6. etappi ja himaan

Viimeinen etappi loppui lähes samantien kuin alkoikin. Olin jo aamulla ja ennen lähtöä kahden vaiheilla ajanko kisan vai jätänkö ajamatta. Lauantai-iltana alkoi kova kipu selässä sekä pallean alueella, enkä pystynyt hengittämään rennosti syvään. Sunnuntaina ennen lähtöä sama juttu jatkui ja siihen se kisakin sitten kaatui; ei saanut happea. Ilmeisesti kuitenkin tavallista tujumpi lihasjumi; nyt on jo levon avulla helpottanut. Olen yrittänyt tavoitella OMT-apua, mutta heinäkuun lomien takia tämä on aika mahdoton tehtävä. Että silleen....
Mutta kotona siis jo ollaan kaikkien värikkäiden vaiheiden jälkeen. Täytyy sanoa, että Itä-Saksa on kyllä ihan oma maansa! :D Poikkeaa täysin länsipuolesta maisemineen ja ihmisineen. Sunnuntai-maanantai matkalla Altenburgista Berlinin kentälle saatiin kyllä niin huonoa palvelua mihin ikinä pysähdyimmekin. En vastaavaa ole nähnyt. Lentokentälläkin sai pyörien koneeseen saamiseksi juoksemaan muutaman kerran koko Tegelin kentän ympäri. Kukaan ei tiedä mistään mitään, vaan käskevät mennä seuraavalle ja seuraavalle luukulle. Lentoliput tulostetaan itse, sen jälkeen baggage dropiin viemään laukut ja pyörät, jossa saatiin kuulla, että pyörät piti kuljettaa ITSE alakertaan. Sitten piti kävellä takaisin yläkertaan etsimään lipputoimisto, jossa pyörät maksettiin. Tämän jälkeen takaisin baggage dropiin, josta annettiin kaikki matkalaukkujen liput.... USKOMATONTA! Kaukana Helsingin kentän toiminnasta. Ennen kuin päästiin kentälle, meiltä vietiin nenän edestä pari taksia. Oltiin hotelista varattu iso tilataksi klo 5.00 aamuksi, mutta toisin kävi. Matkaan päästiin 5:25 muutaman ärräpään jälkeen. Ennen kuin edes päästiin Berliinin hotelliin, taisteltiin kisahotellissa; hotelli yritti vedättää joukkueilta pantiksi annetut 200€. Siitä saatiin pieni sota aikaiseksi joukkueenjohtajien ja hotellin välille. Järjestäjät saivat kuitenkin lopulta asian hoidettua niin, että kaikki 200€ palautettiin joukkueille. Hotelli oli keksinyt kaikenlaisia siivouspisteitä ja parkkihoitomaksuja yms... Ei ehkä enää ikinä Itä-Saksaan...
Mutta kaiken kaikkiaan reissu oli ihan kiva ja lauantain kisa osoitti, että oikealla mallilla mennään ja samaa rataa kannattaa jatkaa. Nyt ollaan jo heinäkuun lopulla ja loppukautta kohti asetetaan uusia tavoitteita ja suunnitelmia. Reilu kaksi kuukautta enää jäljellä kautta 2012.

5. Etappi

Tänään oli hyvä päivä. Melkein heti neutraalin lähdön jälkeen irtosi porukasta kymmenen hengen porukka jossa olin mukana. Lähes samantien tulimme ylös mutta yhtä nopeasti lähti toinen ryhmä. Olin siinä mukana ja saimme nopeasti etumatkaa pääjoukkoon.

Rako kasvoi kasvamistaan ja meidän 15 ajajan ryhmä hankasi tasaista vauhtia tietä eteenpäin. 30 km jälkeen Suomen huoltoautoa ei oltu vieläkään päästetty taaksemme. Kävin sanomassa asiasta pariin otteeseen tuomarille. Pääjoukko oli siinä vaiheessa yli 5 minuutin päässä ja matkaa oli siis huoltoporukoillakin tulla.

Irtiotto säilyi 87 km eli pikkaisen ennen viimeistä kierrosta. Silloin takaa kuumotti pienempi kymmenen hengen ryhmä. Ajattelin, että siinä olisi hyvä körötellä maaliin asti. Taaempana tuli kuitenkin toinen ryhmä ja vielä perään kolmas. Porukka oli siis jo aika iso. Tässä vaiheessa totesin, että on aivan sama olenko maalissa 50. vai 70. Ja olin sitten lopulta 61.

