Naisten etappiajo

Viikonloppu pyörähti nopeasti naisten etappiajoissa. Ajo järjestettiin ensimmäistä kertaa ja siis vain naisille.
Vappuaattona alkoi olo tuntumaan siltä, että flunssahan sieltä hiipii. Keskiviikkona oli jo niin huono olo, että apteekkiin oli pakko suunnata. Flunssaa vai allergiaa vai molempia...? Siinähän pulma. Pulma näissä tilanteissa on myös se, että kaikkea myrkkyä ei urheilija voi noin vain ottaa. Taisi olla molempia "tauteja" ja molempia ongelmia sitten hoidettiin. Näin astmaatikkona flunssa ja allergiakausi tietää aina sitä, että hengittäminen on TODELLA vaikeaa ja niinhän se sitten se flunssa iski kunnolla päälle. Ulkona oli pakko ajaa viikolla vielä pölyisillä kevätteillä ja kisat alkaisi perjantaina... Huhhahhei! Eipä tullut juurikaan nukuttua yölläkään kun yskä herätteli vähän väliä tunteeseen, että kohtapa loppuu happi.

Perjantaina aukaistiin kisat prologilla Helsingin keskustassa Baanalla. Olo oli ihan kauhea, mutta kyllä se 2,7 km kesti ja vei vielä voittoon. Keuhkot otti itseensä todenteolla ja yö meni sitten yskiessä ja valvoessa.

Kisavalmisteluja Kansalaistorilla

Lauantain tempo ei kylkenut mihinkään. Hengittäminen oli vaikeaa, eikä ajamisesta tullut mitään. Jäin 1,5 min omasta ennätyksestäni ja sain sykkeenkin vain nipinnapin yli 150. Ei hyvä juttu ollenkaan.
Iltapäivän yhteislähtöön ilma sentään lämpeni ja keuhkot kiitti -kulkikin jo vähän paremmin. Lukemattomat irtiottoyritykseni katkesi siihen, että Latvian tiimi ajoi koko ajan ylös. Siinä on mahdotonta päästä irti kun itselläni ei ole tiimiä auttamassa. Tuntui, että olin koko ajan rykimässä irti tai ajamassa liettualaisia ylös. Siitä ei voi moittia, että olisin passiivisesti istunut porukassa ja odotellut, että muut tekee töitä. Ei niin ajeta. Loppukiriin meni ja siellähän ei pärjää jos on töitä matkan aikana tehnyt.

Kuva: Esko Lius. Johtajan paita päällä tempossa. Kiekot, pyörä: Itä-Helsingin Pyörähuolto

No, lauantai ilta lepäiltiin ja oltiin sadan vaatekerran alla lämpimässä. Sunnuntaina lähdettiin kohti Eläintarhan perinteikästä korttelirataa hieman varovaisin asentein. Kestääköhän flunssa kurissa... Vettä tuli ja kylmä oli. Kokemuksella voisi sanoa, ettei Sarin rata, ei Sarin keli. Vaan kuinkas kävikään.
Lepistön Lotalla oli keltainen paita. Ensimmäiset kirit vein kotiin ja sitten Liettuan tyttö iski irti. Muut hänen tiimiläiset jäi tietysti jarruttamaan ryhmään eikä kauheasti vetohaluja ollut pääporukassa kellään. Ainoa paikka vetohaluille taisi löytyä siinä vaiheessa kun yritin ensimmäisen kerran itse hajottaa sakkia. Silloin kyllä ajettiin ylös. Toisella kerralla sitten menin ja ajoin edellä ajavan liettualaisen ylös ja siitä ohi, ja olin korttelikisan toinen (lopputulos tuli kirikierrosten pisteiden mukaan, ei loppuajan). Voitin tällä iskulla kokonaiskisan.

Tästä alkaa irtiotto. Kuva: Esko Lius

Read this! Kuva: Esko Lius.

Mahtava kisa! Ja tarkoitan nimenomaan sitä, että kisat oli mahtavasti järjestetty. Todella upeaa, että lajimme on vihdoin tuotu yleisön eteen, näkyvälle paikalle. Vielä kun hieman enemmän markkinoidaan kisoja ja lauantaista "jokanaisen" kuntoajoa, ja saadaan vielä muutama ulkomainen tiimi mukaan, niin tässähän on ihan suurenluokan kansainvälisen kilpailun paikka! Kiitos järjestäjille! Kiitos myös yhteistyökumppaneille, jotka mahdollistivat kisan ja kisan upeat palkinnot! Toivo on, että (nais)pyöräily tästä tosiaan nousee. :)