko viikko on syöty ylikypsää makaronia ja kanaa. Joka päivä! Maanantai-iltana teimme protestin ja vaadimme jotain muuta. 

Pääsimme hotelliin. Huh miten luksusta! Muutaman savimajayön jälkeen hotelli, pyyhkeet ja wifi tuntuu todellakin yleelliseltä. Koska järjestäjät yrittivät pompottaa meitä sinne sun tänne raskaan kisan jälkeen nousi tiimissä mekkala ja vaadimme yösijaa heti eikä kohta. Nyt jokaisella on oma huone, mutta eiköhän vielä yhdeksi yöksi meitä viedä taas retkeilemään... ;)

Oli vuorossa toiseksi viimeinen etappi, tempo. Jännittävintä koko päivässä oli se, miten saisin aika-ajopyörän. Oma tiimini oli lähtenyt liikkeelle vajaalla varustuksella eikä pyöriä ollut tarpeeksi. Olen ajanut koko viikon yksillä ajoasuilla, numeroa liian pienet. No mutta, en suinkaan lähde soitellen sotaan, vaan aina löytyy varasuunnitelma: sain lainattua TT-pyörän toiselta tiimiltä. Jos ei itse tee, niin tekemättä jää.

Tiistaina päivä alkoi leppoisasti odotellessa iltapäivän kisaa. Sain tosiaan TT-pyörän toiselta tiimiltä ja pääsin ajamaan kisaa lähemmäs samanvertaisena muiden kanssa. Alkulämmittelyssä tuntui siltä, että jalat aukesi. Hyvä. Tempo oli siis pitkä, lähes 30km. Alku meni mukavasti myötätuulessa mutta kympin jälkeen käännyttiin toiseen suuntaan ja se tiesi vasta- ja sivutuulta. Ja ei mitään pientä virettä, oli kyllä hurja tuuli! Mielestäni ajo sujui ihan hyvin ja sain puristettua sopivasti itsestäni irti. Ei mitään lentokuntoa vielä, mutta hyvällä mallilla.

Lopputuloksissa olin ajallani 21. ja samalla tiimini toiseksi paras. Mahtava tulos vaikka itse sanonkin; taakse jäi sellaisia nimiä että on syytä olla iloinen.

Viimeinen etappi

Keskiviikkona lähdettiin kisojen viimeiselle etapille. Asuttiin taas mökeissä keskellä ei mitään. Samaan parakkiin ahdettiin koko tiimi. Only in women cycling

Kuusi naista samassa mökissä, yhdellä suihkulla. Tässä ei paljon kääntyillä...

Laukkua toisen perään ja päällekkäin

Tässä vaiheessa pahoitteluni fontin hyppimisestä eri kokoon. En osaa sanoa mikä on syynä. 

Keskiviikkona ajettiin 117km jälleen hurjassa tuulessa. Lähtö ja maali oli yhdessä Ranskan vanhimmista kaupungeista Bezierissä. Matkalla kivuttiin yksi parin kilsan mäki. Mäki ei itsessään ollut paha, mutta järkyttävän kova tuuli puhalsi sivusta ja riuhtoi meitä puolelta toiselle. Oli todella pidettävä huolta että pysyi edes pystyssä. Tuuli hajotti porukan jo alkukilometreillä, jolloin ryhmästä irtosi neljän hengen irtiottoporukka. Irtiotto säilyi loppuun asti. Päivä tuntui tuulessa ajaessamme todella pitkältä. Välillä heiluttiin sinne tänne ja ajoittain tielle putosi isoja oksia puista. Melko vaarallinen päivä. Maaliin tulin pääporukan mukana ja olin 28. Lopputuloksissa olin 32.

Kaiken kaikkiaan koko viikko meni oikein hyvin. Ensimmäinen oikea kisa tällä kaudella ja hyvin kulki. Ollaan oikealla tiellä. Vahvan suorituksen perusteella sain monta tarjousta tallipaikasta jo ensi kaudelle. Ja mikä tärkeintä, vahvistuksen tämän vuoden Giro d' Italiaan osallistumisesta. 

Sunnuntaina ajetaan koti-Suomessa Giro d'Espoo, tervetuloa moikkaamaan! Ensi viikolla kerron lisää tulevista tapahtumista ja uutisista. Ja myös sen mitä muuta tällä viikolla tapahtui. Pysy linjoilla!

Kesä näyttää rantautuneen Suomeen. Lehdissä on on jo vihreät lehdenalut ja lämpö karkaa jo 20 asteen paremmalle puolelle. Kyllä tätä on odotettu! Maantiellä tulee jo paljon polkijoita vastaan iloisesti moikkaillen! Morjens vaan ja anteeksi jos en aina tunnista tuttuja!

