Kisaviikko

Matka alkoi torstaina klo 5.00. Äitini odotti jo autossa pihalla, valmiina viemään kentälle. Äiti on kyllä ihan paras! Ei ole kellonaikaa jolloin äiti ei auttaisi. En turhaan korosta tukijoukkojen tärkeyttä. Aikaiset aamulennot on kyllä tosi raskaita kun joutuu heräämään jo aamuyöstä. Mutta joskus ei vain voi valita vaan perillä pitää olla aikaisin, kuten nyt.

Matka on ollut varsin värikäs. 

Kone oli harvinaisen tyhjä. Sai sentään nukuttua pois hieman vajaaksi jäänyttä yöunta. Hyvä niin. Vaihdossa Oslossa koko koneellinen pyöri kentän käytävää edes takaisin etsiessään kansainvälisten lentojen vaihtoa. Kyltit ohjasi jonnekin ihan muualle ja lopulta kierrettiin samaa kehää ympäri. Ei löytynyt reittiä ennen kuin kysyttiin. Ja kun sitten löydettiin oikea ovi, kyltin mukaan ovi avataan klo 7:30, eli parinkymmenen minuutin päästä. No mutta onneksi ei ollut kiire! Jos olisi ollut nopea vaihto, olisi pitänyt kuulemma mennä ensin laukkuhihnojen ohi ulos, takaisin terminaaliin ja turvatarkastuksen läpi taas sisään. Aika hassua toimintaa, vieläpä Norjassa! Jotenkin tämän tyyppinen toiminta olisi helpommin yhdistettävissä esim Etelä-Eurooppalaiseen ympäristöön. Siinä sitten porukalla odotettiin ja jonotettiin ajankuluksi vielä vessaankin, joita -yllätys, yllätys- oli vain yksi! Koomista! Onko tämä nyt sitä kuuluisaa norjalaisvitsiä?

Aamupalasta oli jo monta tuntia, joten oli aika topata kahville. Norjalaista cappuccinoa! No sitä se kyllä oli! Puhelin ilmoitti vielä "ei verkkoa", mutta maksullinen netti löytyi täysillä palkeilla. Jotenkin oli kyllä nauru herkässä. Onneksi jatkolento oli jo lähtövalmiina.

Nice is nice!

Nizzassa odottelin aikani tiimiä. Siinä istuskellessa hyökkäsi yhtäkkiä paparazzi-ryhmä esiin. Kamala ryysis ja hässäkkä, joku -ilmeisesti kiinalainen- julkkis saapui paikalle. Kaikenlaista sitä tapahtuukin!

Ja kaikenlaista tapahtui reilun 400km:n automatkalla. Puhelin soi kiivaasti: kisat oli peruttu! Ei voi olla totta!!!! Päätimme kuitenkin mennä kisapaikalle kuulemaan mitä tapahtuu. Kisat oli tosiaan peruttu järjestäjien ja poliisien erimielisyyksien takia. Seuraavana aamupäivänä luvattiin kokoontua aiheesta uudestaan, mutta aloitus siirtyisi ainakin päivällä.

Ollaan siis Etelä-Ranskassa Languedoc-Roussillon -maakunnassa ajamassa kuuden päivän etappiajoa. Perjantaina tuli vahvistus, että kisat käynnistetään, mutta suoraan toisesta etapista. Eihän siinä mitään, pääasia että pääsee ajamaan ja kyllä viidessä päivässä tulee jo hyvä kisa. Olisihan se ollut aikamoista matkustaa 15 tuntia tyhjän takia. 

Kisaprofiili on hurja, ja varsinkin sunnuntain kolme Hors Categorie-nousua kutkuttavat jalkoja jo kovasti. Mäkeä siis luvassa. Tästä alkaakin sitten kauden tosikisat: alkukauden tasamaan kisat jää taakse ja alkaa isot etapit ja nousut. Tarvitaan kiipijän jalkaa.

Perjantai-iltana oli vielä epävarmuutta kisojen turvallisuudesta poliisimäärän ja ensiapuryhmän ollessa pienempi kuin tarvis. Näin ollen lauantaina päätettiin lähteä ajamaan kisa ja katsoa miten järjestelyt kulkevat. Jos turvallisuudessa on aukkoja, ei sunnuntaina enää startattaisi. Kaksi tiimiä teki tämän päätöksen jo lauantaina ja lähti kotiin.

