Takaisin!

Hola, I´m back! =) Pitkän kirjoitustauon jälkeen olen nyt koneen edessä näppäilemässä kuulumisia. Paikka on Alba, Italia. Ollaan lähellä Torinoa, paikassa joka on kuulemma täynnä tryffeleitä ja viiniä. NAM! Koska olen yksin matkassa, on mulla nyt aikaa näpytellä hieman enemmän mitä mulle kuuluu ja mitä kaikkea on tapahtunut.

Talvi oli todella takkuinen; 6 flunssaa ja 1 vatsatauti. Ei hirvittävästi naurattanut noita potiessa, mutta periksi ei ole annettu! Nyt ollaan siinä kohdassa kautta, jolloin on aika aloittaa maantiekausi!

Aamulla klo 4:30 oli herätys, aamupala ja lähtö kentälle. Takkuista, niin takkuista... mulle ei tuollaiset aamuyöherätykset sovi! (kelle sopii?!) Voin sanoa, että sängyssä mietin sata tekosyytä, miksi voisin jäädä lämpimien vällyjen alle jatkamaan unia. Vielä kun tytärkin oli kömpinyt yöllä viereen, oli todella tuskaa lähteä siitä hetkestä pois. Pusu ja sitten mentiin.

Lentäminen ilman pyörää, ilman lapsia ja ilman oikeastaan mitään stressiä on LUKSUSTA! Sain otettua päikkärit, sain lukea rauhassa ja kuunnella uusimman podcastin rauhassa... oooh... juhlaa! Sain jopa kirjoitettua sanojakin ylös. Lento Helsingistä Milanoon kesti 2,5 tuntia. Finnairin lennolla on ihan oma fiiliksensä... jotenkin kotoinen olo.

Alppien tuolla puolen on aina kesä. ;)

Milanossa mua oltiin vastassa ja matka kohti Torinoa saattoi alkaa. Käytiin ensin Astissa tiimin pääkallopaikassa. Oli ihana nähdä taas Franco, tiimimme johtaja. Hän on ehdottomasti tämän maan hyväsydämisin tekijä fillaripiireissä. Todella iso tekijä myös omalla urallani. Astista jatkettiin sitten kohti asuntoa, jossa tulen seuraavat viikot asumaan. Ihanaa olla taas Italiassa!
Perillä täällä Albassa minua oli vastassa aivan suunnattoman herttainen nainen, joka auttoi minut kattohuoneistoon. Perhe itse asuu alakerrassa, tyttäret tuossa viereisessä asunnossa. Pyöriä heidän tallissaan on about 20 ja täysin pyöräilyintoista sakkia kerrassaan. Ihana perhe! =) Rouva oli tehnyt meille lounaan valmiiksi ja kaikki oli viimeisen päälle siistinä. Täällä minulla on yksityiskäytössä 2 makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja kylppäri ja kaikki juuri remontoituina! WAU! Mä oon niin kiitollisuuden velassa nyt.... Jotkut ihmiset ovat kyllä todella huomaavaisia ja auttavaisia... olen ihan sanaton!

Eikä siinä vielä kaikki.... mun uusi pyörä oli ajovalmiina! Ja mikä pyörä!!!!! Tästä laitan kuvaa huomenna. Sillä vedettiin tänään ensimmäinen lenkki. Sai täällä Italiassakin jo kääriä irtohihoja alas, lämmintä oli +20!
Ei siis jää varusteista kiinni nämä kisat. Sain ison matkalaukun täynnä ajovaatteita, kypärää ja ajolasia ja illalla tuli vielä nämä superhyperhienot ajotossut:

Kansainvälisten tiimien rahallinen ja henkinen panostus pyöräilyyn on aivan toista kuin mihin kotimaassani ollaan totuttu. Hirvittävä ero on jo siinä, että joka asiasta ei väännetä selän takana potaskaa, vaan ollaan kaikki yhtä isoa perhettä, joiden kaikkien menestys on yhtä tärkeää! Se, että joku jaksaa oman työpäivänsä päätteeksi tuoda mulle (jolla on siis omatkin kengät) ajokengät 35 km päästä, on kerännyt rahaa tiimille, joutuu varmasti vielä laittamaan omiaan kassaan ja näkee lukemattomia työtunteja tiimin eteen, on minun silmissäni aikamoinen ihminen.
Naispyöräilyssä liikkuu vain murto-osa niistä rahoista, mitä miesten puolella. Meillä naisilla onkin takanamme näitä Francon kaltaisia suurella sydämellä lajin eteen töitä tekeviä ihmisiä. Ja mulla on kyllä maailman paras tiimi. Sen mä olen aina tiennyt, tänään mä sen taas muistin. :)