Voitto oli taas niin himputin lähellä. Toisaalta kova suoritus tämäkin, vaatihan se pokkaa ja kunto olla irtiottoryhmässä tämän tason kahinoissa. Eiköhän se joku päivä siitä napsahda. Kyllä olen tosi tyytyväinen päivään ja panokseeni.

Huomenna viikon vika etappi. Ajettavana jälleen reipas satanen.

Tempo

Tempo meni sitten aivan pyllylleen. Tai paremmin sanottuna tempo kulki ihan suht nätisti, mutta lopussa viimeisellä 200 metrillä ennen maalia kaikki kääntyi päälaelleen kun mukulakiviosuudella viimeisessä käänteessä ketjut putosivat päältä! No eihän siinä voinut muuta kuin nousta pyörän päältä ja säätää ketjut takaisin. Vauhdin ylös saaminen ei sitten mukulalla enää ollutkaan niin helppoa ja tulin maaliin ihan madellen. Aika toivoton olo tuli kun maali jo näkyi mutta mihinkään ei pääse. Teki jo mieli juosta maaliin. Se siitä. Kyllä siinä väkisinkin puoli minuuttia meni hukkaan. Ei pitäisi lähteä vajailla varusteilla tämän tason kisoihin. Mutta minkäs teet...

Olin kuitenkin lopputuloksissa 44. Huomenna toiseksi viimeinen etappi, reilu satanen.

3. Etappi

Tänään oli koko kisan pisin etappi, 128 km. Siihen kun vielä lisätään 13 km neutraalilähtö tuli polkemista yhdelle päivälle ihan riittävästi. Tänä keväänä kisojen matkat on olleetkin tuota luokkaa, joten mitään uutta ei asiassa ollut. Mutta tämä Saksan tuuli alkaa jo käydä hermon päälle... ;) Jälleen kerran mäki kulki nätisti ja poljin kärjen tuntumassa, mutta matka katkesi peltoaukealle johon osui hurja sivari. Oikeasti, tuuli oli riepottelevan kova. Siinä olin sen verran huonossa kohdassa ryhmään, että porukka katkesi. Jäin pieneen ryhmään ajelemaan sitten lopun 30 km. Harmi sinällään, koska olin jo asennoitunut kahteen vikaan mäkeen. Mutta tätä tää urheilu on.

Jutta ajoi jälleen kerran hienosti ja huomenna mennään vetäisemään reilu 20km tempo. Aamulla ajetaan rata läpi ja illalla paukutetaan sitten tempo-Girsillä täysiä.

2. Etappi

Tänään ajettiin toinen etappi, yhteensä 120 km. Järjestäjät muuttivat reittiä kisa-aamuna ja matka piteni parillakymmenellä kilsalla.

Kisapäivä oli aurinkoinen ja todella lämmin. Reitti jälleen kerran mäkinen ja tuulinen. Kropalle kävi juuri niin kuin eilen ennustin eli jalat aukesi eilisen etapin jäljiltä. Pysyin porukan mukana tosi kivasti, ajajia putosi tasaisesti häntäpäästä joka mäen jälkeen, joten aika pienellä pääporukalla tultiin loppua kohti. 15 km ennen maalia koko joukko hajosi pieniksi ryhmiksi. Itse jäin muutaman kuskin joukkoon ja sijoituin maalissa sijalle 53. Jäätiin vain reilu kaksi minuuttia kärjelle. Tiukkaa tahti sai kyllä polkea ja tuijotella edellä ajavan takarengasta. Huima ajo!

Anna yritti vielä saada starttilupaa eilisen kaatumisen jälkeen, mutta harmillisesti sitä ei enää myönnetty. UCI on tarkka järjestö sääntöinensä... Maalin muista suomalaisista pääsi Jutta. Todella hieno suoritus häneltä tänään! Tyttö on vuoden ajanut ja on kyllä todella sisukas ajaja. :)

Huomenna kisojen pisin ajo, yli 128 km.

1. Etappi

Tänään oli kyllä aika hevi etappi. Jalat oli ihan tönköt ja rytmi ihan hukassa. Kyllä näkyy ja tuntuu se 1,5 kk kisatauko.... :/ Kisan aikana paistoi aurinko, välillä satoi vettä ja välillä pelkästään tie oli märkä. Haastavaa, ja vielä hirvittävä tuuli päälle. Kovasti kärki tykitteli irtiottoja, mutta ei siinä kuitenkaan onnistunut. Sen sijaan häntäpäästä putosi samaa tahtia ajajia...

