Miltä tuntuu urheiljasta kun MM-kisat päättyvät kaatumiseen 2/8 kierroksen kohdalla? - Pahalta. Joku "taitava" kuski sai massakasan aikaan kisareitin leveimmällä kohdalla. Olin juuri nousemassa paremmille paikoille kun kasa tuli. Sille ei voinut mitään. Parikymmentä naista siinä meni nurin ja oltiin yhtenä hampurilaisena läjässä. Kauan meni ennen kuin kaikki yhteen solmiutuneet pyörät ja naiset saatiin eroteltua toisistaan. "Peruskasa" olisi ollut ohi jo paaaaljon aikaisemmin. Luvattomasti lisäaikaa meni vielä ennen kuin sain huoltoapua ohjaustankoni suoristamiseen. Tiesin, että peli on menetetty. Pääjoukko meni menojaan. Nousin kuitenkin ylös ja jatkoin matkaani. Ei ulkoisia haavoja, mutta polvi vihoitteli vastaan.
Yrityksestä huolimatta en saanut pääporukkaa kiinni ja kisat oli sitten siinä. Kun itse kilpailut menevät monen minuutin päässä edellä on tällä tasolla turha jannata mukana jumbosijoista. Missään vaiheessa en päässyt laittamaan itseäni likoon ja osallistumaan kisaan tasavertaisesti muiden kanssa. Harmittaa, että kisat ratkesivat näin typerästi. Yksi kauden päätavoitteistani loppui ennen kuin alkoikaan.
Kisojen ajan asuimme liiton varaamassa hotellissa. Kukaan pyöräilyliitosta ei kisojen aikana soittanut ja kysellyt kuulumisia tai tullut käymään; liiton porukkaa oli kuitenkin samassa kylässä asumassa. Urheilijana olisin toivonut tätä elettä liiton edustajilta. Aika pieni vaiva kuitenkin. Sain kyllä vieraita muista maista ja paljon tuttuja ympäri maailman kävi tervehtimässä kisaviikolla puolin ja toisin. SUomalaisia ei näkynyt. Nettikirjoittelua kyllä osataan ja selkään puukottamista. Onhan se helppoa kun ei tarvitse kasvotusten sanoa mielipiteitään.
Nykyistä puheenjohtajaamme en ole tavannut koskaan aikaisemmin. Hänkään ei vaivautunut tulemaan tervehtimään kertaakaan koko viikon aikana. Olen aina kuitenkin ymmärtänyt että liitto on urheilijoita varten olemassa. Urheilija jätettiin nyt (taas) täysin oman onnensa nojaan. Kaikkea mainitsematta on paljon asioita, joita voisi pelkästään liiton toiminnalla parantaa... Onneksi minulla on kuitenkin kansainvälisiä suhteita, joiden avulla saan asiani hoidettua, mutta kyllä viikon aikana pyörittelin päätäni näille asioille.
Kausi 2012 on nyt siis ohi. Upea kausi toi mukanaan paljon uusia maita ja mahtavia kilpailuja ja ihania ihmisiä. Tasan vuosi sitten alkoi tämä projekti; tasan vuoden olen treenannut lasten syntymien jälkeen. Viime talven sairastelut veivät paljon sekunteja ja sijoja tältä kaudelta, mutta ainakin ollaan menossa oikeaan suuntaan; eteenpäin.
Nyt pidän lomaa. Lämpöä on 30 astetta ja aurinko paistaa. Pyöriä ei ole lähelläkään. Mustelmat on mukana kaudesta, mutta muuten nollataan polla. :) Pääsen myös pian kotiin. Viiden viikon reissuputki on ohi ja alkaa ihana arki. Kotona en ole kauden aikana paria viikkoa kauempaa ollutkaan. Seuraavien viikkojen aikana julkistetaan lisätietoa uudesta tiimistäni. Tästä kannattaa olla kuulolla!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti