Lauantaina alkoi ensimmäinen etappi Giro del Trentinosta. Aamusta lähdettiin reilun 11km:n pituiseen joukkueaika-ajoon. Reitti lähti heti noin parin kilsan nousuun. Tämän jälkeen ajettiin viitisen kilometriä suhteellisen tasaista ja lopussa odotti vielä nelisen kilsaa jyrkkää, n 13% nousua. Raateleva reitti. Matkaan lähdettiin todella vahvoilla fiiliksillä; tiesimme että voimme olla korkealla lopputuloksissa. Loppumäkeen mennessä olimme ajaneet aivan äärettömän lujaa, sillä johdimme ylivoimaisesti. Viimeisessä nousussa kuuden ajajan joukkueemme oli hajonnut enää kolmen ajajan ryhmäksi; minä, Tatiana Guderzo ja Tatiana Antoshina. Nyt ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jaksaa loppuun asti ja täysiä, sillä joukkueen loppuaika mitataan kolmannesta maaliintulleesta ajajasta.

Ryhmähenki oli aivan mieletön. Tulimme maaliin ja kaiuttimista kuului: Il nuovo migliore tempo!!!! Eli paras aika. Mahtavaa, mahtavaa, mahtavaa! Tunne oli aivan mieletön! Maaliin oli tulematta enää muutama tiimi... Jännitys tiivistyi. Joukkueaika-ajon hallitseva maailmanmestari Lululemon Specialized meni ohi vaivaisella 79 sadasosasekunnilla! Voittajatiimi BePink meni sekin vielä ohi, en tosin tiedä tarkkaan mikä oli heidän aikansa. Mutta tiukaksi meni... Joka tapauksessa palkintopallille kivuttiin, olimme KOLMANSIA! Yhteistuloksissa olin 9.

Tiimi presentaatio

Iltapäivällä ajettiin toinen etappi, noin 90km pituinen yhteislähtö. Kisa alkoi kevyen tuntuisesti ja olin koko ajan vahvasti mukana kärjessä ja irtiotoissa. Peli ratkesi kuitenkin vasta viimeisessä mäessä, 10km ennen maalia. Porukka hajosi ryhmiin ja olin maalissa 18. heti irtiottoryhmän jälkeen. Tyytyväinen olo. Lopputuloksissa nousin sijalle 8. 

Päivä oli pitkä ja rankka, mutta aivan mielettömän hieno! Sitä tunteiden määrää ei pysty kuvaamaan. Minulla on aivan järjettömän hieno tiimi, suuri kiitos siitä! 

Sunnuntaina oli vuorossa kolmas ja samalla Giron viimeinen etappi. Ajoimme n 15 km:n pituista kierrosta kuudesti. Olin mukana ensimmäisessä irtiottoryhmässä, joka ei kuitenkaan pysynyt irti loppuun asti. Pian ylösajon jälkeen lähti toinen porukka, jossa oli Scandolara mukana. Ok, ei muuta kuin pitämään huoli, että pysyvät irti.

Ongelmaksi muodostui se, ettemme voineet antaa irtiottoryhmän päästä liian kauas, koska toinen ja kolmas aikamme oli vaarassa. Siispä vetohommiin. Neonkeltaista eturiviin ja johan rako pieneni. Maalissa olin itse 20., Valentina 3. Ja lopputuloksissa Guderzo 2., Antoshina 3., minä 13. Rautainen juttu, täytyy sanoa. Erittäin väsynyt, mutta super-tyytyväinen fiilis myös sen puolesta, että yli 120 starttaajan joukosta vain osa pääsi maaliin:

Ilma oli aivan mielettömän kuuma ja mäissä suorastaan polttava. Kuumuus ja raskas rata pudotti ajajia yksi toisensa jälkeen ulos pelistä. DNF tuli monen ajajan lopputuloksiin ja sunnuntaina maalissa meitä oli enää 47 ajajaa.

Minä ja Valentina ennen lähtöä.

Tästä edetään kohti Giro Rosaa eli Italian ympäriajoa. Kisat pidetään 30.6.-7.7. Sattumoisin Suomen mestaruuksista taistellaan samalla ajankohdalla. UCI on määrännyt kansalliset mestaruuskisat juhannusviikolle... Suomi on ainoa maa, joka tekee toisin. Tällä tavalla menetämme tärkeitä ranking-pisteitä ja lisäksi ammattilaiset eivät pääse mittelöimään suomen mestaruuksista. Järjetöntä! Toivotaan nyt, että tämä on viimeinen kerta kun tätä asiaa tarvitsee päivitellä ja ensi vuonna kisat pidettäisiin silloin kuin pitääkin. SM-arvo pitää säilyttää ja se täyttyy vain kansallisen lajiliiton määräämänä ajankohtana, SM-arvoisella radalla ja -matkalla.