Kisat alkaa

Lauantaiaamu valkeni ja kisat lähenivät. Tunti ennen starttia päätettiin startata. Edessä oli yksi kolmos kategorian ja kaksi kakkos kategorian mäkeä ja matkaa reipas 120km. Ensimmäiseen mäkikiriin en osallistunut ollenkaan. Olin hieman epävarma omasta kunnostani ja jalkojen yhteistyöstä pitkän kisatauon jälkeen. Alku lähti kuitenkin hyvin liikkeelle ja rohkaistuin kokeilemaan seuraavaa mäkispurttia. Olin viides. Samoin seuraavassa mäkikirissä. Hienoa! Viimeisessä mäessä saimme parinkymmenen ajajan porukan irti ja vetoa riitti; kokoajan joku yritti vielä siitäkin irti. Päälle vielä älytön tuuli. Kymppi ennen maalia tulimme ylös ja homma jäi massakiriin. Olin tosi hyvin sijoittunut loppukiriin, mutta viimeisessä mutkassa edessäni kaaduttiin ja vauhti hidastui niin, ettei loppukiriin ollut enää asiaa. Kisan voitti tiimimme Marta Bastianelli. Itse olin lopulta 24. Olen tyytyväinen! Siitä oli hyvä jatkaa kohti sunnuntain etappia, odotettavissa 3 Hors Categorie -nousua ja mäkimaali! Me like!

Lunta!

Sunnuntain kisa alkoi aurinkoisissa ja lämpimissä merkeissä. Kaikki odottivat mäkiä, ja alussa mentiinkin sprintin jälkeen melko leppoisasti. Hurja tuuli hidasti vielä vauhtia. Kaikki tiesivät mitä on tulossa: 4 mäkikiriä, joista kolme vikaa Hors Categorie-nousuja. Ei todellakaan mikään helppo pala kun laitetaan vielä matkaksi 123,5 km plus 7 km neutraalia. Eikä kukaan ilman verryttelyä lähde matkaan... 

Vajaassa viidessä tunnissa kivuttiin 3000m. Toinen mäki eli ensimmäinen HC ratkaisi kisan. Irtiottoporukka irtaantui luonnollisesti 12km:n nousussa. Itse olin mukana tässä porukassa mäen puoliväliin asti. Tässä vaiheessa eroa takana tuleviin oli jo 3min. Sitten alkoi kirraamaan ja loppui rytmi. Tämä oli odotettavissa, selvästi kisan puutetta. No, täällä sitä ollaan! Jäin hetkeksi yksin, kunnes mäen päällä takana tuleva porukka nousi ylös. Siellä oli mm. myös avausetapilla mäkipaidan saanut Scandolara. Kova porukka siis. Rakoa tuli reippaasti ja nopeasti ja maaliin tuli jokainen yksitellen. Kärki oli revitellyt tosissaan. Emma Pooley voitti ja Fabiana Luperini toinen.

Maaliin tultiin hiihtokeskukseen, jossa oli vielä lunta! Sadetta, tuulta mutta myös aurinkoa mahtui tähän raatelevaan päivään. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tänään piti ajaa kisaa Pyynikillä, mutta hieman erilaiset mäet muutti suunnitelmat ;)

Kasa!

Maanantaina lähdettiin liikkeelle mäen päältä, tai paremmin vuorilta. Korkeutta oli noin 800m ja lämpöä vaivaiset 5 astetta!!!! Paketoin itseni täyteen kuteita ja koska tiimillä ei ollut antaa tarpeeksi vaatetta, jouduin laittamaan omia vaatteitani tiimikamojen alle ettei väärät logot näy. Tiesin, että jos lämpö nousee, en saa niitä pois. Virhe. Alas tultaessa oltiin loppupäivä sitten hellelukemissa. Kuuma oli, mutta yritin ajatella positiivisesti ja otin sen detoxina ;). Sitten päästiin noin puoliväliin kun tuli kasa ja tottakai meikäläinen siellä mukana. Voi samperi! Siinä sitten avattiin solmuja ja lähdettiin matkaan kunnes huomasin että kiekossa on jotain mätää. Ei muuta kuin pysähtymään ja näpertämään pyörää kuntoon. Taas meni aikaa hukkaan ja porukka jo pitkällä. Siinä takaisin kiriessä meni kyllä lohduttoman paljon voimaa hukkaan ja kun alkoi mäki ja siinä ne irtiottorepimiset, sanoi jalat seis. Ei riittänyt puhti enää. Valitettavasti tämä kuuluu pyöräilyyn ja varsinkin etapeilla voi päivät olla ihan erilaiset. Tälle päivälle tuli kasa ja se ratkaisi omalla kohdallani paljon. Tässä vaiheessa on tärkeä alkaa keskittymään seuraavaan päivään.

ITT

Tiistaina heräsimme vihdoin hyvästä sängystä, hyvin syöneinä. Koko viikon olemme olleet eri camping-alueilla ja nukkuneet kapeilla ja kovilla sängyillä. 

