Muutaman välipäivän jälkeen kisailtiin taas. Keskiviikkona ajettiin Italian Cremassa. Crema on n. 100km Milanosta itään. 25.4. on Italiassa kansallinen juhlapäivä, Festa della Liberazione, jonka mukaan tämänpäiväinen kisakin on nimetty: GP Liberazione.
Kisa oli UCI:n ykköskategorian kilpailu ja se merkitsi sitä, että mukana oli taas sankoin joukoin maailman kärkiajajia. Kisan profiili oli kovin tasaista kaupunkirataa. 10 kilometrin lenkki kierrettäväksi 12 kertaa. Matkan varrella oli todella paha pyörätien levyinen osuus, jossa ensimmäisellä kierroksella sattui todella pahannäköinen kolari, jossa pari tyttöä lensi pää edellä vieressä kulkevaan puroon! Todella hurjaa! Jäin itse tämän suman taakse ja meni hetki ennenkuin sain taas ryhmän kiinni. Kaatumiset ja kolarit on kyllä tämän lajin ikävimpiä puolia.
Tiimimme tarkoitus oli saada edes yksi kuski johonkin irtiottoporukkaan. Se tarkoitti käytännössä sitä, että oli vastattava koko ajan irtiottoihin ja kokeilla tehdä niitä myös itse. Tallikaverini Svetlana onnistui pääsemään mukaan hyvään ryhmään, johon olin itsekin vähällä nousta vielä myöhemmin. Tämä 19 naisen ryhmä säilyi maaliin asti karussa ja saimme tallille sijoituksen, Svetlanan 15. sija. Itse tulin kivasti pääporukan mukana maaliin ja olin lopputuloksissa 47. Olen tosi tyytyväinen.
Nyt loikoillaan Milanon kentällä hotlassa ja odotellaan aamupäivän lentoa Helsinkiin. Ihana nähdä taas omaa perhettä ja pikkuisia murusiani, jotka kuulemma jo odottavat tuliaisia (!!!) Eli no panic, lentokentän tax free odottaa....
Ensi viikon lepään mieltä ja kehoa kotona Suomessa ennen toukokuun hurjaa rupeamaa. Edessä on melkoinen matkustuskuukausi; Kiina, Kanada ja USA.
Perjantaina minulla on edessä tärkeä palaveri. Eli: viikon loppupuolella kannattaa seurata sosiaalista mediaa tarkkana! Luvassa on lisätietoa isosta yhteistyöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti