Keskiviikko

Uuteen paikkaan mennessä ensimmäinen päivä menee yleensä ihan vaan totutellessa kaikkeen uuteen, tutustuessa uusiin ihmisiin ja etsiessä omaa paikkaa ja uusia rutiineja. Toisena päivänä tietää jo hieman mitä tekee ja minne mennä. Lenkilläkin on jo ehkä löytänyt suunnan, mihin kolmantena päivänä osaakin sitten jo automaattisesti kurvata. Nyt alkaa viikko täyttymään tällä reissulla ja olen ehtinyt ajaa jos jonkinlaisia teitä ja kiivetä erilaisia mäkiä täällä Piemonten ympäristössä.

Keväinen Piemonte

Italiassa autoilukulttuuri on jotain ihan järjetöntä... No, pahempiakin liikennekulttuureja maailmassa on, mutta periaatteessa täällä ei ole mitään liikennesääntöjä. Tai ainakaan niitä ei kukaan noudata. Koko ajan pitää itse olla sillä linjalla, että on valmis väistämään. Autoilijat ohittavat sata lasissa todella läheltä ja välillä mennään kolme autoa rinnakkain + pyöräilijä. Hullua. Kaikkeen tosin tottuu. Ja kaikkeen voi tottua niin, että ajaa lopulta itsekin kuin nämä sekopäät. Näin kävi minulle ensimmäisinä vuosina asuessani Italiassa. Tulin Suomeen ja ajoin kuin italialainen. :D Nyt muutaman vuoden viisaampana olen kuskina ehkä jotain siltä väliltä... ;)

Mutta ei pelkästään autoilijat, vaan myös jalankulkijat söheltävät miten sattuu. Tänään nauroin lenkillä moneen kertaan kun jalankulkijat vain astuvat suojatielle. Täysin katsomatta ensin tuleeko autoja! Siis aivan järjetöntä hommaa! Siinä on kyllä äärimmäisen kova luotto omaan tuuriin, kannattais melkein lotota. Mutta jokainen tyylillään... Torinossa käväistessäni huomioni vei tapa parkkeerata. Siinä kaupungissa ei kyllä ole näitä Suomessa joka paikassa väijyviä yksityisiä sakottajia, tai jos olisi niin työmaata riittäisi! :D Eräällä Torinon isohkolla tiellä oli autot jätetty keskiviivalle jonoon parkkiin! Siihen niin vaan tak, tak, tak... perätysten. Kyllä pisti hymyilyttämään. Eikä kukaan välitä! :D È normale, sanovat. Se on normaalia, niinpä....

Alban seutu tai lähinnä koko Piemonte on kyllä näin pikaisen ensivisiitin (ensivisiitti Albaan, Astissa olin jo 2 vuotta sitten) perusteella ihan ok paikka pyöräillä. Plussaa siitä, että alueelta löytyy tasaista sekä mäkiä. Mäkiäkin eri pituisia. Plussaa tietysti ilmastosta ja hyvästä ruoasta ja monista fillariliikkeistä. Miinusta täällä kuten missä tahansa Italiassa liikenteestä, joka on sekamelskaa ja jota on paljon. Miinusta myös siitä, että ajajia (lue lenkkiseuraa) on vähän. Tässä ei Italiassa taida olla Toscanaa ja Emilia Romagnaa voittanutta.... Kaikin puolin fillaroijan näkökulmasta katsottuna antaisin paikalle arvosanan 3 asteikolla 1-5, joista 5 paras. Toscana on arvosanalla 4. Siellä mulla on muuten mäkitempoennätys Vincin kylän vieressä. Enpä usko että sitä on rikottu (pitääpä kyllä käydä tarkistamassa asia paikan päällä). Emilia Romagna: ehdoton 5. Emilia Romagnasta alkoi mun ura Italiassa ja siellä on mun tän hetkiset "huippumuistot". Emilia Romagnaan veisin myös mielelläni perheeni, siellä riittää tekemistä. Rimini, Riccione.... :P

Nyt tarkkana mitä näkyy! Alpit hyppäsivät eteen!

Torinosta juttua täältä