Mäki nousi ihan kivasti mutta sivutuuli koitui kohtalokseni viimeisellä kympillä, jolloin putosin pääporukasta. Ajelin siinä sitten sen verran maltilla itsekseni maaliin, etten ihan jumiin saisi jalkoja tulevia päiviä varten. Jäin pääporukasta vain 3:50, ihan hyvä lähtötilanne huomiselle etapille.

Muista suomalaisista maaliin pääsi kaksi; Lotta ja Jutta, yli 20 min kärjestä.

Huomenna ajetaan reilu satanen, profiililtaan tätä päivää rankempi etappi.

Prologi

Kisat lähti käyntiin maanantai-iltana ajetulla 3,3 km prologilla. Reitillä oli paljon käännöksiä ja mukulakiveä, sateella olisi kyllä ollut todella liukasta. Onneksi ilma oli lämmin eikä sade osunut kohdalle.

Ajo meni ihan hyvin, käännökset ei menneet täysin käsikirjoituksen mukaan mutta kilsan ylämäki tuntui kulkevan ihan kivasti. Olin lopputuloksissa 48., puolisen minuuttia voittajalle jääneenä.

Prologista ei siis kummempia uutisia, tänään alkaa itse kisa. Ensimmäinen etappi ajetaan ilta-päivällä. Luvassa reilu 110km.

Saksa

Matka alkoi lauantaiaamuna. Saavuttiin lentokentälle turhan aikaisin mutta silti alkoi näyttämään jo uhkaavasti siltä että myöhästytään lennolta. Pyörämaksu piti käydä hoitamassa lippuluukulla jonne oli aivan käsittämätön jono! Pian meille tultiin ilmoittamaan että saamme viedä pyörät ilmaiseksi koska edellä oleva jono oli yhden lennon peruuntumisen takia pitkä. Uskomatonta! Kerrankin kävi näin!




Berliinissä saimme koko Tegelin kentän viimeisen vapaan vuokra-auton, johon mahtui 2 pyörää, 2 matkalaukkua ja 2 henkilöä. Siitä lähdettiin sitten suunnistamaan kohti Altenburgia.

Olen viimeksi käynyt Itä-Saksassa yli 10 vuotta sitten. Silloin näkyi selvästi ero Länsi-Saksaan; kaikki oli vähän rempallaan. Nyt yllätyksekseni tässä kuluneessa ajassa on kehitys ollut huima. Silti vielä kyllä tietää olevansa idässä. Samaa sanoi mieheni vaikka ei ole koskaan täällä käynytkään. Jotenkin sen vain aistii.

Unet maistui oikein hyvin matkan jälkeen ja aamu valkeni aurinkoisena. Muut Suomen tytöt ovat vielä Tanskan puolella ja he tulevat iltasella. Tänään on joukkuejohtajien kokous ja lisenssin jako. Tässä alkaa kisat olla jo tosi lähellä!

Valmiina Saksaan!

Perjantai 13. sujui kyllä ihan varsin mukavissa merkeissä vaikka päiväyksestä saakin vähän jännitystä päivään. Aamu alkoi tuttuun tapaan lenkillä ja ajoin suoraan hakemaan uuden fillarini. Itä-Helsingin Pyörähuollon Oscar teki jälleen kerran kaunista jälkeä. Uusi Girs G Sprint on tajuttoman makean näköinen! Musta, tottakai. Sillä lähdetään huomenna Saksaan ajamaan Thüringen Rundfahrt! Mieheni Hena tulee huoltohommiin, joten samalla pidetään tällainen hieman normaalista poikkeava kahdenkeskinen viikko. :D Hulluja, sanoisi varmaan moni.
Seuraava päivitys siis Saksasta etapeiden lomasta.

Taas soudetaan

Tilanne elää taas ja nyt ollaan siinä pisteessä että päästään oikeasti lähtemään Saksan kisoihin. :D Joukkueemme koostuu viidestä ajajasta ja mukana ovat Lindström Anna, Lepistö Lotta, Nieminen Jutta, Saarelainen Sari ja Törmänen Rosa. Ensi viikon lauantaina lentokoneen nokka kohti Berliniä! :) Aika makeeta että lopulta saatiin porukka kasaan! Huoltamaan lähtee mieheni Henry ja ehkä saadaan hänellekin vielä lisävahvistus.

Thüringen -kisa kestää viikon ja aloituspäivän (16.7.) prologi ajetaan Zwickaussa. Mukana on todella kovia nimiä huippujoukkueineen. Luvassa siis kova kisa jälleen kerran.

