Kiina

Kiina Matkustaminen on kyllä aina yhtä rankkaa puuhaa. Pelkät Euroopan sisäiset lennot syövät voimia, ja niistä palautuminen kestää aikansa. Maanantaiaamuna minulla oli lento Lontooseen, josta jatkoin tiimiin mukana Shanghaihin. Lento Heathrown kentälle kesti 3 tuntia, odottelu kentällä 5 tuntia ja Kiinan lento 12 tuntia. Hullun hommaa, sanon minä. En voi kyllä väittää, että koneessa saisi nukuttua. Pienillä penkeillä ei saa itseänsä suoraksi ja koko kroppaa kolottaa paikallaan nököttäminen. Jotain pientä tirsaa yritin lennolla ottaa, mutta kyllä olo oli jumissa koko matkan ajan. Mielessäni näin ne business-luokan tuolit, jotka saa makuuasentoon... Voi hitsi! Tulipahan katsottua kuitenkin hyvä leffa - Mission Impossible Ghost Protocol- jossa siis Suomen oma poika Samuli Edelmann. Paluulennolle suunnitellin katsovani Black Swanin ja Jerry Maguiren. Jos ei muuten ehdi leffateatteriin, niin on käytettävä tällaiset hetket hyväkseen!

Kentällä meitä oli vastassa järjestäjien taholta 7 henkeä ja saimme ihanan kukkakimpun heiltä! Aikamoista huomaavaisuutta! Kentältä meidät kyyditettiin bussilla parin tunnin ajomatkan. Mitään havaintoa ei ole siitä minne mentiin, sillä koko tiimi nukkui koko bussimatkan ajan. :D Aikaero teki myös omat oikkunsa ja olo oli ensimmäisenä päivänä ihan pyörryksissä koko porukalla -kyllä sänky tuntui hyvälle ensimmäisenä päivänä! Silmiä ei tarvinnut edes laittaa kiinni, kun huomasi jo nukkuneensa tunnin päikkärit.

Ollaan siis Chongming Island -nimisessä paikassa. Kyseessä on tosiaan saari, Kiinan kolmanneksi suurin saari, jonne pääsee Shanghaista Yangtze-joen alitse menevää tunnelia pitkin ja sen jälkeen Changxing- saarelta lähtevän pitkän sillan yli. Saari on korkeudeltaan 90% 3,21 - 4.20 metriä merenpinnan yläpuolella. Näin mäkiajajan kauhuksi yhtään mäkeä ei ole saarella! Ollaan pohjoisosassa subtrooppista vyöhykettä ja keskilämpötila vuoden aikana on yli 15 astetta. Kiinan matkaan lähdin erittäin avoimin mielin, sillä en ole koskaan kyseisessä maassa käynyt. Kaikki oli uutta. Ihanan jännittynyt olo oli matkaan lähtiessäni. Täytyy myöntää, että ennakkoluulojakin oli, mutta ensimmäisen päivän aikana kovin kuori pehmeni hieman. Hotelli oli todella hieno ja vaikka en Suomessa kiinalaisesta ruoasta pidä, täällä ruokakin oli yllätyksekseni hyvää. Tietenkin, paljon riisiä löytyy ruokalistalta. Ensivaikutelma Kiinasta oli siis hyvä.

Löydettiin lenkillä upea temppeli.

Keskiviikkona alkoi etappiajo, 75 km. Osallistujia oli satakunta ja lämpö (+28) helli meitä ajajia. Koska rata oli profiililtaan tasaista, ei itselläni ollut juurikaan henkilökohtaisia tavoitteita. Isommat tiimithän koko ajoa pyörittivät ja itselläni ainakin painoi vielä lentäminen jaloissa. Tulin maaliin pääjoukon mukana, juuri ja juuri loppusuoran kasan vältettyäni ja olin 51. Loppupäivän saimme levätä ja ohjelmaan kuului skypettelyä kotiin. Outoa katsoa kuinka muksut syö aamupalaa kun itse on jo kisaillut ja lounaankin syönyt. :) Aikaero on hassu juttu. Skype sentään toimii Kiinassa, valitettavasti Twitter, Facebook, Blogger yms. eivät, joten sosiaalinen media sai pakollisen käyttötauon. Kyllä se on ihanaa, että Suomessa meillä on vapaammat kädet päättää omista asioistamme!