Mökin vessasta löytyi kavereita. "Only in women cycling"

This is only possible in women cycling on lause, joka on ollut huulilla tällä viikolla tiiviisti. Ensimmäisessä majapaikassa löysimme vessanpöntöstä etanoita!!! Koko viikko on syöty ylikypsää makaronia ja kanaa. Joka päivä! Maanantai-iltana teimme protestin ja vaadimme jotain muuta. 

Pääsimme hotelliin. Huh miten luksusta! Muutaman savimajayön jälkeen hotelli, pyyhkeet ja wifi tuntuu todellakin yleelliseltä. Koska järjestäjät yrittivät pompottaa meitä sinne sun tänne raskaan kisan jälkeen nousi tiimissä mekkala ja vaadimme yösijaa heti eikä kohta. Nyt jokaisella on oma huone, mutta eiköhän vielä yhdeksi yöksi meitä viedä taas retkeilemään... ;)

Oli vuorossa toiseksi viimeinen etappi, tempo. Jännittävintä koko päivässä oli se, miten saisin aika-ajopyörän. Oma tiimini oli lähtenyt liikkeelle vajaalla varustuksella eikä pyöriä ollut tarpeeksi. Olen ajanut koko viikon yksillä ajoasuilla, numeroa liian pienet. No mutta, en suinkaan lähde soitellen sotaan, vaan aina löytyy varasuunnitelma: sain lainattua TT-pyörän toiselta tiimiltä. Jos ei itse tee, niin tekemättä jää.

Tiistaina päivä alkoi leppoisasti odotellessa iltapäivän kisaa. Sain tosiaan TT-pyörän toiselta tiimiltä ja pääsin ajamaan kisaa lähemmäs samanvertaisena muiden kanssa. Alkulämmittelyssä tuntui siltä, että jalat aukesi. Hyvä. Tempo oli siis pitkä, lähes 30km. Alku meni mukavasti myötätuulessa mutta kympin jälkeen käännyttiin toiseen suuntaan ja se tiesi vasta- ja sivutuulta. Ja ei mitään pientä virettä, oli kyllä hurja tuuli! Mielestäni ajo sujui ihan hyvin ja sain puristettua sopivasti itsestäni irti. Ei mitään lentokuntoa vielä, mutta hyvällä mallilla.

Lopputuloksissa olin ajallani 21. ja samalla tiimini toiseksi paras. Mahtava tulos vaikka itse sanonkin; taakse jäi sellaisia nimiä että on syytä olla iloinen.

Viimeinen etappi

Keskiviikkona lähdettiin kisojen viimeiselle etapille. Asuttiin taas mökeissä keskellä ei mitään. Samaan parakkiin ahdettiin koko tiimi. Only in women cycling

Kuusi naista samassa mökissä, yhdellä suihkulla. Tässä ei paljon kääntyillä...

Laukkua toisen perään ja päällekkäin

Tässä vaiheessa pahoitteluni fontin hyppimisestä eri kokoon. En osaa sanoa mikä on syynä. 

Keskiviikkona ajettiin 117km jälleen hurjassa tuulessa. Lähtö ja maali oli yhdessä Ranskan vanhimmista kaupungeista Bezierissä. Matkalla kivuttiin yksi parin kilsan mäki. Mäki ei itsessään ollut paha, mutta järkyttävän kova tuuli puhalsi sivusta ja riuhtoi meitä puolelta toiselle. Oli todella pidettävä huolta että pysyi edes pystyssä. Tuuli hajotti porukan jo alkukilometreillä, jolloin ryhmästä irtosi neljän hengen irtiottoporukka. Irtiotto säilyi loppuun asti. Päivä tuntui tuulessa ajaessamme todella pitkältä. Välillä heiluttiin sinne tänne ja ajoittain tielle putosi isoja oksia puista. Melko vaarallinen päivä. Maaliin tulin pääporukan mukana ja olin 28. Lopputuloksissa olin 32.

Kaiken kaikkiaan koko viikko meni oikein hyvin. Ensimmäinen oikea kisa tällä kaudella ja hyvin kulki. Ollaan oikealla tiellä. Vahvan suorituksen perusteella sain monta tarjousta tallipaikasta jo ensi kaudelle. Ja mikä tärkeintä, vahvistuksen tämän vuoden Giro d' Italiaan osallistumisesta. 

Sunnuntaina ajetaan koti-Suomessa Giro d'Espoo, tervetuloa moikkaamaan! Ensi viikolla kerron lisää tulevista tapahtumista ja uutisista. Ja myös sen mitä muuta tällä viikolla tapahtui. Pysy linjoilla!