Ylä- vai alamäki? :D

Soutaa huopaa

Kyllä on vaikeaa saada Suomesta kuutta ajajaa ulkomaille kisaamaan. Kolme reipasta oli heti valmiina, muut alkoivat arpomaan kukin mitäkin ja lopputulos on nyt se, että maajoukkueella ei Thuringenin ajoon lähdetä. Yritin saada myös oman pro-tiimini kisoihin ja mukaan nämä kaksi innokasta suomalaista: Lepistön Lotan ja Lindströmin Annan. Mutta kun Giroa on jäljellä 3 päivää ja kaikki ajajat ja huoltajat enemmän tai vähemmän väsyneitä, ei vastakaiku lopulta ollut kovin hyvä ja ne kisat jäi nyt sitten kokematta. Voi harmi! Ja niin paljon kuin järjestämisen eteen nähtiin vaivaa.... No, aina pitää yrittää. Ja tulipahan nähtyä että ainakin Annalla ja Lotalla on asenne kohdillaan! Mukaan lähdettiin innokkaasti heti! =)

Helle on tullut Suomeen! Ainakin pariksi päivää... Eilen löysin lenkkitien varrelta metsämansikkapellon. Oikeasti, se oli valtavan kokoinen alue täynnä juuri parhaimmillaan olevia metsämansikoita! Siinä olisi saanut tunnin vierähtämään jos niitä olisi jäänyt syömään. Harmi vaan, että matkaa piti jatkaa ja vain muutama mansikka päätyi omaan suuhun.

Kisajärjestelyjä

Koska Girolle kävi miten kävi, täytyi rueta kehittämään ajoja. Olen tässä viikon verran järjestänyt kisamatkaa Suomen maajoukkueelle Saksan Thuringeniin 14.-23.7. Siellä ajetaan Thuringen Rundfahrt 16.-22.7. Legendaarinen ajo, jossa olen ollut takavuosina monet kerrat mukana. Minulla on järjestäjiin hyvät kontaktit ja sainkin kisakutsun maajoukkueellemme silmänräpäyksessä. Ongelma on se, että meillä ei ole Suomessa varsinaista maajoukkuetta. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, mutta lajissamme ei nähdä naisajajien olevan kansainvälisen kilpailutoiminnan arvoisia. Suomennettuna kaikki vähäisetkin rahat ovat menneet miesten joukkueelle. Näin ollen myöskään mitään rahoitusta ei ole saatavissa, vaan kaikki on kaivettava omasta pussista.

Muutama todella innokas kuski saatiin heti innostumaan, mutta sitten pitikin rueta miettimään ketä saadaan joukkueeseen mukaan, kun 6 kuskia pitää avauspäivänä olla lähtöviivalla. Vähemmällä miehityksellä tulee sanktiota joukkueelle. Yhdessä ajajien kesken sitten suunnitellaan miten mennään täältä Suomesta Saksaan; otetaanko lentokone vai mennäänkö Ruotsin kautta autolla. Hintaero ei ole merkittävä, mutta matkaan menevä aika on. Lentäen voittaa aikaa. Toisaalta autolla mentäessä saataisiin tavaraa enemmän mukaan... Ja sitä tavaraa tässä lajissa riittää. Maantiepyörä, aika-ajopyörä, kiekot, rullat, vaatteet, kypärät, huoltokamat... jne. Ja 6 ajajan lähtiessä liikkeelle on kaluston määrä huikea! Kun liitto tai tiimi ei maksa kuluja on aika moinen työ saada jokaisen budjettiin sopiva hintalappu matkalle. Kyllä se on niin helppoa ammattilaistiimissä kun ei tarvitse itse näitä asioita järjestellä. Tai olisi se nytkin helppoa kun olisi naisten maajoukkueella rahapotti, jotta ottaa nämä kulut. Huhhahhei... saa nähdä päästäänkö matkaan.

Suomessa on ollut viime päivinä aivan loistavat ilmat! Lämmintä ja aurinkoa on riittänyt. Eräs päivä ajelin mukavan lenkin Minun on monesti pitänyt käydä katsomassa tuo polku ja nyt sitten päätin sen tehdä. Hyvä että menin, hienoa oli! Kyllä sitä näköjään yli 20 vuoden uran jälkeenkin löytää uusia polkuja. Heinäkuisilla teillä on mukava mennä kun tiet ovat tyhjät autoista ja saa mennä lähes itsekseen. Ihania maisemia lenkillä.

Parsilanjärvi. Veneet lepäämässä kesäaamuna