Unet

Tällä viikolla ei ole ollut vielä aamua ilman sekoilua. Eilen heräsimme rytinään, joka lähti katolta putoavan lumimassan liikeistä. Herätyskello soi klo 7.00, mutta onnellisesti käperryin mieheni kanssa peiton alle takaisin tutimaan siinä toivossa, että iPhonen torkkutoiminto antaisi edes hetken armoa. Saman tien hirvittävä rysähdys, kuin katto olisi sortunut alas. Kerrankin konsti, jolla saa mieheni ylös sängystä kerralla ilman sataa eri torkkua ja herätystä!! Toimii. Tosin, pidemmällä aikavälillä saattaa tulla jonkin tason sydänongelmia jatkuvan pelästyttelyn takia. Tai sitten siihenkin tottuu...

Kuka muuten muistaa vielä takavuosien herätyskellot, joiden soidessa tärisi koko sänky ja jotka ainakin omalla kohdallani saivat sydämen pomppaamaan kurkkuun asti? Sen pärinän jälkeen ei kyllä nukkunut enää naapuritkaan. Itse onnistuin koodaamaan kehoni sellaiseen tilaan, että heräsin lopulta joka aamu n. 5 min ennen kellon soittoa. Ääni oli niin kuvottava, että kai siinä joku oma puolustusmekanismi kehittyi väkisinkin reagoimaan etukäteen. :D No, sitten tuli kännykät lukuisine herätysäänineen. Muistan vielä ajan, kun nokialaisiin saatiin äänitystoiminto. Hifi-mieheni oli tietysti aivan pakko äänittää sinne herätysääni, joka ei jäänyt paljoakaan aataminaikaisesta pärinästä. "Hei dorka, herää! On aamu! Hei dorka, herää! On aamu" -ääni herätti kaikki muut paitsi sen ainoan, jonka piti seitsemäksi töihin lähteä.... :/

Onneksi meillä ei herätyskelloa suuremmin enää tarvita, mutta joskus tulee meillekin päiviä, jolloin ylös pitää päästä aikaisin. Tsadaa: joulupukki toi kirkasvalolampun, johon saa herätyksen. Woaaaah... Taas askel eteenpäin: luontoäänet. Tänä aamuna kokeiltiin ensimmäisen kerran kyseistä härpäkettä. Kirkasvalo oli lähtenyt 30 min ennen herätystä päälle (pakkauksessa mainostettiin valon lisäävän virkeyttä) Ei mitään tehoa. Asetettuna aikana lähti luontoääni päälle. Jotain linnun sirkutusta, joka tuli lopulta mun uneen. Olin unessani kuuntelemassa Petri Leikolan (älä kysy kuka) performanssia. Performanssissa soi herätyskellomme sirkutus ja totesinpa vain, että olipas harvinaisen huono esitys. Jossain vaiheessa heräsin ja huomasin, ettei se kirkasvalolamppuherätyskelloyhdistelmä ollut järin virkistävä tässä taloudessa. Mies veti sikeitä vieressä ja oli kuulemma juuri ollut sademetsässä kuuntelemassa sirkutusta. :D Jos joku joskus kehittää koneen, jolla voi nauhottaa unia, ostaisin sellaisen kyllä heti. Näin jälkikäteen mietittynä tämänkin jutun olisi voinut kertoa hauskemmin näyttämällä vain koko unen.