Seuraavalle päivälle toivoin kropan olevan jo yhteistyöhaluisempi. Luvassa oli 120km, tosin edelleen tasaista maastoa. Suurin huolenaihe oli pysyä pystyssä, sillä mukana oli aikamoisia huojujia. Muutamaan irtiottoyritykseen lähdin mukaan ja yhdessä ehdin jo luulla, että päästiin karkuun. Joukossa oli kaikki isot tiimit ja olin todella yllättynyt että vetohaluja ei löytynyt keltään. No ylöshän siinä tultiin. Homma jäi sitten loppukiriin, ja niin kuin edellisenä päivänä, kasa tuli nytkin muutama sata metriä ennen maalia. Siihen jäin sitten ihmettelemään ja harmitti niin pirusti, olin nimittäin todella hyvällä paikalla ja varma, että pääsen 20 joukkoon. Ei voi mitään. Mutta pääasia, että tiimikaveri ja kämppäkaveri Flavia on 15 joukossa kokonaistuloksissa. Tämän parempaa treeniä ei voisi saada, mutta en malta odottaa seuraavalla viikolla alkavaa Kanada-USA -kisasarjaa. Mä kaipaan jo mäkiä!

Tour of Chongming Island -ajon viimeinen etappi ajettiin 7km pituisella kaupunkiradalla. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että tiimin tärkein tehtävä oli pitää Flavia 20 parhaan joukossa. Ja me onnistuttiin siinä. Joskus on tehtävä töitä muille tiimiläisille, sitä varten olemme tiimi. Tällä kertaa rata suosi muita ajajia paremmin kuin itseäni. Perjantain etapilla olin 41. ja yhteistuloksissa 46. Ihan jees. Perjantai-iltana yritimme löytää Shanghain keskustan pientä shoppailuretkeä varten. Mutta, kävikin niin että Shanghai osoittautuikin pikkasen Milanoa suuremmaksi, joten jäi näkemättä. Näimme kuitenkin hahmon lasitornista ja eksyessämme törmäsimme aika karuun näkymään köyhistä ja heidän asumuksistaan. Rikkaat ja köyhät sekaisin: toisella puolella katua pestään pyykit kadulla, toisella puolella ylijäänyttä ruokaa heitetään roskiin -mikä maailma! Yksi asia osui näin äitinä silmään: toisin kuin Suomessa, taaperoilla ei ole täällä vaippoja, vaan halkio housuissa. Muksut tekevät tarpeensa sitten minne sattuu kun hätä tulee! Hygieenista?!

Lauantaina oli vapaapäivä ja aika kerätä voimia sunnuntain maailman cupin kilpailua varten. Perjantaina ajoimme kisareitin läpi, siltaa lukuunottamatta kovin tasaiselta taas vaikutti.... Kovasti toivottiin ettei sunnuntaiksi povattu sade kuitenkaan tulisi.
Niinhän siinä sitten kävi, että sunnuntain mc -kisa ajettiin sateessa. Noin puoli tuntia lähdön jälkeen alkoi satamaan vettä ja vasta 10 km ennen maalia saatiin ajaa kuivalla tiellä. Kaikki tiimit ottivat varman päälle, eikä kukaan riskeerannut sateessa. Keskinopeus oli kyllä todella hidas ja ratkaisu jäi sitten loppukiriin. Urani hitain maailman cup. Mutta, kaikki totesivat että Kiinasta täytyy selvitä ehjänä koneeseen kohti seuraavia kisoja. Olin pääporukan mukana maalissa ja sijoitus 61. Aika mäntti kisa sinänsä, että rata oli liian helppo. Jos mukana olisi ollut mäkiä, olisi erojakin tullut.

Lähtöalueen "kannustusarmeija"

No, Kiinan kisaviikko on nyt takana ja on aika suunnata kohti uutta viikkoa. Tätä kirjoittaessani istun lentokoneessa jossain Siperian yläpuolella matkalla kohti Lontoota yrittäen taas sopeutua faktaan että kello on tällä hetkellä vähemmän kuin se oli koneen lähtiessä. Outoa, eikös?! Miten ihanaa päästä kotiin! Eilen oli äitienpäivä ja oli aika haikeata olla pois lasten luota.... Saan muksut syliin tänään kun ovat minua vastassa kentällä. En malta odottaa! Ehdin kuitenkin olla kotona vain pari päivää ennen kuin lähden taas reissuun. Torstaina lähtee kone kohti Kanadaa ja odotettavissa parin viikon matka, jonka aikana ollaan viikko myös Jenkeissä. Jälleen katsastamaan uusia maita ja maanosia! Aika huikea kuukausi! Sitten ollaankin jo kesäkuun korvalla ja on aika hengähtää hetki. Seuraavina viikkoina yritän päivittää blogia useammin.

Kiinalainen cappuccino...