Milano-New York-Ottawa

Aamu alkoi Milanossa hyvällä aamupalalla hotellissa. En pidä ollenkaan kiireisistä aamuista, siksi herään mieluummin hyvissä ajoin, jotta saan valmistella kaiken rauhassa. Hiljalleen lähdin 5 km päähän kentälle, aikaa oli todella hyvin eikä minun tarvinnut jonottaa check-in tiskille. Kun vihdoin sain liput Kanadaan käteeni aloin jo uskoa, että tässähän tosiaan päästään matkaan! Wau! Muusta tiimistä ei ollut kuulunut pihaustakaan, tunnetusti italialaiset jättävät asiat viimetinkaan. Tunti ennen koneen nousua soi puhelin ensimmäisen kerran -tiimi oli saapunut kentälle.

Vielä aamulla niistin viimeisiä oireita siitepölyallergiasta pois. Aivan mahdoton allergiakevät tänä vuonna Suomessa! Sinänsä todella hyvä juttu, että sain olla tämän kuukauden poissa siitepölystä. Kaikella on hyvät ja huonot puolensa, niinhän se menee.

Matka New Yorkiin oli puuduttavaksi pitkä, 9 tuntia. Nyt kyllä saisi riittää tämä koneessa istuminen! Sain onneksi nukuttua koneessa, joten olo oli ihan ok kun päästiin New Yorkiin. Ja WAU! Lentokentän ikkunoista näkyi New Yorkin pilvenpiirtäjät!! Mahtavaa! Kaikkien turvatarkastusten ja haastattelujen yms. jälkeen ehdittiin nipin napin jatkolennolle Ottawaan ja koneesta avautui huimat näkymät: vapauden patsas, koko poskettoman iso New York kaikkine pilvenpiirtäjineen, kaikki kaupungin talot ja korttelit -viivasuorassa linjassa. Upea näky! Mä haluan nähdä sen kaupungin uudestaan ja paremmalla ajalla.

Lento Ottawaan kesti vaivaiset 1,5 tuntia. Meitä oltiin vastassa järjestäjien taholta ja hotelliin päästiin alle puolessa tunnissa. Lähdettiin vielä iltamyöhäisellä etsimään ravintolaa ja ihan kiva pikku kapakka löydettiinkin. Sitten unta kuulaan ja odottamaan seuraavaa päivää.