Tämä viikko on mennyt palautellessa, lähinnä flunssan rippeistä toipuessa. Tällä viikolla alkoi myös ensi syksyn iso projekti, josta valitettavasti en saa enempää vielä kertoa. Kannattaa siis ehdottomasti olla aistit avoinna täällä blogissa, Twitterissä ja Facebookissa! Lisää infoa asiasta kun lupa tulee. ;)

Viikon alussa kävin Länsiväylä-lehden haastattelussa Giro d´Espoo-ajoon liittyen. Kuntoajo/kisa ajetaan 26.5. ja olen mukana tapahtumassa ajamassa, sekä myös pyöräilyvalmennuspalveluideni osalta. Tapahtumassa on mahdollista voittaa kuntotesti- ja valmennuspalkintoja pyöräilyklinikalleni, joten kaikki joukolla mukaan pyöräilemään!! :) Tervetuloa myös moikkaamaan minua esittelyteltallemme tapahtuma-alueelle!

Minä ja Giro d´Espoo-tapahtuman järjestäjä Markku Ahonala haastattelun yhteydessä

Palkintoihin liittyen... tällä viikolla on tullut testailtua viime viikonloppuna palkinnoksi voitettuja tuotepalkintoja. Etappiajojen järjestäjät olivat kyllä upeasti keränneet sponsoreita. Kerrassaan mahtavat palkinnot! Mainittakoon palkinnoista lähinaapurissani sijaitsevan Masajon ruususuola ja intiaanisokeri, jotka ovat nyt loistavaksi testattu ja todettu tässä taloudessa! Aion jatkossakin suosia tätä "lähiruokaa". ;)

Viikonloppuna kisoissa testasin myös Fastin palautusjuomaa. Erehdyin ostamaan tätä Lidl:stä ja olipas kyllä liian makea aine minun makuuni. Ihan kuin olisi sokeria syönyt. En tykännyt ja nyt taitaa jäädä tämä pussi käyttämättä, vaikka vatsa sitä kyllä hyvin kestikin.. Dexalin energiapatukka on ihan hyvä ja toimiva ja banaani tietysti se vanha tuttu juttu. :)

Naisten etappiajo

Viikonloppu pyörähti nopeasti naisten etappiajoissa. Ajo järjestettiin ensimmäistä kertaa ja siis vain naisille.
Vappuaattona alkoi olo tuntumaan siltä, että flunssahan sieltä hiipii. Keskiviikkona oli jo niin huono olo, että apteekkiin oli pakko suunnata. Flunssaa vai allergiaa vai molempia...? Siinähän pulma. Pulma näissä tilanteissa on myös se, että kaikkea myrkkyä ei urheilija voi noin vain ottaa. Taisi olla molempia "tauteja" ja molempia ongelmia sitten hoidettiin. Näin astmaatikkona flunssa ja allergiakausi tietää aina sitä, että hengittäminen on TODELLA vaikeaa ja niinhän se sitten se flunssa iski kunnolla päälle. Ulkona oli pakko ajaa viikolla vielä pölyisillä kevätteillä ja kisat alkaisi perjantaina... Huhhahhei! Eipä tullut juurikaan nukuttua yölläkään kun yskä herätteli vähän väliä tunteeseen, että kohtapa loppuu happi.

Perjantaina aukaistiin kisat prologilla Helsingin keskustassa Baanalla. Olo oli ihan kauhea, mutta kyllä se 2,7 km kesti ja vei vielä voittoon. Keuhkot otti itseensä todenteolla ja yö meni sitten yskiessä ja valvoessa.

Kisavalmisteluja Kansalaistorilla

Lauantain tempo ei kylkenut mihinkään. Hengittäminen oli vaikeaa, eikä ajamisesta tullut mitään. Jäin 1,5 min omasta ennätyksestäni ja sain sykkeenkin vain nipinnapin yli 150. Ei hyvä juttu ollenkaan.
Iltapäivän yhteislähtöön ilma sentään lämpeni ja keuhkot kiitti -kulkikin jo vähän paremmin. Lukemattomat irtiottoyritykseni katkesi siihen, että Latvian tiimi ajoi koko ajan ylös. Siinä on mahdotonta päästä irti kun itselläni ei ole tiimiä auttamassa. Tuntui, että olin koko ajan rykimässä irti tai ajamassa liettualaisia ylös. Siitä ei voi moittia, että olisin passiivisesti istunut porukassa ja odotellut, että muut tekee töitä. Ei niin ajeta. Loppukiriin meni ja siellähän ei pärjää jos on töitä matkan aikana tehnyt.

Kuva: Esko Lius. Johtajan paita päällä tempossa. Kiekot, pyörä: Itä-Helsingin Pyörähuolto

No, lauantai ilta lepäiltiin ja oltiin sadan vaatekerran alla lämpimässä. Sunnuntaina lähdettiin kohti Eläintarhan perinteikästä korttelirataa hieman varovaisin asentein. Kestääköhän flunssa kurissa... Vettä tuli ja kylmä oli. Kokemuksella voisi sanoa, ettei Sarin rata, ei Sarin keli. Vaan kuinkas kävikään.
Lepistön Lotalla oli keltainen paita. Ensimmäiset kirit vein kotiin ja sitten Liettuan tyttö iski irti. Muut hänen tiimiläiset jäi tietysti jarruttamaan ryhmään eikä kauheasti vetohaluja ollut pääporukassa kellään. Ainoa paikka vetohaluille taisi löytyä siinä vaiheessa kun yritin ensimmäisen kerran itse hajottaa sakkia. Silloin kyllä ajettiin ylös. Toisella kerralla sitten menin ja ajoin edellä ajavan liettualaisen ylös ja siitä ohi, ja olin korttelikisan toinen (lopputulos tuli kirikierrosten pisteiden mukaan, ei loppuajan). Voitin tällä iskulla kokonaiskisan.

Tästä alkaa irtiotto. Kuva: Esko Lius

Read this! Kuva: Esko Lius.

Mahtava kisa! Ja tarkoitan nimenomaan sitä, että kisat oli mahtavasti järjestetty. Todella upeaa, että lajimme on vihdoin tuotu yleisön eteen, näkyvälle paikalle. Vielä kun hieman enemmän markkinoidaan kisoja ja lauantaista "jokanaisen" kuntoajoa, ja saadaan vielä muutama ulkomainen tiimi mukaan, niin tässähän on ihan suurenluokan kansainvälisen kilpailun paikka! Kiitos järjestäjille! Kiitos myös yhteistyökumppaneille, jotka mahdollistivat kisan ja kisan upeat palkinnot! Toivo on, että (nais)pyöräily tästä tosiaan nousee. :)

Ihana ilma! Suomeen on vihdoin tullut kevät! Ja kesä tekee tuloaan kohisten! Ihanaa! Paitsi, että allergisena ja astmaatikkona en paljon kevään pölyistä nauti. Tällä hetkellä olo on varsin tukkoinen, silmät vuotaa ja kurkku on turvoksissa. Todella tukkoista hengittää. :( Joka vuosi sama juttu. Aikaisempina vuosina olen tietoisesti pyrkinyt olemaan toukokuun ulkomailla siitepölyä karussa, mutta nyt ajattelin "nauttia" kotimaan keväästä ja ajaa pari kisaa täällä. Tavoitteena myös saada vihdoin pihamaa tehtyä. Siinä riittääkin hommaa, lääniä on nimittäin 5000 neliötä... Huhhuh. Ja leikkimökin olen luvannut kunnostaa lapsille. :)

Vappu alkaa olemaan takanapäin ja naisten etappiajo edessä. Mukana näyttää olevan kaikki maamme kärkiajajat ja vielä muutama kuski ulkomailtakin, joten eiköhän ihan hieno kisa ole luvassa! Perjantaina aloitetaan siis Helsingin keskustasta, Baanalta. Mahtavaa, että kisat on viety ihan ytimeen! Hyvä juttu! Tätä just on kaivattu: kisat sinne missä on katsojiakin. Eli tervetuloa kaikki tsemppaamaan ja kannustamaan meitä radan varteen! Sen verran upeaa kieliäkin luvattu, että on mukava katsojillakin seurata kisoja.
Lauantai ajetaan Seutulassa omia tuttuja lenkkipolkuja pitkin: aamulla tempo ja iltapäivällä yhteislähtö. Sunnuntaina takaisin Helsinkiin Eläintarhaan perinteiselle kortteliradalle. Kivaa!

Tämä viikko on alkanut siis juhlatunnelmissa. Perheessäni monta juhlan aihetta näinä aikoina ja tietysti pöytä koreana koko pyhän! Täysin kilpailuun valmistava viikko näin treenien kannalta ja kyllä ainakin pyöräilijän hiilaritarve tulee täytettyä tässä munkkien ja tippaleipien keskellä. Ei ole ongelmaa! ;) Terassikausikin tuli avattua tämän aamun lenkin jälkeen; pihagrilli pääsi talvisäilöstään aurinkoon! :)




Pyhät on kyllä ihania ajaa pyörällä! Niin vähän liikennettä, että saa ajella ihan ylhäisessä yksinäisyydessään. No ei täällä "landella" kauheasti ketään arkisin mene muutenkaan, mutta kyllä eron huomaa. Nurmijärvi on kyllä ihan ykköskunta asua ja varsinainen liikkujan paratiisi!

Näin pyöräilykauden alun kunniaksi laitetaan kuvaa tammikuun Italian matkaltani, jonka aikana pääsin tutustumaan Selle Italia-tehtaaseen. Siellä käytiin mittauttamassa tarkasti kroppaa: jalkoja, lantiota, liikkuvuutta... tavoitteena optimaalinen satula. Mahtava kokemus!








- Sari